Uteliaisuuden ylläpidosta

Olen tässä sijoituspäissäni huomannut erään asian, joka monille saattaa olla täysin itsestäänselvyys, mutta joka sytytti jonkinlaisen lampun pääni päällä. Nimittäin sen, kuinka järjettömän helppoa on omaksua tietoa silloin, kun aiheesta on itse kiinnostunut ja opiskelu on vapaaehtoista. Ja kuinka pienessä ajassa saa ahmittua tietoa itseensä. Vertasin tätä mielessäni Montessori-pedagogiikkaan, jossa lapsen omat herkkyyskaudet ja tendenssit otetaan huomioon häntä opettaessa. En ole itse saanut Montessori-kasvatusta, mutta se kuulostaa kaikin puolin hyvinkin järkevältä.

Muistan itse lapsuudesta, kuinka kiinnostunut olin historiasta ennen koulun alkua. Luin isosiskoni historian kirjoja suurella mielenkiinnolla ja tein muistiinpanoja omaan vihkoon, jonka kanteen olin kirjoittanut isolla HISTORIA. Tätä on jotenkin vaikea kuvitella nyt, sillä historia oli koko kouluajan yksiä kuivimpia ja tylsimpiä aiheita. Ehkäpä kyseessä oli juuri se, että sain opiskella aluksi juuri niitä asioita jotka minua kiinnosti eniten ja tehdä sen omalla tavallani. 

Ihan sama ilmiö on seurannut aikuisenakin. Ammattikorkeakoulussa laskiksen kurssit olivat kaikkein tylsimpiä, mutta oman firman kohdalla niitä samoja asioita omaksui paljon nopeammin ja helpommin. Vaikka tiedon joutui etsimään itse, ymmärsi suoran hyödyn niiden osaamisesta ja opiskeluun oli oikeanlainen imu. Sama homma on ollut esimerkiksi kuvaamisen opettelussa ja graafisissa ohjelmissa. Silloin kun on halunnut oppia tekemään jonkun asian, on sen omaksunut hyvinkin nopeasti vaikka Youtube-videota katsellessa. Joskus on tullut tuijoteltua tutorialeja pikkutunneille asti, kun ei ole malttanut lopettaa uusien juttujen opettelua.

En ollut oikeastaan edes muistanut, miltä tällainen tiedonjano tuntuu ja kuinka palkitsevaa jonkun suuremman kokonaisuuden sisäistäminen onkaan. Lapsena oli tällainen olo jatkuvasti. Halusi tietää miten asiat toimivat, minkä takia ne toimivat niin ja mitä tapahtuisi jos jotain tekisikin toisella tavalla. Silloin tiedonjano on melkein rajatonta ja aikuiset joutuvat kovalle yrittäessään vastailla kaikkiin ihmettelyihin.

Kuitenkin itselläni aikuisena on pitkiäkin kausia, kun ei suhtaudu uuden oppimiseen kovinkaan intensiivisesti tai samanlaisella heittäytymisellä. Lueskelen toki lehtiä ja tietokirjoja ja katselen dokumentteja, mutta usein tiedonjanon saan sammumaan jo pienellä asiaan paneutumisella. Haluan raapaista pintaa monelta alalta, ja ymmärtää vähän sinne päin, miten asiat toimivat. On mukavaa, että pystyy ottamaan osaa illalliskeskusteluissa eri aihealueisiin, vaikka suurempaa ymmärrystä aiheesta ei olisikaan. 

Nyt kun säästäminen, sijoittaminen ja kaikki siihen liittyvä on vieneet mennessään, olen taas muistanut miltä se innokas oppiminen tuntuu. On ihana tunne, kun kokee joka päivä oivaltaneensa jotain uutta ja ymmärtävänsä hiukan enemmän asiaa johon tutustuu. Suurempi kuva piirtyy päivä päivältä paremmin mieleen ja sen seurauksena oma mielenkiinto vain kasvaa. 

Mietin, miten tällaista lapsenomaista tiedonjanoa saisi pidettyä yllä? Miten pääsisi useammin moodiin, jossa jotain vaikeaselkoista kohdatessa innostuisi ottamaan selvää asiasta, eikä tuskailisi vain ettei ymmärrä siitä yhtään mitään? Miten saisi sen kipinän johonkin uuteen aiheeseen syventyäkseen? Ja ylipäätään, miten saisi pidettyä itsensä uteliaana ihan kaikkea kohtaan?

Leather jacket - Agua, Dress - KappAhl, Jewellery - Thomas Sabo, Shoes - Zalando

Pictures: Sara Vanninen

Share

Kommentit

millli (Ei varmistettu)

Naulan kantaan! Aloitin juuri uuden alan parissa opinnot ja ensimmäistä kertaa elämässäni 8h koulupäivät eivät tunnu riittävän vaan tietoa janoaa iltaisin lisää!! Voi kun koulussa olisi ollut tälläinen tiedonjano opiskella eikä se olisi tuntunut niin pakkopullalta.

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.