Solidaarisuutta siskot

En tiedä olenko ollut jotenkin huonolla energialla aikaeroväsymyksestäni johtuen ja sen takia silmiini on osunut entistä enemmän negatiivisia blogipostauksia ja kommentteja täällä. Usein aiheena on bloggaajien huono kirjoitustaito, tekstiin sopimattomat kuvat, huonot arvot ja niiden edistäminen tai vastuuttomuus yleisellä tasolla. 

Eräässä kommenttiboksissa silmiini osui esimerkiksi tällainen kommentti "Mä luen säännöllisesti vain blogeja, joista tykkään. MUTTA: Lily tyrkyttää aika paljon luettavaksi muitakin blogeja. Jos ne on ihan roskaa, niin ärsyttäähän se, jos niille tuli annettua klikkauksia." 

Luulin tätä aluksi sarkasmiksi, sillä mietin voiko oikeasti jotain harmittaa se että hän antaa yhden klikkauksen blogille, josta ei sitten pitänytkään. Tällä yhdellä klikkauksella ei vielä kenenkään palkkaa valitettavasti makseta. Eikä edes 10 000 klikkauksella. Joten en nyt ärsyyntyisi liikaa tästä. 

Minua harmittaa se, että se syy miksi blogeja on alunperin perustettu, on tuntunut unohtuneen täysin. Aloitin ainakin itse aikoinaan blogien lukemisen juuri siksi, että ne erosivat lehdistä ja kirjoista. Ne olivat persoonallisia ja koukuttavia juuri siksi. En vaadi edelleenkään täydellistä kirjoitusasua blogeilta, vaikka kirja jääkin nopeasti kesken jos siinä vilisee virheitä. 

Blogeille sanellaan niin paljon vaatimuksia, että kuka kohta enää uskaltaa alkaa kirjoittaa? 

Bloggaus on sinänsä erityinen harrastus, että siinä saatat saada äänesi kuuluviin suurellekin porukalle jostain sinulle tärkeästä aiheesta. Se vaatii usein sitä, että käytät paljon aikaa lukijakunnan vaalimiseen, kirjoittamiseen ja lukijoiden kanssa vuorovaikuttamiseen. Se ei tarkoita sitä, että kun joku muu on tehnyt tämän työn, tulisi hänen kirjoittaa sinulle tärkeistä asioista. Hän kirjoittaa juuri siitä, mistä haluaa. 

Jos kirjoittajan arvomaailma sotii omasi kanssa, toimii se mielestäni myös loistavana paikkana keskustella näistä asioista hyvässä hengessä. Saattaa olla, että bloggaajan tai jonkun hänen lukijansa maailmankuva laajenee jos avaat keskustelun perustelujen kanssa. 

Blogimaailma on myös niin suuri, että sieltä ihan varmasti löytyy kaikille mieleistä luettavaa. Jos jonkun kirjoittajan tyyli, naama tai mielipiteet ärsyttävät, saa ikkunan nopeasti kiinni ennen kun päivä on täysin pilalla. 

Joten joulurauha mielessä toivoisin tänne mielekästä keskustelua, kilttejä kommentteja, ja rakentavaa kritiikkiä sen sijaan, että huudellaan alaspäin omalta korokkeelta. 

Share

Kommentit

Saana Väliheikki
LAVLI

Olen kiinnittänyt ihan samaan juttuun huomiota muutettuani tänne Lilyyn. Täällä tuntuu pomppaavan enemmän silmiin noi muiden negatiiviset kommentit! Toki varmaan myös syynä se että enemmän luen blogeja ja kommentoin itse nyt kun on nämä Lily tunnukset. Mä ainakin olen päättänyt pitää sen asenteen että bloggaan sillä tyylillä millä tykkään, jos se ei lukijaa mielytä niin sitten hän voi etsiä toisen blogin mistä tykkää. Toki yritän teksteissäni ottaa huomioon lukijanäkökulmaa ja pidän lukijoitani tärkeänä, mutta en missään nimessä ala poikkeamaan omasta tavastani tehdä asioita ellen itse tahdo tehdä niin. Persoonien takiahan blogeja luetaan. 

