Sitä kutsutaan balanssiksi

 

Neljän viimeisen päivän aikana olen:

Syönyt 2 kertaa Max burgerissa, hodarin lätkäpelin erätauolla ja hakenut 2 kertaa pitsan lähipitseriastamme mukaan. Mutta toisaalta loput ruokailuista ovat olleet muun muassa vihersmoothieita, kasvisruokaa, höyrytettyjä vihanneksia, hernehummusta, pähkinöitä ja itsetehtyjä mehuja. 

Olen herännyt ennen aamiaista salille, nostellut lähes maksimituloksia TFW:llä ja toisaalta myös valvonut kolmeen, juonut olutta, nukkunut kymmeneen, maannut sohvalla kolme tuntia putkeen ja katsonut Modernia perhettä.

Olen pitänyt täydellisen lomapäivän käymällä keilaamassa kavereiden kanssa, istunut ravintolassa rauhassa, pitänyt koneen kiinni ja puhelimen poissa näkyvistä. Ja sitten olen tehnyt 14 tuntisen työpäivän ja kävellyt lumisateessa samalla vastaillen maileihin puhelimella ja pitänyt puhelinpalaveria ruuhkabussissa matkalla kuvauksiin. 

Kaiken A ja O on todellakin balanssi. Koska ääripäihin on helppo heittäytyä (tai luisua huomaamattaan), on hyvä välillä tiedostaen rikkoa totuttuja kaavoja. Mikäli kaiken terveellisyyden keskellä alkaa ahdistaa ajatus karkkipussista tai hampurilaisateriasta, ei siinä ole enää mitään järkeä. Elämään kuuluu myös sellaiset hetket, eikä niistä saa potea huonoa omaatuntoa. Mikäli töitä tekee niin paljon, ettei osaa missään vaiheessa vaihtaa vapaalle vaan duunijutut kummittelee mielessä 24/7, on selkeästi breikin paikka. 

Tällä hetkellä iloitsen yhtälailla siitä, että pitsastani on vielä yksi siivu jäljellä ja jääkaapissa cocista, kuin huomisista treeneistäkin, joissa varmasti on melko kevyt jalka kaiken tämän hiilaritankkauksen jälkeen! Iloitsen maaliin saaduista duuniprojekteista, kuin myös illalla edessä olevasta löhöilystä sohvalla. Fiilistelen sitä, kuinka meikkaaja laittoi minut tänään ihmisen näköiseksi ja tukka on hienosti kiharalla, ja samalla rakastan sitä että huomenna voin kulkea ilman meikkiä toppavaatteisiin hautautuneena.

Millä tavalla te pidätte balanssia yllä elämässä?

 

Share

Kommentit

. (Ei varmistettu)

Ihana postaus :) välillä on kyllä niin vaikeaa muistaa se balanssi! Ihan liian helposti alkaa ahdistamaan jos tulee vaikka syötyä se yksi pizza vaikka muuten söisi terveellisesti :D

Elisa Lepistö

Joo se on huolestuttavaa! Terveellisyyskään ei oo hyvästä, jos se menee äärimmäisyyksiin :) 

Ainoas (Ei varmistettu)

Amen to that! :D tämä vaan välillä aina tuppaa unohtumaan.

Kaikkinimimerkitonjootettu (Ei varmistettu)

Ihana lukea tällaisia aitoja postauksia! Kiitos ja ihanaa päivää :) Ps. Miten saan mun macbookiin tollasen coolin näytönsäästäjä (?) kellon?

Elisa Lepistö

Voi kiitos! Ja samoin ihanaa päivää sulle! :) Noita on mun mielestä muutamaakin erilaista. Ainakin fliqlo ja flipclock muistaakseni :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Kiitos <3

emmms (Ei varmistettu)

Tosi hyvä postaus, herättää taas ajattelemaan omaakin elämää. Itsellä balanssi löytyy parhaiten, kun koko elämä on vähän lähempänä "keskiviivaa" kuin tässä kuvailemasi. Olen ennenkin postauksiasi lukiessa huomannut, että olen varmaan luonteeltani rauhallisempi/tylsempi/tasaisempi kuin sinä. Se käy hyvin ilmi tässä: en osaa yhdistää oluen juontia ja treeniä, pitsaa ja vihersmoothieta. Sen sijaan oma balanssi löytyy siitä, että supermeikattujen ja meikittömien minulla on aina vähän meikkiä. Supertyöpäivien ja superlomapäivien sijaan valitsen tehdä joka päivä 8h töitä. Tällä tavalla oman mielen balanssi pysyy parhaiten yllä, eikä tule liian hektinen olo.
On mielenkiintoista, että ihmiset ovat niin erilaisia. Siksi pidän näistä pohdiskelupostauksistasi, saa aina perspektiiviä siihen, miten muuten kuin omalla tavalla asiat voi hoitaa.

