Parivaljakon paluu

Eilen oli vähän erilainen työpäivä, kun pääsin tekemään mainosta parhaan ystäväni kanssa. Olemme tunteneet jo yli 14 vuotta, mikä tuntuu ihan hullulta, sillä kuvittelen edelleen että lukio oli juuri äsken. Pääsimme kuvauksissa muistelemaan ystävyytemme alkutaipalia ja sitähän melkein herkistyi (ja sai myös sellaisia naurukohtauksia ettei puheesta meinannut tulla mitään) kun alkoi käymään läpi kaikkea mitä olemme yhdessä kokeneet. Ystävyytemme alkoi siitä, kun Ninni pamahti yhtenä iltana oveni taakse Sombrero-hattu päässä ja ajattelin saman tien "I like this one...". Siitä lähtien olimmekin aikalailla erottamattomat. 

Teimme lukioaikoina paljon töitä yhdessä, sillä olimme kummatkin samojen promo-firmojen listoilla (olen kirjoittanut enemmän siitä täällä). Kummallakin on aina ollut todella korkea työmotivaatio ja siksi varmaankin meistä muodostui nopeasti vakiotiimi eri brändien kanssa. Lopulta olimme niin vakiintunut parivaljakko, että kun Ninni haki avautuvaan yökerhoon baarimikon tehtäviin, kysyivät he häneltä haluaisinko minäkin tulla sinne töihin. Muistan edelleen kuinka hämmentynyt olin kun hän soitti työhaastattelun jälkeen. Pääsin siis lopulta baarimikoksi käymättä edes haastattelussa.

Muistan jo noina aikoina miettineeni, kuinka mieletöntä oli päästä tekemään homia parhaan kaverin kanssa. Varsinkin asiakaspalvelutehtävissä on hirmu paljon hyötyä, jos työkavereiden kanssa on hyvä energia, sillä se näkyy myös palvelussa. Oli todella hauskaa palata nyt niin pitkän ajan jälkeen tekemään yhteinen duuniprojekti. 

Share

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.