Elisa Lepistö

Se on hyvä asenne :) mä uskon että ihmiset lukee tosi eri syistä blogeja, ainakin kommenttien perusteella. Itse aina ihmettelen kun peräänkuulutetaan aina niitä tekstiä tukevia kuvia. Seuraan nimittäin monia blogeja pelkästään asukuvien takia. Välillä en edes lue tekstejä. Tällöin nämä blogit jäisi täysin lukematta ellei sattuisi olemaan joku vaatteita käsittelevä postaus. :D ajattelen itse, että kirjoitan sellaista blogia, jota lukisin itse mielelläni. Aina sitten löytyy jotain, jotka diggailevat samanlaisista asioista. Sulla on muuten tosi kiva kirjoitustyyli. Kävin äsken lukemassa monta juttua :)

Saana Väliheikki
LAVLI

Kiitos paljon :) 

Moneymakesworldcomearound (Ei varmistettu)

Luulen, että blogien vaatimustasoa ovat nostaneet paitsi bloggaajat itse myös rahan tuleminen mukaan kuvioihin. Bloggaaminen on entistä ammattimaisempaa, ja jos sillä tienaa leipänsä, ei voi enää puhua "erityisestä harrastuksesta". Moni bloggaaja sanookin kirjoittavansa työkseen, joten kyllä tällöin tekstin pitää olla kunnossa. Toimittajat, copywriterit ja kirjailijat kirjoittavat työkseen, ja heiltä odotetaan virheetöntä tekstiä. Miksi bloggaaja olisi poikkeus? Mitä taas eriäviin mielipiteisiin tai aiheeseen liittymättömiin kuviin tulee, niistä raivoaminen on mielestäni turhaa. Keskustelua saa olla, mutta netissä siitä tulee valitettavan usein ei-rakentavaa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Siis nimenomaan näin! Jos blogista tulonsa saa ja sen vakavuudesta työnä jaksaa kertoa niin ymmärtänee myös mahdollisen kritiikin huonoa kirjoitusasua ja viimeistelemättömyyttä kohtaan.

Mä en muutenkaan ymmärrä: kuka oikeasti kokee esim. tekstin oikolukemisen aikaavievänä tai hankalana? Itse ajattelen oikoluvun mielettömän tärkeänä osana työtä jos tekstiä omissa nimissäni missään julkaisen.

Elisa Lepistö

Bloggaaja ei vain kirjoita työkseen. Uskaltaisin jopa väittää, että suuri osa ammatikseen bloggaavista on myös kuviensa ansiosta suoittuja. Silti mielestäni blogiinsa kuvaavaa ei voi verrata valokuvaajaan tai vaatia samanlaista laatua. Samalla tavalla toimittajan työ ja bloggaajan työ on kovin erilaista. Toimittajalla on myös joku, joka tekstit editoi ja korjaa, bloggaaja tekee tämän itse. Ja nyt en puhunut edes ammatikseen bloggaavista, vaan ylipäätään blogien kummallisesta vaatimustasosta.

Vierailija (Ei varmistettu)

Toimittaja oli tässä vain yksi vertailukohta :) itse toimin viestintätehtävissä: tuotan sisältöä eli kirjoitan ja valokuvaan esimerkiksi työnantajani blogiin ja muihin some-kanaviin sekä kirjotan tiedotteita. Kukaan ei oikolue tekstiäni, vaan teen sen itse, ja siitä saan palkan. En voisi kuvitellakaan julkaisevani mitään huolimattomasti kirjoitettua vain sillä verukkeella, että "en ole toimittaja ja asiakkaat voivat siirtyä jonnekin muualle jos minun tuottamani teksti ei kiinnosta". Kukin toki tyylillään, mutta ehkä tämä bloggaajien "en ole toimittaja" -kortti on jo vähän nähty.

