Valmiiksi tallatuista poluista

 

Kävimme ystäväni kanssa hetki sitten hyvän keskustelun siitä, miten kuhunkin pisteeseen on elämässään päässyt. Kyseessä ei ollut Vilma, vaikka kuvista voisi näin päätellä. Vilma on kuitenkin toinen hyvä esimerkki siitä, mistä postauksessa puhun. Tämä ystäväni sanoi kuulevansa usein siitä, kuinka onnekas hän on ollut päästessään työskentelemään ulkomailla ja alalla, johon hän kouluttautui vasta ensimmäisen ammattivalinnan jälkeen. Hän ei kieltänyt onnekkuuttaan, mutta harmitteli sitä miten usein ihmiset unohtavat kokonaan sen työn, jota tiettyyn pisteeseen pääsy on vaatinut. On täytynyt olla vähän hullunrohkea, tehdä rankkoja valintoja, luopua jostain tutusta ja turvallista ja hypätä pää edellä tuntemattomaan. 

Hän on myös onnistunut yhdistämään aiemmassa työssään hankkimaa osaamista uudessa ammatissaan. Tällaista positiota ei kuitenkaan ollut valmiina, vaan hän on pikku hiljaa luonut sellaisen itselleen. Aloittanut ensin pienemmällä työnkuvalla ja osoittanut firman sisällä, mitä kaikkea muutakin osaa ja mitkä asiat kiinnostavat. Tällainen moniosaajuus on firmoille todella arvokasta, mutta ihmiset eivät tuo taitojaan esiin mikäli varsinainen työ ei sitä vaadi. 

Usein me haluamme kulkea niitä valmiiksi tallattuja polkuja pitkin, ja samalla ihailemme heitä jotka ovat viidakkoveitsen kanssa raivanneet oman tiensä jonnekin ihan muualle ja kuvittelemme että se on vaatinut yhtä vähän ponnisteluja. Vertasin tätä myös matkusteluun. On ihan ok mennä sinne turistirannalle, missä 200 muutakin ihmistä viettävät lomaansa ja aurinkovarjot maksavat 25 dollaria. Siellä voi pötköttää rivissä ja tulla helposti järjestetyllä bussikuljetuksella takaisin hotellille. Tai voi puolestaan nähdä hiukan vaivaa, selvittää yksityinen ranta jossa on hienommat näkymät ja puhtaampi vesi. Sinne pääsy voi olla vaikeampaa, mutta yleensä perille päästyään on iloinen että tuon vaivan jaksoi nähdä. 

Voimme sysätä vastuun omasta elämästämme muille ja valita jonkun valmiista paketeista. Valita yksi niistä valmiista muoteista ja antaa sen sanella suuntamme. Tai voimme muokata tulevaisuudestamme juuri sen näköisen kuin haluamme. Tehdä niitä valintoja, jotka kenties vaativat hiukan enemmän työtä, mutta antavat myös roppakaupalla takaisin. Voimme toimia itse pioneerina ja polunraivaajana.

Rakastan kuunnella tällaisten ihmisten tarinoita, jotka näyttävät kieltä sille, miten kuuluisi elämäänsä elää ja tekevät mitä lystäävät.

 

Kommentit

ebbbs (Ei varmistettu)

Hmm ehkäpä pakettimatkalla ja valmiiksi tallatulla polulla ei oo mitään yhteistä :D eiköhän sitä sellainen oman polun tallaaja voi myös nauttia pakettimatkoista :D ymmärrän ehkä, mikä pointti esimerkilläsi oli, mutta öööööh onhan sellanen jatkuva "seikkaileminen" matkallakin aika stressaavaa.

Elisa Lepistö

Mun mielestä niillä on paljon yhteistä. Enkä tarkoittanut etteikö oman polun tallaaja voisi nauttia pakettimatkoista. Lähinnä ehkä juuri tuo, että jos sitä stressiä kestää ja "kärsii" sen pienen hetken, on lopputulos joskus paljon parempi. Olen itse ollut myös pakettimatkoilla, ja tiedän etten itse pysty rentoutumaan siellä rannalla, missä on mun lisäksi 500 muutakin. En suinkaan väitä ettei kukaan muukaan pystyisi. Lähinnä vain sitä, että silloin jos joku juttu ei tunnu omalta, kannattaa nähdä se pieni vaiva ja kestää se stressi, jotta löytää sen oman tapansa tehdä asioita. Tämä matkustusjuttu oli nyt vain vertauskuva vähän isommalle ajatukselle ja siinä olisi voinut olla ihan mikä tahansa muukin esimerkki!

