Tehdään asioita

Olen aina pitänyt ihmisistä, jotka tekevät asioita. Enkä puhu nyt mistään tietyistä asioista, vaan asioista ylipäätään. Opiskelevat niitä juttuja, mistä ovat kiinnostuneita, aloittavat keskustelun mielenkiintoisen tyypin kanssa, järjestävät iltamia ja mökkireissuja, tekevät työharjoitteluita, perustavat yrityksiä, lähtevät maailmalle, pitävät lettukestejä ja pesäpalloturnauksia. Ja sellaisista, jotka suhtautuvat tekemiinsä asioihin intohimolla.

Kun on tällaisia ihmisiä ympärillä, tulee itsekin tehtyä paljon enemmän. Aktiivisuustaso leviää vaikutuspiiriin viruksen lailla. Olen joskus saanut krapulan juomatta yhtään alkoholiannosta. Jotenkin sellainen väsymys, hepuli ja saamattomuus nimittäin tarttuvat. Mutta yhtä lailla hyvä energia, tarmo ja inspiraatio tarttuvat. 

Usein tällaiset "tekijä"-tyypit pääsevät paljon muita nopeammin tavoitteisiinsa. Heidän sanavarastostaan ei löydy 'isi'-muotoisia verbejä. Ei ole gradua mitä pitäisi kirjoittaa, salitreeniä johon täytyisi mennä, asioita joita olisi kiva tehdä tai osata. On vain asioita, joita tehdään. Piste. Kun kaiken sen ajan, jonka käyttäisi asioiden pohtimiseen ja siihen, että ajattelisi tekevänsä ne, käyttää siihen että oikeasti tekee niitä, vapautuu ihan hurjan paljon myös vapaa-aikaa. 

Epäseksikkäintä on sellainen lorviminen, jossa aina vain mietitään mitä kaikkea hienoa halutaan tehdä joskus tulevaisuudessa, ja mitä asioita olisi mukava kokea, kuitenkaan koskaan ottamatta edes sitä ensimmäistä askelta unelmiensa suuntaan. 

Jotenkin tämä syksy on muutenkin sellaista aikaa, jossa on aina hyvä tekemisen meininki käynnissä. Ihmiset palailevat lomiltaan töihin, puhelimet käyvät kuumina, sovitaan uusia treffejä, verkostoidutaan ja tulee säntäiltyä jatkuvasti eri suuntiin. Aloitetaan uusia harrastuksia, jatketaan opintoja ja uusitaan salikortteja. Nautitaan tästä erilaisesta flowsta, jonka syksy tuo tullessaan ja laitetaan omatkin rattaat pyörimään vähän kovemmalla temmolla.

Tehdään asioita!

I've always admired people, who make things happen instead of talking about making things happen. What ever it is you want to do, you can spend the same amount of time thinking about doing it than you would spend actually doing it. Lose the phrases "I could, I should" and start using "I will, I can". Whenever you get the feeling you want to make something happen, go on and make the first move. Pick up the phone and call someone, or do something that takes you one step closer to your dream. 

Share

Kommentit

Ronjuliini (Ei varmistettu)

Viisaita sanoja, oot aivan oikeassa :) Elämään pitää ja saa tarttua ja tehdä asioita, joista haaveilee ja joista tekevät iloiseksi. Olisi aivan kamalaa vanhana kiikkustuolissa tajuta, ettei ole tehnyt asioita, joista on haaveillut ja joita on pyöritellyt mielessään koko elämänsä..

Elisa Lepistö

Siis just näin! Unelmointi on hyvästä, mutta jossain vaiheessa niiden eteen pitää tehdä se ensimmäinen askel, ellei halua tosiaan myöhemmin katua kaikkia niitä tekemättömiä asioita :)

Olen pohtinut samoja juttuja. Aikoinaan parin kaverin kanssa perustettiin pitäis pitäis -kerho, jonka tarkoituksena oli toteuttaa niitä asioita, joita aina on pitänyt tehdä, muttei koskaan saanut aikaiseksi. Minusta tuntuu että täällä Dubaissa ihmisillä on vielä enemmän tuollainen mentaliteetti, että suunnitellaan kaikenlaista, mutta harvempi asioista ikinä toteutuu. Ihmiset innostuvat uusista ideoista helposti, mutta sitten se toteutus jääkin puolitiehen. Ja tuo on minustakin turhauttavaa kun olen enemmän tekijätyyppi: teen ensin ja mietin vasta sitten! :D

Elisa Lepistö

Ihan loistava kerho!!! :D Vitsi miten mä innostuin tosta. Pitänee itsekin perustaa samanlainen :D Ja myönnän että oon itsekin sellainen, joka innostuu tosi helpolla eri asioista, ja jos en lähde heti toteuttamaan niitä, voi ne unohtua helposti uuden innostuksen alla. 