Elisa Lepistö

Nimenomaan, saat palkan siitä, ja täten kirjoitat työksesi. Jos et osaisi sitä tehdä, olisi sinua tuskin tehtävään valittu. Tämä ei mielestäni ole millään tavalla verrattavissa esimerkiksi aloittelevaan harrastelijabloggaajaan, jolla olisi palo ja halu kirjoittaa, muttei uskalla sitä tehdä. Oma äidinkieleni ei tässä nyt millään tavalla jännitä, enkä siitä ole koskaan moitteita kuullutkaan. Tähän ei tarvitse siis nyt ottaa tätä "eikö sulle saa antaa lainkaan kritiikkiä" asennetta. Asia harmittaa ihan muista syistä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Ja jos bloggaaja tienaa itselleen riittävästi sillä jonkun mielestä kököllä tekstillä, niin mitä väliä? Tätä olen aina ihmetellyt näissä blogeihin ja niistä saataviin tuloihin liittyvissä keskusteluissa: jotkut satunnaiset lukijat kertovat, että bloggari X tai Y ei ansaitse palkkaansa, koska se kirjoittaa tylsästi/turhasti/huonosti. Oikeastihan bloggarin kirjoitusten arvo määritellään markkinoilla, ja jos bloggari sillä kökkötekstillään saa riittävästi lukijoita mukavaan ansiotasoon niin sitten se on just niin, tykkäävät anonyymikommentoijat asiasta mitä tahansa. Ihmisten palkat harvemmin muuallakaan määräytyvät sen perusteella, mitä se joku yksittäinen Mirja-Terttu tai Paavo-Kalervo on heidän työpanoksestaan mieltä - kokonaisuus ja tuotettu lisäarvo ratkaisee.

Vierailija (Ei varmistettu)

Naiivihkoa tekstiä. Miten otsikko liittyi itse asiaan? Solidaarisuutta kanssanaisihmisen kirjoitusvirheille? Loukata ei saa mutta negatiivista palautetta pitää voida kirjoittajan kuin kirjoittajan ottaa vastaan. Ymmärrän kommentin kirjoittaneen harmin siitä, että on antanut klikkauksen huonolle blogille - Lilynkin bloggaajista usea harrastaa provosoivaa, jopa harhaanjohtavaa otsikointoa. Yksittäisistä klikkauksista, lukijoista ym muodostuvat ne isot virrat, kuten varmasti tiedät.

Elisa Lepistö

Ehkä en vaan ymmärrä sitä, mitä se on lukijalta pois, jos on yhden klikkauksen tälle epämieluisalle blogille antanut. Mutta toiselta, en ole koskaan ollut se joka ärsyyntyy muiden menestyksestä, vaikka en kokisi sitä itse oikeutetuksi. Ja tiedän varsin hyvin monta vuotta bloganneena, että klikkiotsikoinnilla ei kovin kauaa ainakaan tiliä taota. Se voi toimia suuremmissa lehtitaloissa, mutta blogilla tienatakseen pitää olla jotain muutakin kuin huomiota herättäviä otsikoita. 

Vierailija (Ei varmistettu)

Ah, vanha kunnon kateuskortti. Eiköhän tämä ollut tässä :D

Kiti
Katso tarkemmin

Kiinnostavaa keskustelua!

Ymmärrän kyllä turhautumisen ja kateuden, kun oma blogi ei tunnu saavan lukijoita ja monet blogit, jotka omasta mielestä ovat huonoja, menestyvät. Se on vähän lapsellista ja tosi inhimillistä. Olen syyllistynyt samantapaisiin ajatuksiin joskus itsekin. Mutta ilkeä kommentointi ei auta ketään, se vaan aiheuttaa huonoa mieltä puolin ja toisin.

