Ladataan...

Kaupallinen yhteistyö: Lumene

Muistan jo pienenä kuulleeni ylistystä suomalaisten naisten kauneudesta ja silloin en oikein tajunnut, mikä on homman nimi. Itse hullaannuin matkoilla kreikkalaisten naisten paksuista hiuksista, pitkistä ripsistä ja tummista piirteistä. Suomalainen kauneus näytti silloin omaan silmääni jotenkin turhan vaatimattomalta.

Mitä enemmän olen matkustanut, sitä paremmin olen alkanut tajuta, mistä suomalaisen kauneuden ylistys on peräisin. Vaalea iho, siniset silmät, luonnonvaaleat hiukset ja korkeat poskipäät ovat todella uniikit maailmalla. Jopa Jenkeissä ihmiset halusivat tulla kokeilemaan hentoja hiuksiani ja ihastelivat luonnonvaaleaa tukkaa.  

Olemme täällä niin tottuneita näihin piirteisiin, ettemme välttämättä osaa olla ylpeitä niistä. Sama vaatimattomuus minulla on ollut luontoamme kohtaan. Järvet, koivut, kesän valkeat yöt ja talven lumiset maisemat ovat olleet niin tuttuja näkyjä, ettei niiden kauneutta ole osannut samalla tavalla arvostaa kun reissatessa nähtyjä turkooseja vesiä, palmupuita ja vuorenhuippuja. 

Luonnon kauneudessa on jotain samaa eleganssia kuin suomalaisten kauneudessakin. Se on pröystäilemätöntä, rauhallista ja tyylikästä. 

Lumene on tehnyt mielestäni todella onnistuneen brändiuudistuksen. Siihen liittyy myös Invisible Illumination meikkisarja, jonka tuotteet nousivat heti oman meikkipussini kärkituotteiksi. Siihen kuuluu pipettimäiset purkit nestemäisiä aineita, joilla on ihania nimiä, kuten sävyseerumi, sekä hehku- ja poskipunapisarat. Niiden jäljiltä iho on todella hehkuva ja kuulas. Varsinkin Nordic Light Illumination valopisarat luovat ihan mielettömän säihkeen poskipäille. Näiden lisäksi on myös peite- ja huulivoide neutraaleilla sävyillä. 

Lumenen brändifilosofiaan kuuluu aitous, jota mietin paljon kampanjan tiimoilta. Usein puhutaan aitoudesta ja epäaitoudesta juuri ehostuksen näkökulmasta. Hiusten värjäys, suihkurusketukset ja ripsienpidennykset ovat klassisia epäaitouden mittareita monille. Vierastan hiukan itse tätä ajattelutapaa.

Koen itse aitouden olevan jotain muuta kuin ulkokuorta. Se on pidättelemätöntä naurunremakkaa, suoraan puhumista, mielipiteidensä ilmaisua, toisten kuuntelua ja tiukkoja rutistuksia. Sillä ei ole loppujen lopuksi mitään tekemistä ulkokuoren kanssa. 

Ihminen on usein kauneimmillaan sen näköisenä, kuin tuntee itsensä itsevarmaksi. Jollekin se on vahva silmämeikki, toiselle kirkkaanpunaiset huulet ja kolmannelle luonnollinen meikitön naama. 

Nyt haluaisin kuulla teidän mietteitä aiheesta. Kerro tämän postauksen kommenttiosuudessa mitä suomalainen kauneus sinulle merkitsee, ja voit voittaa Lumenen Valo tuotepaketin, jonka arvo on 80 euroa. Se pitää sisällään kirkastavan & silottavan kosteusvoiteen, heleyttävän & kosteuttavan kasvosuihkeen ja kirkastavan & silottavan hyaluronitiivisteen.

Pictures of me: Sara Vanninen

Share
Ladataan...

Ladataan...

Työmatkoilla tulee töitä tehtyä mitä kummallisimmissa paikoissa. Lentokentän portilla, hotellin aulassa, junassa tai jopa festariteltassa. Voisi kuvitella, että tällaiset ympäristöt eivät ole kaikkein parhaita esimerkiksi kirjoitustyöhön. Olen kuitenkin kerta toisensa jälkeen huomannut, kuinka tällaisissa paikoissa tulee hommat paljon helpommin valmiiksi. 