Ikuinen reissaaja (Ei varmistettu)

^ obviosly you didn't get the whole point. :) Tottakai pakettimatkalla voi ihan yhtälailla myös rentoutua, mutta jos aina pysyttelee siellä helpoimmalla omalla mukavuusalueella siihen myös tottuu ja tyytyy kun ei ole TIETOA paremmasta mitä edes pienellä omalla rohkeudellaan voi saavuttaa :) Monelle tosin riittää aivan hyvin pakettimatka ja he suosivatkin enemmän matkustamisen helppoutta, eikä siinä ole mitään väärää. Tässä tekstissä kumminkin selkeästi kannustetaan kokeilemaan myös uusia juttuja, jolloin niiden onnistuttua kaikki tuntuu varmasti palkitsevammalta ja merkitykselliseltä. Eihän siihen toki tarvitse kaikkien ryhtyä, mutta kannustaa voi silti eikö? Ja paljon reissanneen vinkki: Älä ota lomalla seikkailusta stressiä tai mistään muustakaan, vaan pidä mielummin loma mukavan jännänä seikkailuna :) Terveisin tyyppi, joka on sekä pakettimatkaillut että reppureissanut. Kaksi kertaa oon ollut yksin reissussa, ekan kerran valmiilla pakettimatkalla Kreikassa, jossa oli lähes kaikki "valmiina" hotellikuljetuksineen päivineen. Toisen kerran muutaman viikon Aasian reissussa, johon olin ostanut valmiiksi vain lennot ja ekan kolmen yön majoituksen. Ei ollut vielä mitään tietoa mihin majoitun seuraavaksi tai mihin kohteeseen menen edes ja millä menen. Paljon juttuja oli avoinna lähtiessä ja halu myös kokeilla reissata vapaasti fiiliksen mukaan minne seuraavaksi tekeekään mieli mennä. Sekin oli mahtavaa. Voin sanoa todella nauttineeni molemmista reissuista :)

Elisa Lepistö

Juuurikin tämä oli pointtini! <3 Tämä reissujuttu nyt oli tosiaan vertauskuva ja siinä olisi voinut olla mikä tahansa muukin. Niin kauan kuin on tyytyväinen siihen, mitä tarjotaan, ei ole mitään syytäkään nähdä sitä vaivaa etsiäkseen jotain uutta. 

Juureton

Hyvä ja motivoiva postaus! Tällaisia kirjoituksia on aina hyvä lukea, sillä usein unohdetaan, että harva meistä vaan "päätyy johonkin elämäntilanteeseen",
usein sitä varten on tehty uhrauksia ja juurikin niitä rohkeita valintoja!

http://www.lily.fi/blogit/juureton

Banana (Ei varmistettu)

On ihmisiä jotka tyytyy vähään eikä kaipaa erityisiä haasteita elämään. Ei se tarkoita sitä, että joku toinen on määrännyt elämän suunnan tai että olisi sysännyt vastuun jonkun toisen harteille. Näitä tavallisia, harmaita "matti meikäläisiäkin" tarvitaan. Välillä tuntuu, että kaiken normaalista poikkeavan, suuren ja jännittävän metsästyksessä unohtuu, että elämästä voi nauttia ihan vasn elämällä ja olemalla. Kaiken ei tarvitse olla taistelua tai stressaavaa tai edes some-näyttävää, kunhan itse on tyytyväinen ja onnellinen. Elämä itsessään on melkoinen seikkailu ja selviytymismatka...

Emilio (Ei varmistettu)

Totta tietysti tämäkin! Tässä postauksen pointtina oli kuitenkin varmaankin se että sen sijaan että ällistyy jonkun 'onnekkuudesta' on hyvä muistaa että todennäköisesti lopputuloksen takana on hurja määrä duunia ja rohkeita valintoja. Prosentuaalisesti suuri osa ihmisistä on todennäköisesti niitä jotka ovat tyytyväisiä 'tavalliseen' elämään eikä hyppääminen tuntemattomaan ole todellakaan valinta jonka moni haluaa tehdä. Mutta ne joita aidosti harmittaa että elämässä ei ole enempää ylläreitä saattavat inspiroitua tästä tekstistä näkemään vaivaa seikkailun eteen. :)

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.