Suomessa on tuhansia blogeja. Jos joku blogi ärsyttää, kannattaa lukea jotain muuta. Tuskin bloggaaja räätälöi tekstinsä ja kuvansa jonkun yhden ihmisen mielipiteen mukaan. Asiallista palautetta voi toki antaa, mutta haukkuminen ja vaatimukset ovat ihan turhia.

Elisa Lepistö

Ainakaan toivottavasti ei räätälöi :D Enkä oikein tiedä, mikä näissä kommenteissa niin paljon harmitti (jotka siis ei olleet minun blogiini). Olen vain välillä miettinyt, että jos olisin itse nyt perustamassa blogia, en sitä varmaan koskaan tekisi. Ja se on mun mielestä tosi surullista. Itselleni kirjoittaminen on aina ollut todella luonnollista, mutta kuvat olivat ihan kamalia kännykkäotoksia alkuvaiheessa. Halusin kuitenkin kehittyä siinä, ja blogi oli siihen todella hyvä paikka. Nyt valokuvaus jopa työllistää minua. Sen takia on surullista, ettei kielen kanssa olla yhtä joviaaleja. 

Vierailija (Ei varmistettu)

Ehkä tässä on vähän sama ilmiö kuin työelämässä ylipäätänsä. Entisaikoihin työmarkkinoille pääsi helposti kansakoulupohjalta, jos sattui vain olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Sieltä juoksupoikatasolta on sitten kiivetty mitään osaamattomasta duunarista toimitusjohtajaksi. Tänä päivänä se ei enää ole mahdollista, sillä peruskoulupohjalta ei noin vain kiivetäkään ylöspäin. Työelämän vaatimustaso on tänä päivänä ihan eri, kuin mitä se oli vaikka 50 vuotta sitten, jolloin ylioppilaaksi pääseminen oli hienointa ikinä. Blogimaailmassa tämä taso on ehkä vain noussut nopeammin, ja ne jotka olivat blogiaallon etunenässä huonolaatuisilla teksteillään ja kuvillaan, saavuttivat suuren yleisön ihan vain koko genren uutuudenviehätyksen takia. Samankaltaista lukijakuntaa ei vastaavalla sisällöntuotannon tasolla aloittava blogaaja enää tänä päivänä saavuta (ellei hänellä ole jotakin muuta tunnettuutta tai julkisuusarvoa jo ennestään).

Tässä keskustelussa nyt muutenkin sekottuvat kaksi asiaa: bloggaaaminen harrastuksena ja työnä. Se on sääli, jos harrastaminen jää sen takia, että yleisen vaatimustason koetaan olevan niin korkea. Ei kai kukaan aloittava pianistikaan jätä aloittamatta sen takia, että ei ole Mozart heti syntyessään. Mutta ammatikseen bloggaajan toivoisi olevan edes sen verran huolellinen, että poistaisi tekstistään typot.

saarah
visual diary

Kritisoin itse blogissani taannoin tekstiin liittymättömiä kuvia ja sitä, että kielioppi ei ole ollenkaan hallussa eikä tekstejä oikolueta yhtään. Lähinnä ajattelin ne hyvinä ohjena aloitteleville bloggaajille, en sellaisina vaatimuksina että jos et nyt näit osaa, et voi blogatakaan. Veikkan että kaikilla bloggaajilla oli varmasti alussa vähän haussa millaisia kuvia sitä nyt olisi ja millainen on tekstin tyyli, mutta tää jos joku on sellainen tekemällä oppii -homma :)

