Nostalgiahumussa

Viikonloppuna oli tosiaan meikäläisen ensimmäiset Blockfestit, jonne pääsin Saran avecina. Sää oli molempina päivinä melko harmaa, sateinen, mutta lämmin. Olin odottanut Flown kaltaista kaatosadetta, joten pieni ripottelu ei haitannut lainkaan. Festarialue oli Ruissiin ja Flowhun verrattuna jotenkin mukavan kompakti ja helposti hallittavissa. Pidin myös siitä, että itse alue oli niin ytimessä, että hotellihuoneesta näkyi alueelle. 

Omalla kohdallani viikonlopun ehdoton ykkösartisti oli Avain. Kun odottelimme lauantaina teltassa keikkaa, oli ilmassa ihan uskomattoman jännittynyt tunnelma. En muista pitkään aikaan odottaneeni niin paljon mitään keikkaa. Ja olihan se nyt ihan huikea. Koko teltta lauloi mukana jokaisen biisin sanat ja oli kyllä koko vartalo kylmillä väreillä. En ole koskaan millään keikalla nähnyt niin sinnikästä encore-huutelua. Yleisö ei tuntunut uskovan, että keikka oli nyt siinä. 

Lauantai meni muutenkin melkoisessa nostalgiahumussa kun skippasimme jatkobileet nopean pyörähdyksen jälkeen ja menimme luukuttamaan 2000-luvun alun suomiräp-klassikoita yhden vanhimman ystäväni huoneeseen. Näämme hänen kanssaan nykyään niin harvoin, että oli todella hauskaa viettää kerrankin rauhassa aikaa yhdessä. Onni on tällaiset tyypit, jotka on kulkeneet mukana jo 15 vuotta ja edelleen kemiat kohtaa. Tähän viikonloppuun oli hyvä päättää kesän hulinat ja suunnata katse syksyyn. 

En saanut ottaa itse kameraa mukaan, mutta tässä vähän Jannin ja Saran muistikortilta festaritunnelmia.

Pictures: Sara Vanninen & Janni Ehari

Share

Kommentoi