Elisa Lepistö

Toi on ihan totta! Ja oikeastaan samalla tavalla balanssi on sinunkin elämässäsi, vaikka näyttäytyy hiukan erilailla. Sinun tapauksessasi ei siihen välttämättä tarvitse juuri kiinnittää huomiota, sillä elo on muutenkin melko tasapainoista. Olen tosiaan varmasti keskivertoa enemmän ääripäihin heittäytyvää sorttia, ja kyllästyn nopeasti jos päivät muistuttaa liikaa toisiaan. Molempi parempi! Kunhan on itse tyytyväinen elämäänsä, oli se sitten tasaisempaa tai lähempänä vuoristorataa :) 

Elisa Lepistö

Jäin vielä miettimään, että jos et osaa yhdistää pitsaa ja vihersmoothieta, tarkoittaako se että et harrasta kumpaakaan? En toki itsekään juonut vihersmoothieta pitsan kyytipoikana (:D) vaan peräkkäisinä päivinä. Mun mielestä se hienous piilee siinä, että jos nyt parina päivänä turvautuu esimerkiksi siihen pikaruokaan, ei siihen tarvitse jumiutua vaan seuraavana päivänä voi taas palata terveellisempiin vaihtoehtoihin. 

emmms (Ei varmistettu)

Itseasiassa tosiaan on niin, että en syö pitsaa, enkä vihersmoothieta. Vihersmoothieista en yksinkertaisesti tykkää, salaattia syön kyllä. Toisaalta, niinkuin seuraava kommentoija tuossa totesi, myös minulle tosi epäterveellinen ruoka aiheuttaa pahan olon. Siksi olen jo vuosia sitten luopunut pitsasta ja hampurilaisaterioista, huono olo ei tosiaan ole sen arvoista. Mutta tämä liittyy tosiaan enemmän herkkään vatsaan kuin harkittuun balanssiin. :D Mutta toki omassa skaalassani syön eri verran terveellisiä asioita. Joinain päivinä enemmän salaattia, toisina enemmän hyvää vehnäleipää. Perusterveellinen "tavallinen ruoka" sopii kropalleni (ja tätä kautta mielelleni) paremmin, suuret poikkeamat suuntaan tai toiseen saavat sen sekaisin.

Annikkka (Ei varmistettu)

Samaistun täysin edelliseen kommentoijaan! Koen myös olevani erittäin rauhallinen ja nautin tasaisesta elämästä + stressaannun helposti, mikä varmasti selittää asian.

Itsekin syön mieluiten aina ns. perusterveellisesti enkä kumpaakaan ääripäätä mukaillen. Toki välillä tulee syötyä myös oikeasti epäterveellisiä juttuja, mutta yleensä myös totean, ettei se ehkä ole sen arvoista. Esim. rasvaisen pitsan ja karkkipussin jälkeen tuntuu vaan vaikealta ja inhottavalta palata takaisin normaaliin ja vetää seuraavana päivänä treenivaatteita päälle kauheassa turvotuksessa. En kutsuisi ruokavaliotani superterveelliseksi, mutta pyrin kuitenkin tekemään jatkuvasti hyviä pieniä valintoja. Silloin on koko ajan enemmän tai vähemmän hyvä ja energinen olo + motivaatiota treenata. Syön joka päivä vähän (tummaa/raaka)suklaata, jolloin pysyy mieliala korkealla ja joka päivä saa kokea pientä hemmottelua arjenkin keskellä. Herkkuövereitä kuitenkin harvemmin tulee vedettyä senjälkeisen kurjan olon takia.

Sama pätee tosiaan myös muihin elämän osa-alueisiin. Teen mielelläni viikonloppuisinkin edes muutaman tunnin päivässä opiskeluhommia, mikä mahdollistaa kohtuullisen työtaakan ja riittävästi vapaa-aikaa myös arkisin. Enkä edes osaisi viettää kokonaista päivää löhöillen TV:n ääressä, kuten jotkut, vaan mieluiten katson sitä pari tuntia joka päivä. Omaan korvaani kuulostaa suorastaan painajaiselta tilanne, että on lomalla täysin tavoittamattommissa ja pitkään tekemättä mitään hyödyllistä, ja kotiin palatessa vastassa on täysi sähköposti ja loputon to do - lista. Silloin harvoin kuin näin on ollut reissun takia, niin on kyllä meinannut mennä loma pilalle etukäteen stressatessa. Kuulostaa varmaan monen mielstä karulta ja siltä etten osaa ollenkaan relata, mutta meitä on tosiaan moneen lähtöön :)

Elisa Lepistö

Haha se on just noin! Ihanaa, että meitä on moneen junaan. Ja tavallaan kadehdin tuota seesteiseltä kuulostavaa elämää :D Tärkeintä on tunnistaa juuri ne toimintamallit, mitkä itselleen sopivat. Jos karkkipussin syöminen saa vain huonon olon aikaan, ei se varmasti ole sen arvoista. 

Jennyfer88 (Ei varmistettu)

Toi takki! <3

Iidaki (Ei varmistettu)

Amen sister! <3 mä olen niin kausissa eläjä ja kausi voi olla päivä, pari tai kuukausi, kun en niin paljoa kiinnitä huomiota ruokailuun tai stressaa urheilemisesta juurikaan. Sitten tulee taas kausi, kun tekee mieli syödä terveellisesti ja treenata enemmän. Kai se on jotain pientä jakomielisyyttä, kun kyllästyy helposti tiettyyn kaavaan.

Kommentoi