Jos kirjoittaa työkseen (mitä ammattibloggaajat tekevät) se blogihan on osa sun portfoliota. Kyllä silloin itse käyttäisin todellakin aikaa tekstin hiomiseen. Vähän sama jos ottaisi epätarkkoja kuvia ja perustelisi sitä sanomatta No emmää mikään valokuvaaja ookkaan. Bloggaamisen lisäksi on muitakin ammatteja joissa pitää osata olla visuaalinen JA kirjoittaa. Ei se musta oo mitenkään mahdoton vaatimus. Jos itse tekisin työkseni jotain, jossa saisin asiakkaalta palautetta, etten ole jossain työn osa-alueessa tarpeeksi hyvä, harkitsisin ehdottomasti lisäkouluttautumista. (Ja tätä en Elisa siis millään tavalla kohdentanut sulle, halusin vain laittaa oman lusikkani tähän kommenttisoppaan, koska itsekin kirjoitin juuri aiheesta :) )

Elisa Lepistö

Tottakai. Nyt en tosiaan puhunutkaan ammatikseen bloggaamisesta, vaan yleisesti blogimaailman kommentoinnista ja vaatimuksista. Kuten sanoin aiemmin, tämä ei koskenut mitään itse saamaani kritiikkiä vaan yleistä keskustelua Lilyssä. Voi toki olla, että olen itsekin joskus jotain omia totuuksia bloggaamisesta kertonut, mutta toivon että esimerkiksi aloittelevat tai aloittamista suunnittelevat bloggaajat muistaisivat, ettei tähänkään ole mitään totuutta. Jollekin on tärkeintä ajatuksia herättävä teksti, toinen kaipaa kauniita sisustuskuvia ja kolmatta koukuttaa reteästi kirjoitettu tarina vaikkapa murteella kirjoitettuna. Ja kuten sanoin aiemmin kommenteissa tuosta tekstiin kuulumattomista kuvista, itse seuraan joitain bloggaajia esimerkiksi pelkästään tyyli-inspiraatiota etsiessä. Tällöin postaukset, jotka on kuvitettu vaikkapa kahvikuppikuvilla tai kauniilla maisemilla, jää usein lukematta vaikka kuinka tukisivatkin tekstiä. Mutta onneksi meitä on moneksi, niin bloggaajia kuin lukijoitakin. :)

saratickle
Tickle Your Fancy

Tämä on asia, jossa Lilyn yhteisöllä on ihan oikeasti parannettavaa. Olen saanut joskus kuvapostauksiini kommentteja, että eikö hävetä yhtään kun sinulle maksetaan palkkaa parista rivistä merkityksetöntä tekstiä. Toiset kun joutuvat raatamaan leipänsä eteen.

Minun mielestäni blogien rikkaus on juurikin niiden erilaisuus. Blogit eivät ole enää vuonna 2016 alustoja, joihin kirjoitetaan pelkästään tekstiä. Niissä voi olla kuvia tai videoita, tai ne voivat jopa perustua pelkästään näille. Ja uskokaa tai älkää, edellä mainittujen tuottaminen on monesti tekstiä paljon aikaa vievempää.

Visuaalisuus ja valokuvaus ovat omalla kohdallani nykyään vahvempi keino ilmaista itseäni. Blogini on ennen kaikkea visuaalinen.

Ps. pakko vielä kommentoida tuota kuviin liittymättömätöntä tekstisisältöä. Minun mielestäni tämä on parasta, mitä blogimaailmalla on tarjota. Rakastan yli kaiken sitä kun asuinspiraation lisäksi voin nauraa naama punaisena hauskalle kauppareissutarinalle tai noloille faktoille.

 

Vierailija (Ei varmistettu)

Onko tämä visuaalisuutesi siis syy siihen, ettet halua paneutua teksteihin blogissasi? Ajatteletko, että vain jompikumpi riittää? Koetko, ettet jaksa tehdä molempia, ja miksi näin? Mua ihmetyttää tää visuaalisuus-peruste kun sitä niin moni valokuviaan blogissaan julkaiseva käyttää.

saratickle
Tickle Your Fancy

Valokuvaus on se ensisijainen syy miksi olen blogini perustanut ja miksi pidän tästä hommasta edelleen niin paljon. En tarkoita, ettenkö kehittäisi itseäni jatkuvasti myös kirjoittajana tai ammentaisi säännöllisesti ideoita tekstilliseen sisältööni. Totta kai. Valokuvaus on kuitenkin se suurempi intohimoni.

