Ladataan...

Kun tulimme reissusta takaisin, tein monta "työpäivää" parvekkeellamme. Eli toisinsanoen katsoin kaikki jaksot Tempation Islandista koneelta kuulokkeet korvilla. 

En käytä lompakkoa, vaan mukana on aina pankkikortti, bussikortti ja ajokortti. Ne ovat aina levällään laukussa, mikä on muutenkin ihan kaaoksen jäljiltä. En ole omistanut vielä yhtään käteistä reissusta palattuamme, joten oikeastaan lompakolle ei ole tarvetta. 

Jos tekisin klassisen "What's in my bag"-postauksen, olisi se kaikkea muuta kuin Chanelin meikkipeili, avainkotelo ja kaunis käsirasva. Sen sijaan sieltä saattaa löytyä esimerkiksi pullonavaaja, erilaisia kuitteja, purkkaa levällään paketista, kertakäyttökamera ja saippuakuplapötkylä.

Alkaa aina naurattamaan kun luen valitusblogeja tai -facebook statuksia. Ja jotenkin siitä tulee lopputulokseksi sellainen samanlainen hymy, kuin silloin jos lapsi sanoo jotain hassua mille ei kuitenkaan saisi nauraa. En ikinä naura kenenkään epäonnelle, mutta joku siinä on äärimmäisen humoristista, kun joku loukkaantuu niin paljon esimerkiksi muiden tekemisistä. 

Musiikkimakuni on maailman laajin ja kaikki genret kattava. Kuitenkin sisimmiltäni olen hevari. 

Olen yleensä melko peloton ja kaikkeen valmis, mutta en ole edelleenkään käynyt varmaan 80 prosentissa Lintsin laitteista, mukaan lukien esimerkiksi Top Spin tai Space Shot. 

Olen myös maailman nössöin tulisen ruoan suhteen ja kerran minulta jäi El Maco syömättä, sillä se oli liian tulinen. 

Share
Ladataan...

Ladataan...

Tämä takki on ihan omiaan keräämään kohteliaisuuksia. En ole vielä kertaakaan ollut tämä päällä missään niin, ettei joku tuttu tai tuntematon ihminen ole tullut kehumaan sitä. Valittelin Nycissä sitä, etteivät ihmiset Helsingissä ole niin avoimia tulemaan juttelemaan tuntemattomille ja esimerkiksi kohteliaisuudet ovat aina vähissä. Nyt kuitenkin tuntuu, että täällä on ihan jokin eri ilmapiiri.

Sen takia varmaan olen itsekin jakanut helpommin kohteliaisuuksia tämän kesän aikana. Jos mietin mielessäni jostain tyypistä jotain hyvää, mietin että voin yhtä hyvin kertoa sen hänelle ääneen. Aiemmin kehuminen oli minulle jotenkin vaikeampaa, sillä siihen liittyi kummallisia pelkoja. En halunnut että minut ymmärretään väärin. Pelkäsin että kehuminen antaa minusta epäaidon kuvan, tai että ihminen kuvittelee minun esimerkiksi iskevän häntä. 

Jokin on kuitenkin Jenkkien jälkeen muuttunut, ja enää kehuminen ei pelota. Kehujen antamisesta tulee aina todella hyvälle tuulelle. Varsinkin silloin, kun ne eivät ole odotettuja. Toki on ihana kehua ystävää kauniiksi, kun hän on laittautunut juhlia varten, mutta vielä paremmalta tuntuu kehua esimerkiksi jonkun mukaansatempaisevaa naurua, uskomatonta energiaa tai sisäistä kauneutta. 

Kehun voimaa ei myöskään kannata aliarvioida. Se saattaa tulla sellaisella hetkellä, että se muuttaa jonkun elämän pysyvästi positiivisempaan suuntaan. Välttämättä sitä ei edes kuulija kehun hetkellä ymmärrä, mutta kehu saattaa jäädä muhimaan alitajuntaan ja rohkaista häntä uskomaan itseensä tai toteuttamaan unelmaansa. 

Olen puhunut sisäisestä äänestä täällä blogissa aiemminkin ja kertonut että oman pääni sisällä on varsin kannustava ja mukava tyyppi. Sellainen joka aina tsemppaa ja kannustaa, eikä takerru virheisiin. Sen takia nään myös toisissa ihmisissä enimmäkseen hyvää. Haluan myös jakaa tätä positiivisuutta ympärilleni ja auttaa muita näkemään ne hienot asiat itsessään ja muissa. 

Joten älkää pelätkö kehuja! Yksi pieni kommentti voi aiheuttaa positiivisen lumipalloefektin jonkun sisäisessä maailmassa. 

 

Dress- Nelly, Shoes - Steve Madden, Jacket - H&M

Share
Ladataan...

Pages