Ladataan...

Olen oikeastaan aina pitänyt uuden vuoden vaihteesta, vaikka itse juhlat aiheuttavat usein päänvaivaa. Jotain siinä vuoden vaihtumisessa kuitenkin on, joka tuntuu sellaiselta paletin puhdistamisrituaalilta. Olipa vuosi ollut paras mahdollinen, odottaa seuraavaa vuotta innolla ja miettii, tuleeko seuraavasta yhtä hyvä. Tai jos vuosi on ollut täynnä vastoinkäymisiä, tuntuu että voi jättää ne taakseen ja aloittaa puhtaalta pöydältä. 

Oma vuosi on ollut melko kummallinen. Tuntuu että olen oppinut itsestäni todella paljon. Kasvukivut on aina melko kivuliaita. Oli kyseessä sitten fyysinen tai henkinen kasvu. Vuosi alkoi lämpimissä tunnelmissa. Olimme jättäneet rakkaan New Yorkin taaksemme ja lentäneet Costa Ricaan. Tapasimme siellä kaveripariskunnan, joiden kanssa päätimme viettää uudenvuoden aaton. 

Meillä oli niin hauskaa yhdessä, että päätimmekin lähteä heidän kanssaan seuraavalla viikolla Panamaan. Elimme päivä kerrallaan ja spontaanisti. Lensimme lopulta pienellä potkurikoneella takaisin Costa Ricaan, tällä kertaa tyynen valtameren puolelle. Paikan nimi oli Santa Teresa, ja siitä tuli lopulta koko puolivuotisen reissun kohokohta.

Loppukuun asuimme tyhjässä liiketilassa, jonka vuokrasimme edullisesti paikalliselta naiselta. Ikävöin New Yorkiin, mutta samalla elin jollain tapaa parasta aikaa. Treenejä, hyvää ruokaa, pitkiä yöunia, aikaisia aamuja ilman kelloa, aamusurffeja ja päivät työntekoa. Helmikuussa päätimme kuitenkin jatkaa matkaa ja matkasimme bussilla Nicaraguan puolelle. 

Sovimme treffit Saran ja hänen poikaystävänsä kanssa San Juan Del Suriin, josta olimme vuokranneet Villan. Nicaraguassa oli todella tuulista ja surffisuunnitelmat päätyivät usein laudan päällä makoiluun. Reissasimme Ometepen saarelle, patikoimme tulivuorella ja vesiputouksilla, tutkimme Leonin kaupunkia ja lopetimme kuun surffikylässä rannikolla. 

Helmikuussa alkoi ensimmäistä kertaa reissaaminen aiheuttaa myös ahdistusta. Jatkuva liikkeellä olo ja tukikohdan puuttuminen tuntui raskaalta. Aina kun oli ehtinyt johonkin paikkaan tutustua, oli jo aika liikkua. Mietin myös paljon työtilannettani ja blogin jatkoa. Tunsin jonkinlaista levottomuutta ja ahdistusta kaikesta. Pohdin blogissa sitä muun muassa tässä kirjoituksessa koirasta ja universumista ja tässä, jossa kirjoitin elämämme pilviä. Ajattelin huonon fiiliksen kertovan siitä, että jonkinlaisia peliliikkeitä on tehtävä. Sain ympäriltäni ihan hurjasti kannustusta ja lopulta kaikki johti siihen, että aloitin neuvottelut tänne Lilylle päin. Nyt jälkikäteen näitä tekstejä lukiessa mietin, kuinka sisimmissäni tiesin jo silloin että tulevaisuudessa kaikki on paremmin. 

Maaliskuussa olimme taas kahden. Lensimme Ecuadoriin ja olin innoissani maisemanvaihdoksesta. Lensimme ensin Quitoon, mutta sairastuimme vuoristotautiin kummatkin. Ajoimme Andien rinteille Mindoon pariksi päiväksi toipuaksemme taudeista. Paikka oli rauhallisuuden tyyssija. Taudit kuitenkin kummittelivat melko kauan vielä ja olo oli pari viikkoa aika vetämätön. Kerroin teille päätöksestä muuttaa blogi Lilyyn ja sain paljon positiivista palautetta. 

Päätin aloittaa Mental Health Mondayt ja ne otettiin ilolla vastaan. Koin oivalluksia oman todellisuuden luomisesta, ja ajatuksien dominoefektistä. Vietimme aikaa Montanitassa, jossa oli huonot vibat ja kärsin koti-ikävästä monta kertaa. Koin tunnontuskia siitä, voiko näin etuoikeutettuna olla huonolla tuulella? Saako kauniista paikasta haluta pois? Loppukuusta matkasimme hiljaiseen Puerto Lopeziin, jota monet teistä suositteli ja itkin rannalla sillä olo oli niin helpottunut. 

Huhtikuussa vaihdoimme taas maisemaa ja tällä kertaa päätimme olla koko kuukauden samassa paikassa Perussa. Vuokrasimme huoneen suuresta talosta Limasta, jossa asui noin 60-vuotias nainen joka ei puhunut lainkaan englantia. Käytössämme oli suuri keittiö ja seuranamme sydämeni vienyt Rocco-koira. Tuntui että kaikki palaset alkoivat loksahtelemaan paikalleen. 