Toisinaan on kiva paneutua teksteihin, toisinaan on ok heittää "muutama rivi merkityksetöntä tekstiä" upeiden kuvien kaveriksi.

 

Jos bloggaa ammatikseen ja blogi keskittyisi kuviin tai videoihin, kannattaisi mun mielestä ottaa haltuun myös tekstin laatu vaikka sitä olisi kuinka vähän. Tämä siksi että se ammattimaisuus näkyisi kokonaisuudessa. 

TheLillyPierce (Ei varmistettu) http://bellefernal.com

Hyvä, ajatuksia herättävä postaus!

Ymmärrän molempia näkökantoja, itse kun olen aika tarkka oikeinkirjoituksesta, mutta jos esim. muuten hyvässä postauksessa on muutama kirjoitusvirhe, en menetä siitä yöuniani.

Mielestäni suomenkielen taso on yleisesti huonontunut. Monissa uutisjutuissakin on väärin rakennettuja lauseita, kirjoitusvirheitä, tms. Se on sinänsä harmillista, kun meillä kuitenkin on niin rikas (ja omasta mielestäni huvittavasti yksi maailman vaikeimpia kieliä) ja monipuolinen kieli, ettei sen korjaukseen enää kiinnitetä niin paljon huomiota. Tämä siis näkyy jo koulujen opetuksen tasossakin.

Mutta nykymaailmassa, niin surullista kuin se onkin, vaikka sananvapaus on parhaimmillaan, ihmisistä on tullut ihan mielettömän herkkiä. Enää ei voi "heittää läppää", kun aina pitää jälkeenpäin pyytää anteeksi. Ymmärrän tämän tosi loukkaavien ja karkeiden juttujen kohdalla, mutta se on ihan järjetöntä, miten ihmiset vetävät kaikesta herneen nenäänsä. Ei vain Suomessa vaan ympäri maailmaa. Nykyään pitää hissutella ja keksiä poliittisesti korrekteja termejä ihan kaikelle, ettei joku vaan loukkaannu. Se on minusta naurettavaa. Meillä ihan kaikilla on jonkinlaisia vaikeuksia/haasteita elämässä, niin mitä jos ei tehtäisi muiden elämää yhtään hankalammaksi? Eihän sitä kukaan itselleenkään halua.

Ja loppujen lopuksi joku aina loukkaantuu. Kaikkia ei voi miellyttää vaikka kuinka haluaisi. Pitää itse vaan osata olla ottamatta kaikkea niin henkilökohtaisesti ja mennä oman pään/sydämen mukaan. Pieni nikottelu naapurissa kuuluu asiaan ;)

x Lilly

Vierailija (Ei varmistettu)

Koska sanot olevasi tarkka oikeinkirjoituksesta, tässä hyvässä hengessä ystävällismielinen huomio, jotta voit kehittää tekstitaitojasi jatkossakin: suomen kieli kirjoitetaan erikseen, ei yhteen ;)

Vierailija (Ei varmistettu)

Varmasti oikeinkirjoituskommentoinnissa voi osittain olla kyse alaspäin huutelusta ja kireästä piposta, mutta mielestäni on kritiikissä on perääkin. Itse olen sen tyyppinen ihminen, että jos johonkin ryhdyn, niin haluan hoitaa homman osaamiseni rajoissa mahdollisimman hyvin. Siksi ihmetyttää, että moni haluaa kirjoittaa ja julkaista tekstiä koko maailman luettavaksi, mutta – anteeksi suora ilmaisuni – ei välitä ollenkaan siitä, onko teksti "hyvää". Ehkä kyse on erilaisista motivoitumistyyleistä: toisia ajaa eteenpäin laatuajattelu (vähän, mutta priimaa) ja toiset puolestaan saavat kiksit siitä, että ylipäänsä saavat asioita aikaiseksi (pilkun paikat vähän sinnepäin, mutta 8 postausta plakkarissa alle viikossa!)?

