Ladataan...

Yksi kavereistani meni naimisiin tänä kesänä ja tuli puheeksi häämatka. Hän sanoi, etteivät he oikeastaan pidä matkustamisesta, jonka takia eivät suuntaa häämatkallekaan ulkomaille. Minulla meinasi mennä viini väärään kurkkuun. En ollut aiemmin kuullut kenenkään sanovan näin. Kuulemma matkustaminen on ihan kivaa, mutta ei kuitenkaan siihen kulutetun rahan arvoista. Huomasin itsessäni ärsyttävän piirteen. Olisi tehnyt mieli kertoa sata syytä, miksi matkustaminen on niin palkitsevaa, vaikka itse inhoan juuri sellaista. Jos esimerkiksi joku sanoo ettei pidä lapsista, kaikki maailman äidit haluavat kertoa miksi äitiys on parasta mitä ihmiselle voi tapahtua. 

Jäin silti pohtimaan tuota pidemmäksi aikaa, sillä itse en oikein keksi mitään parempaa tapaa käyttää rahaa, kuin matkustaminen. Mikä siitä tekee itselleni niin tärkeätä? Mistä on tullut se sammumaton jano ja uteliaisuus uusien paikkojen koluamiseen, eri kulttuureihin ja ihmisiin tutustumiseen?

Aloin myös miettiä sitä, milloin rakastuin matkustamiseen? Veikkaan, että se tapahtui ensimmäisellä omatoimimatkalla 19-vuotiaana Jenkeissä. Tein vaatekaupassa työskentelyn ohella yökerhon narikassa satunnaisia vuoroja ja yhtenä iltana tapasin minua pari vuotta vanhemman tytön, joka kertoi vuokranneensa Floridasta talon kuukaudeksi. Mietin, kuinka hienoa olisi lähteä myös jollekin tuollaiselle reissulle ja tyttö ehdotti että lähtisin hänen mukaansa. Seuraavana päivänä olimme jo varaamassa lentoja. Tämä oli jotain ihan uutta, jännittävää ja villiä. Lähteä nyt toiselle puolelle maailmaa tuiki tuntemattoman ihmisen kanssa. Samalla siinä oli jotain niin kutkuttavaa, kiehtovaa ja suurta vapauden tuntua. 

Reissu oli kaiken kaikkiaan ihan mahtava. Monet hulluimmista tarinoistani on edelleen tuolta matkalta peräisin. Otimme esimerkiksi yhtenä iltana hetken mielijohteesta taksin Miamiin ja seuraavana bailasimme yökerhossa Floyd Mayweatherin kanssa. Kun palasin Suomeen jouluaattona niin monta kokemusta rikkaampana, tiesin että haluan jatkossa käyttää kaiken ylimääräisen matkustamiseen. Samana päivänä sain silloiselta poikaystävältäni Marokon matkan joululahjaksi. Taas retkahdin reissaamiseen entistä enemmän. Tutustuimme siellä paikallisiin ihmisiin, opettelimme surffaamaan, söimme katukeittiöissä ja otimme aurinkoa rannalla kameleiden seassa. 

Vanha klisee siitä, kuinka matkustaminen laajentaa perspektiiviä kaikkeen, pitää varsin hyvin paikkansa. Kun tutustuu balilaisiin katulapsiin tai tapaa puertoricolaisen, joka on joutunut kodittomaksi menetettyään työnsä New Yorkissa, laajenee oma maailmankuva aika paljon. Matkustaminen voi opettaa empatiaa, myötätuntoa ja avarakatseisuutta muita ihmisiä kohtaan. Kotiin tullessa voi olla vaikea enää sujahtaa samaan palapelin paikkaan, mistä on lähtenyt. On outoa kuunnella tarinoita siitä, kuinka koko elämä on pilalla kun floristi oli toimittanut vääränlaisia kukkia juhliin. Täällä ei ole muuttunut mikään, mutta sinä olet. Same same.. but different! 

Rooma 2014

Pariisi 2014

Pariisi 2015

Puerto Escondido 2014

Los Angeles 2014

Mazunte 2014

Pariisi 2014

Carrizalillo 2014

Puerto Escondido 2014

Palos Verdes 2014

Share

Ladataan...

"Miten sulla menee?" 

"Aika kova stressi. Kaikesta. "

"Sama ongelma. Eikä oikein kiinnosta mikään."

"Sama täällä. Vaikea tarttua mihinkään. "

"Se on vaikea innostua mistään, kun on liikaa hommia."

"Mites treenit?"

"..."

Tällaisen keskustelun kävin ystäväni kanssa eilen. Kun on paljon hommia ja tehtävää, voi taakka alkaa lyhistää alleen. Silloin usein myös urheilu unohtuu. Tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että tällaisessa tilanteissa treeni voi olla juuri se avain paletin koossa pitämiseen. Usein treenin jälkeen on niin paljon innostuneempi olo kaikesta. Energiaa riittää ihan eri tavalla hoidettavien asioiden kanssa taistelemiseen, kun on käynyt vähän hikoilemassa. Vaikka salille lähteminen tuntuisi kuinka vaikealta, palkitsee se yleensä aina. 

Tänään aion ainakin itse mennä tekemään kunnon rääkkitreenin. Ilma näyttäisi olevan myös ihan loistava ulkotreeneihin. Soirta ystävälle ja sopikaa urheilutreffit puistoon. TÄÄLLÄ on nimittäin taas uusi jakso minun ja Saran Frenditreeneistä! Nauran joka kerta noille mun tanssiliikkeille videon lopussa :D

Share

Pages