Lilyssä olo tuntui hurjan hyvältä ja olin löytänyt uudelleen intohimon blogin kirjoittamiseen. Sairastelukierre oli vihdoin ohi ja pääsin treenaamaan kunnolla. Ihastuin Limaan ja varsinkin Mirafloresin alueeseen. Oli ihana elää taas "arkea" niin pitkän ajan jälkeen. Teimme paljon itse ruokaa ja aloin syömään yhä enemmän kasvisruokia. Henkisesti rankan itsetutkiskeluajan jälkeen tuntui että olen taas juuri siellä missä pitääkin. Kirjoitin siitä, mitä tapahtuu kun unelmat toteutuvat eikä elämä olekaan täydellistä. Loppukuusta lensimme New Yorkiin ystäväni luokse ja taksissa tajusin kuinka ikävä minulla onkaan ollut sitä paikkaa. Kun ajoimme kotitalomme ohi taksilla lentokentältä, purskahdin taas itkuun. 

Toukokuu alkoi New Yorkissa suomalaisten kanssa vappua viettäen. Alkukuusta lensimme takaisin Suomeen ja koko loppukuu menikin Helsinki huumassa. Kiersin paljon blogitapahtumia, näin hurjan paljon ystäviä ja nautin keväisistä helteistä täysin rinnoin. Oivalsin, mikä ero on omistautumisella ja asioista kiinnostumisella. Paasasin siitä, kuinka ei tulisi pukeutua kehotyyppinsä mukaan. 

Kesäkuussa tein paljon töitä, mutta vapaa-ajan vietin terasseilla, puistoissa ja ystävien kanssa. Join liikaa viiniä ja kävin lukemattomia mielenkiintoisia keskusteluja. Sain uusia ystäviä ja opin heidän kauttaan myös uusia puolia itsestäni. Matkustin Kööpenhaminaan ystäväni luokse ja vierailimme Distortion-festareilla. Oli monia hauskoja tapahtumia, kuten Taste of Helsinki ja festarikauden avajaiset. Kirjoitin kirjeen 10 vuotta nuoremmalle itselleni. Vietin ihanan juhannuksen Nuuksiossa ystävän mökillä. 

Jottei tästä tule liian pitkä, summaan toisen puoliskon vuodesta toisessa postauksessa. Nyt kuitenkin ihanaa uudenvuoden aattoa kaikille!

Share
Ladataan...

Ladataan...

Koska makaan tällä hetkellä kipeänä kotona ja rään täyttämä pää ei kykene mihinkään kovin vaikuttavaan ajatustyöhön, päätin kääntää katseeni kuluneeseen vuoteen ja koota asuja sen varrelta. Oli jotenkin nostalgista käydä läpi kaikki tämän vuoden postaukset ja muistella mitä kaikkea onkaan tullut tehtyä. Monet asiat olisivat vuosien varrelta päässeet unohtumaan, ellei niitä olisi dokumentoinut ainakin jollain tavalla tänne. 

Taas kuvia katsellessa mietin, että eikö se "oma tyyli" ole vieläkään löytynyt, sillä tuntuu olevan vaikea löytää asuista kauhean montaa yhdistävää tekijää. Kuitenkin selkeästi muutamia hittejä on tänä vuonna ollut, kuten keväällä Nycistä alennusmyynnistä ostamani Steve Maddenin nudet korot, jotka on maailman mukavimmat jalassa. Myös Eccon käärmenilkkurit ja Supergan tennarit ovat olleet monessa mukana. Muita suosikkeja on ollut isäni vanha silkkinen kauluspaita ja Pariisin vintage-kaupasta ostamani napitettava nahkahame. 

Here are some outfits from this year. It's so much fun to go through old posts, because there are a lot things I wouldn't remember without the blog. This year I wore a LOT of these nude heels from Steve Madden, snake skin ankle boots from Ecco, Superga sneakers, my fathers old silk shirt and vintage leather skirt from Paris. 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...

Tänä vuonna ei tarvitse valita lämpimyyden tai tyylikkyyden välillä, sillä muodissa on suurien pipojen lisäksi myös muhkeat toppatakit. Ne ovat alkaneet omaakin silmää miellyttää, mutta päätin kuitenkin olla ostamatta sellaista, sillä pelkään että se jäisi käyttämättä heti kun trendi on mennyt ohi. Pyrin muutenkin ostamaan trendien ulkopuolelta varsinkin kalliimpia hankintoja, jotta pitäisin niistä mahdollisimman monta sesonkia. Sen sijaan luottoyhdistelmäni kylmille keleille toimii edelleen: nahkatakki ja sen päällä tekoturkki. 

Olen turvautunut tähän kahden takin taktiikkaan jo nelisen vuotta ja se edelleen toimii. Kun nahkatakki on siisti ja hyvin istuva, ajaa se mielestäni jakun asemaa ja toimii hyvin sisälläkin. Tekoturkki lämmittää ja nahka pitää viimalta suojassa. Tämä yhdistelmä toimii hyvin myös villakangastakin kanssa, kunhan se on tarpeeksi väljä. Kun muuten melko mustavalkoiseen asuun yhdistää värikkäät tai kuviolliset housut, ei tarvitse talvellakaan olla mielikuvitukseton pukeutuja. 

Olin ennen sitä mieltä, että talvipukeutuminen on tylsää. Kun on aina sama takki, mustat housut ja mustat kengät, voi asu alkaa parin viikon jälkeen kyllästyttää. Nykyään olen kuitenkin sitä mieltä, että talvella vaihtoehtoja on paljon enemmän kuin kesällä. Samoista vanhoista vaatteista saa todella monia eri yhdistelmiä, kun vaihtaa huivia, hattua tai leikittelee erilaisilla silueteilla pukemalla muhkean yläosan tiukkoihin farkkuihin tai lisää muhkeaan villakangastakkiin vyön. 

Onko teillä luottoasua kylmille keleille?

 

Shoes - Second hand, Fake fur - Samsøe Samsøe, Pants - Zara (old), Leather Jacket - Rosvo society, Shirt - Second hand, Hat - Brixton

Pictures: Sara Vanninen

Share
Ladataan...

Pages