VUORISTORATAA

En tiedä johtuuko se matkustusyön aiheuttamasta väsymyksestä, mutta tunneskaalani on ollut harvinaisen laaja viime päivinä. Sillä lailla hyvällä tavalla. Istuin San Josén lentokentällä keskellä yötä ja kahvilan radiosta soi Adelen Hello. Olen kuunnellut kappaletta vain ja ainoastaan New Yorkissa, ja muistan ensimmäisen hetken kun sen laitoin asunnossamme soimaan. 

Nyt pariin kuukauteen en ole taas kuullut kappaletta missään, ja yllätyin siitä, miten sentimentaalinen olo siitä tulikaan. Melkein rinnassa pisti, kun iski niin kova kaipuu New Yorkiin ja elämään siellä. Se oli täysin erilainen tunne, kuin koti-ikävä. Kotiin voi nimittäin aina palata, mutta nyt kaipasin jotain, mitä ei tule enää koskaan olemaan.

Toki saatan asua vielä tulevaisuudessa Nycissä, mutta siihen elämään ei ole enää paluuta. Kultareunukset ovat saaneet meidän Lower East Siden asunto, lämpimät syksyiset iltapäivät, kävelymatka ystäväni Sadun luo, sunnuntaihengailut hänen luonaan kaikki samassa sängyssä telkkaria katsoen, extempore- keikat lähikapakoissa, ensimmäiset retket Williamsburgiin ja Bushwickiin, Halloween bailut Manhattanin kattojen yllä, iltakävelyt rannassa Brooklyn bridgen siluettia ihaillen ja miljoona muuta kultaista muistoa. 

Jotenkin ehkä tästä kaipuusta heränneenä olen tuntenut myös sellaista järisyttävää onnea vastapainoksi. Lentokentältä ostettu karkkipussi, kuuma suihku, Oscarit espanjankielisillä dubbauksilla, t ä y d e l l i n e n hotellihuoneemme Quiton Hotel Artessa ja sen puhtaat valkoiset lakanat sekä kylpytakki johon kietoutua, ovat olleet maailman siisteimpiä asioita. Olen havahtunut siihen, kuinka tulevaisuuden minä kenties istuu jollain toisella lentokentällä kaivaten tähän hetkeen. Sen takia sen ei kannata antaa lipua ohi. Suuria tunteita suuntaan ja toiseen. Hyvä näin. 

Last days my emotions have been going up and down. I’ve been really sentimental at times and missed a lot of our life in New York. But on the other hand I have also been extremely happy, because of this p e r f e c t hotel room in Hotel + Arte, Quito. I really enjoyed taking a hot shower, wrapping myself in the hotels bath robe and watching the Oscars from the bed. This is definitely one of nicest places we have been during our trip. I never want to leave! 

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Voi että mä rakastan tätä sun ihanan positiivista blogia! Olisi kivaa lukea enemmänkin samantapaisia, positiivisia blogeja, osaatko vinkata mitään? :)

Elisa Lepistö

Voi kiiitos hirmu paljon! Mutta äääk, en oo pitkään aikaan oikein lukenut muita kuin kavereiden blogeja. Mä mietin jos keksin jotain samantapaisia!

Soffe (Ei varmistettu)

Moikka,
Ymmärrän paremmin kuin hyvin kaipuutasi takasin nycciin, sillä asuin itsekin ulkomailla syksyn kaupungissa, johon rakastuin ja jossa sain niin paljon hienoja kokemuksia ja uusia tuttavuuksia. Juuri se tunne että kun kotiin pääse aina, mutta tuonne ei välttämättä. Jäi sellainen olo kuin olisi sinne unfinished business :0.
xx nauti seikkailusta väli-ja etelä Amerikassa!

Elina H (Ei varmistettu)

Apua joo toi tunne! Pakko kommentoida kun tuli elävästi mieleen viimeiset vuotena Ranskassa ja erityisesti viimeinen kesä jolloin sattui ja tapahtui vaikka mita. Teinkin siitä pinterest-taulun jota juuri tanaan katselin ja muistelin. Se on juuri se tunne kun tietää ettei sitä elamaa ja niitä hetkiä voi enää saada takaisin. Toisaalta olen asunut niin kauan poissa Suomesta etten tulee Suomen kesastakin nostalgisia muistoja mieleen. Mutta sinne voisi kuitenkin kuvitella palaavansa! Sain onneksi raahattua parhaan ystäväni Ranskasta mukaan tänne Australiaan ja joskus muistellaan juurikin meidän yhteisiä hetkiä ja mietitään miten me ollaan nyt niin eri elämänvaiheessa. Onneksi muistutit että tästäkin hetkestä pitää olla kiitollinen vaikka joskus voi vahan tunnelmoida!

Kommentoi