Saranda
Tyhjä ajatus

Olen sama mieltä! Tuollaiset tyypit ammentaa niin paljon sitä omaa energiaa. Isittely ja pähkäily taas imevät sitä.

Ja ehkä se ero just siinä että niistä tekemistään asioista saa oikeasti parhaan potentiaalin irti on se että niihin on aito mielenkiinto eikä tee niitä vain siksi että "täytyy" tai "koska muutkin".

Elisa Lepistö

Joo toi on myös totta. Kannattaa miettiä, mitkä on oikeasti niitä omia haaveita ja mitkä on sieltä ympäriltä imettyjä toiveita. :)

Pakko myöntää, täällä yksi -isittelijä! Raivostuttava piirre, joka tulee esiin aina tentin lähestyessä tai puhuttaessa taidoista, joita haluaisin osata. Jotenkin näin täysipäiväisenä opiskelijana tuntuu, ettei edes voi tässä ohessa alkaa panostaa harrastuksiin tai muihin kiinnostuksen kohteisiin, koska aina on mielessä joku koulujuttu joka pitäisi tehdä. Siksi ajattelen usein, että elämästä tulee tältä osalta helpompaa sitten, kun on valmistunut ja työelämässä ja voi jättää työt töihin ja loppuaika päivästä on vapaa-aikaa. Saattaa kuulostaa karulta, mutta en tarkoita siis etteikö nyt olisi ollenkaan vapaa-aikaa. Näen läheisiäni usein ja harrastan jonkin verran urheilua, mutta nöistä ja opiskelusta jäävällä ajalla en oikein jaksa tehdä muuta kuin istua koneen tai telkkarin ääressä.  Nykyinen poikaystäväni on juuri tuollainen tekevä ihminen ja aluksi ihan ihmettelin kun hän oikeasti alkoi tekemään ja opiskelemaan asioita, joita oli sanonut haluavansa opetella. Ihailen tänä piirrettä todella paljon ja haluan itsekin joskus olla tuollainen aktiivinen ja tekevä tyyppi! :)

Elisa Lepistö

Opiskelu voi tosiaan olla melkoisen aikaavievää hommaa, joten ymmärrän hyvin ettei sillon ehdi tehdä kaikkea mitä huvittaisi. Mutta voi ainakin sitä yhtä unelmaa työstää täysillä! :)

PinjaL (Ei varmistettu) https://pinyas.wordpress.com/

Tää osui kyllä niin maaliinsa! Itse olen usein juuri tuollainen -isi-tyyppi, etenkin gradun suhteen (krhm). Nyt kun opintoaika loppuu ja gradu on pakko saada päätökseensä olen ihan tietoisesti alkanut muuttaa puhetapaani ja ajattelumallejani. Kun ennen sanoin "yrittäväni valmistua jouluna", sanonkin nyt että "valmistun jouluna" ilman epäröintiä. Jo tuollaisella pikku muutoksella on ihan huomattava vaikutus siihen miten asiaan tulee suhtauduttua! Sain kirjoituksestasi myös uutta pontta järjestää vihdoin illalliskutsut ystävilleni sen sijaan että vain haaveilisin niistä. Kiitos!

Elisa Lepistö

Ihan mahtavaa! Tulinpa hyvälle tuulelle tästä :) ja siis just tollasilla pienillä sanamuodoilla voi vaikuttaa ihan hurjan paljon, vaikka ne tuntuisivat turhanpäiväisiltä. Itsekin pyrin aina käyttämään tuota jälkimmäistä, vaikka en olisikaan varma, tuleeko joku asia oikeasti tapahtumaan.

Vierailija (Ei varmistettu)

Tää oli hyvä! Mää oon niin tommonen lorvia.. Ja aivan, en haluaisi olla tekijä, minä haluan olla tekijä! :D Tästä suunta sitä kohti! :)

Kommentoi