Tällaiselle "laatuajattelijalle" kielen sujuvuudesta viis veisaaminen näyttäytyy helposti huolimattomana ja laiskana. Harva meistä on syntynyt kirjallisuuden Nobeliin vaadittavat taidot taskussa, eikä blogien ole tietenkään tarkoitus olla mitään kaunokirjallisuutta. Yhdyssanavirheet, kappalejakojen puuttumiset ja esimerkiksi jatkuva toisto vaikuttavat kuitenkin merkittävästi tekstin luettavuuteen, selkeyteen ja jopa siitä välittyviin merkityksiin. Siksi ihmettelen, miten moni bloggaaja avoimesti kertoo, että nämä seikat eivät juuri kiinnosta (ja, kärjistetysti, että niihin huomiota kiinnittävä lukija on negatiivinen nillittäjä)..

Perustason oikeakielisyydestä huolehtiminen kun ei ole mitään rakettitiedettä: tekstin läpi lukaiseminen ennen julkaisua ei vie kauaa aikaa. Googlen aikakaudella epäselviltä tuntuvat kirjoitusmuodot ja kieliopin perusohjenuorat tsekkaa netistä hetkessä, vaikka olisi pelannut kaikki äikäntunnit ristinollaa. Suosittelen esim. Kotuksen kielioppipankkia (http://www.kotus.fi/ohjeet/kielitoimiston_ohjepankki) ja yhdyssanojen tsekkaamiseen Yhteen vai erikseen -palvelua (yve.fi). Näitä resursseja käyttävät myös ammattikirjoittajat – kielioppisääntöjen ulkoa osaaminen ei siis ole mikään hyvän tekstintuottajan autuaaksitekevä ominaisuus. Rakkaus kaunista kieltä kohtaan sen sijaan on. Miten on aikaa kirjoittaa kokonainen postaus, mutta ei paria sekuntia yhdyssanan kirjoitusasun googlaamiseen?

Harva lähtee julkaisemaan ottamiaan valokuvia ennen kuin osaa suurin piirtein tarkentaa kameralla. Koska itseäni eivät ISO-arvot voisi vähempää kiinnostaa, en juuri julkaise huonoja räpsyjäni netissä. Jos joskus julkaisisin, tavoitteenani olisi luultavasti kehittää kuvaustaitoani – siksi iloitsisin, jos joku ystävällisesti vinkkaisi vaikka siitä, että paremmalla valaistuksella ja pienemmällä ISO-herkkyydellä kuvat olisivat vähemmän rakeisia.

Toki kommentoinnin tasoa ja asiallisuutta saa – ja on syytäkin – kritisoida. Poteroista huutelu ja ylimielisyys on turhaa ja mulkkua, eikä harrastelijabloggajalta voi tietenkään _vaatia_ yhtään mitään. Se ei kuitenkaan tarkoita, että kielen vaaliminen tai tasokkaiden tekstien peräänkuluttaminen olisi tiukkapipoista nillitystä. Ainakin täältä Lilystä lukemani "kielinatsittelupostaukset" ovat olleet mielestäni pääosin humoristisia eikä niiden kritiikkiä ole kohdistettu yksittäisiin kirjoittajiin – puhumattakaan siitä, että joku olisi vaatimalla vaatinut harrastelijabloggaajaa muuttamaan tyyliään.

Vierailija (Ei varmistettu)

Ja auts, pilkka omaan nilkkaan ja sitä rataa: virhe jo heti ekassa virkkeessä :D

Kommentoi