Ennen kuvittelin sen jatkuvan matkustuksesta ja uusien maisemien aiheuttamasta luovuudesta. Samalla tavalla parhaat juttuideat tai yksittäiset ajatukset syntyvät jossain muualla, kuin koneen ääressä istuessa tai kotisohvalla maatessa. Lentokoneessa luin Trendi-lehteä, ja opin, että aivot eivät toimi parhaalla mahdollisella tavalla silloin kun istumme. Istuminen on nimittäin signaali aivoillemme siitä, että olemme lepotilassa. 

Seuraavalla kerralla, kun tuntuu ettei aivot oikein toimi tai uusia ideoita ei meinaa syntyä, en enää aio istua itsepäisesti työpöydän ääressä. Silloin meinaan jättää koneen pöydälle, vetää lenkkivaatteet päälle ja lähteä kävelylenkille. Puhelimen muistiinpanoihin voi sitten raapustella niitä mielettömiä ideoita, mitä luultavasti syntyy kävelyn lomassa. 

On myös paljon tehokkaampaa yhdistää ideoiminen, ulkoilma ja hyötyliikunta kaikki yhteen tilanteeseen. Loppupäivän tekeminen on varmasti mukavampaa ja tehokkaampaa, kun on päässyt vähän ensin hengittelemään raitista ilmaa ja saanut veren kiertämään lihaksissa. Muutenkin tämä sopii filosofiaani "jos jokin ei toimi, tee se eri tavalla". On ihan turha hakata päätään seinään koko päivän istumalla samaa seinää tuijotellen.

 

Share
Ladataan...

Ladataan...

Asun sellaisella alueella, jossa ei ole isoja ruokakauppoja. Lähistöltämme löytyy kaksi pientä Alepaa, jotka ovat todella hintavia. En edes ollut tajunnut tätä moneen vuoteen. Jos kävimme isossa kaupassa, kävimme usein Herkussa, joka on myös todella kallis. Kun sitten ensimmäistä kertaa pääsin jonkun autollisen ystävän kyyditsemänä isoon ruokakauppaan, en meinannut uskoa ruoan edullisuutta. 

Mielestäni on todella mielenkiintoista jutella eri ihmisten kanssa, kuinka paljon heillä menee ruokaostoksiin rahaa viikossa. Jotkut yksin elävät sanovat, ettei saa tehtyä alle kahdellakymmenellä eurolla itselleen ateriaa, ja joku toinen ruokkii samalla hinnalla koko suurperheen. Välillä tulee itsekin pohdittua, mitkä ovat niitä asioita joista en luovu ja missä olisi varaa nipistää? 

Liha ja kala on ehdottomasti se, mikä on todella kallista varsinkin pikkukaupassa. Jos lihan korvaa vaikkapa pavuilla tai kikherneillä, voi kauppalasku viikolta melkein puolittua. Toisinaan olen jättänyt kauppaan esimerkiksi yrttejä, sillä olen ajatellut sen olevan "turhaa" lautasella. Kuitenkin ne ovat juuri se pieni silaus, joka tekee ruoasta erityisen herkullista. 

Säästää voi myös tekemällä isompia määriä ja pakastamalla osan. Tässä on itselläni ainakin vielä vähän opeteltavaa. En muista milloin olisin viimeksi pakastanut ruokaa. Kaupanpäällisenä tulee myös säästettyä aikaa, joka valmistamiseen kuluisi. 

Laskeskelin hiukan, ja arvioni mukaan viikossa meillä menee noin 120 euroa ruokaan (2 henkilön taloudessa, eli 60 euroa/henkilö) pelkästään ruokakaupassa. Sen lisäksi lounaita tulee usein syötyä ravintoloissa tai tilattua Woltilla toimistolle. 

En koe mitenkään kituuttavani ruokaostosten suhteen, mutta kyllä hintoja tulee katseltua, ja pääpaino on edullisissa ruoissa kuten kasviksissa ja peruselintarvikkeissa. Eineksiä ei osteta lainkaan, eikä myöskään kalliita lihoja. Joissain asioissa, kuten rypsiöljy tai pasta, ostan yleensä halvinta vaihtoehtoja. Sen sijaan munissa, kasviksissa ja lihassa kiinnitän myös alkuperään huomiota.

Olisi mielenkiintoista kuulla, kuinka paljon teillä menee viikossa ruokaostoksiin?

Share
Ladataan...

Pages