Ladataan...

Olen viime aikoina syönyt enemmän ja enemmän kasvisruokaa, ja pohdin nyt pitäisikö siirtyä vieläkin vegaanimpaan ruokavalioon. Olen aina rakastanut lihaa, vaikka perheemme oli kasvissyöjiä kun olin lapsi. Sen takia en ole tehnyt mitään ehdotonta päätöstä olla lihatta koko loppuelämääni. Huomaan myös nopeasti, milloin en ole saanut ruoastani esimerkiksi tarpeeksi rautaa, sillä silloin iskee kummallinen lihanhimo. En myöskään halua olla hankala kyläillessä, sillä jo nyt allergiani rajoittavat paljon syömisiäni. Olen kuitenkin sitä mieltä, että ehdottomuus on usein huonosta ja niitä hyviä valintoja voi tehdä silti 90 prosenttia ajasta. 

Kaikki kuitenkin lähti siitä, kun katsoimme Santa Teresassa asustellessamme Cowspiracy-dokumentin Netflixistä. Silloin silmäni aukesivat vasta siihen, kuinka paljon lihatuotanto tuhoaa luonnonvaroja, ja kuinka paljon esimerkiksi vettä tarvitaan yhden pihvin tuottamiseen. Vaikka en ollut ajatellut lähteväni kasvisruokavalioon niin äkillisesti, tuntui sen jälkeen hyvin vaikealta perustella itselleen, minkä takia sitä lihaa pitäisi muka saada. 

Eilen katsoimme toisen Netflix-dokkarin vähän eri näkökulmasta, nimeltä Forks over Knives. Siinä tutkaillaan eläinperäisen ruoan vaikutuksia terveyteemme ja tulokset tuntuvat melko kiistattomilta. Lihasta ei ole hyötyä ihmiselle, päin vastoin. Dokumentissa käydään läpi kahden ravitsemustutkijan löydöksiä, ja näytetään potilasesimerkein, kuinka paljon pelkällä kasvisruokavalioon muuttamisella voi kohentaa omaa terveydentilaansa. 

Innostuin dokumentin jälkeen googlailemaan lisää tästä ruokavaliosta, sillä tuntuu etten välttämättä vielä osaa valmistaa sellaista kasvisruokaa, mistä saisin varmasti kaiken tarvitsemani. Muutaman mutkan kautta päädyin tällaiselle Youtube-kanavalle, johon ihastuin välittömästi. Opin Ausseissa ollessani tämän "meal prep"-kulttuurin, jota alan ehdottomasti noudattaa nyt kotona. Kun sunnuntana tekee vähintään neljän päivän ruoat valmiiksi, säästyy aikaa, rahaa ja ennenkaikkea on helpompi tehdä niitä terveellisiä valintoja, kun kaikki on mietitty etukäteen valmiiksi. 

On myös helpompi tehdä monipuolisia annoksia, kun tekee ison satsin kaikkea ja laittaa eväsrasiaan aina yhden kauhallisen kutakin. Usein vegaaniruoka esitetään mielestäni vähän tylsänä, mauttomana tai raakaruokana. Itselleni on tärkeää visuaalisuus ja se, että ruoka oikeasti maistuu hyvältä. Raakaruoka ei puolestaan toimi vatsalleni lainkaan. Avantgardevegan eli Gaz Oaklyn ruoat ovat kuitenkin sellaisia, että vesi nousee kielelle pelkästä videon tuijottelusta. 

Tässä on todella toteutuskelpoinen meal prep 4 päivän ruokailuille. Aion ehdottomasti toteuttaa tämän myös itse. 

Ja tässä puolestaan vähän vielä visuaalisempi ruoka, sriracha "meatballs". 

 

Toivottavasti videot iskee teihin yhtä paljon kuin meihin!

Share
Ladataan...

Ladataan...

Pikkujoulut, synttärit, joulu, tapanintanssit ja uudenvuoden aatto, ovat ainakin allekirjoittaneelle tilaisuuksia pukeutua vähän näyttävämmin kuin toppatakkiin ja villapaitakasaan. Muistan kun joskus puhuin Pariisissa asuvan ystävän kanssa ja hän sanoi, ettei kukaan oikeastaan lähde ulos kovin tälläytyneenä, vaan siellä on erilaiset normit estetiikan tajulle. Ymmärsin hyvin, mitä hän tarkoittaa, mutta samalla iloitsin siitä että Suomessa kyllä voi pukeutua juhliin hyvinkin hienosti, ilman että kukaan katsoo kieroon. 

Selailin hiukan tarjontaa juhlamekoissa, vaikka omat juhlalookit löytyy jo vaatekaapista. Näistä saa silti kivasti inspiraatiota juhlia varten. Vielä ehtii hyvin tilata myös mekon uudenvuoden juhliin. Tuo samettinen onepiece ainakin vei oman sydämeni. Yhdistäisin siihen tumman silmämeikin ja wetlook-kampauksen, kuten tässä kuvassa.

Tässähän alkaa ihan juhlatunnelma nousta kun katselee näitä kuvia. Odotan viikonloppua todella innoissani, sillä treffaan Lontoossa kaksi ulkomailla asuvaa ystävääni ja juhlistamme samalla myös syntymäpäivääni. Yhteiset hetket ovat olleet välimatkojen takia todella vähissä, joten odotan yli kaiken sitä että pääsen vain istumaan rauhassa alas ja kuulemaan mitä kaikkien elämään kuuluu. 

Ylhäältä vasemmalta: 1 . here 2. here 3. here 4. here 5. here 6. here 7. here 8. here 9. here 10. here 11. here 12. here *adlinks

Share
Ladataan...

Ladataan...

 

Kävimme ystäväni kanssa hetki sitten hyvän keskustelun siitä, miten kuhunkin pisteeseen on elämässään päässyt. Kyseessä ei ollut Vilma, vaikka kuvista voisi näin päätellä. Vilma on kuitenkin toinen hyvä esimerkki siitä, mistä postauksessa puhun. Tämä ystäväni sanoi kuulevansa usein siitä, kuinka onnekas hän on ollut päästessään työskentelemään ulkomailla ja alalla, johon hän kouluttautui vasta ensimmäisen ammattivalinnan jälkeen. Hän ei kieltänyt onnekkuuttaan, mutta harmitteli sitä miten usein ihmiset unohtavat kokonaan sen työn, jota tiettyyn pisteeseen pääsy on vaatinut. On täytynyt olla vähän hullunrohkea, tehdä rankkoja valintoja, luopua jostain tutusta ja turvallista ja hypätä pää edellä tuntemattomaan. 

Hän on myös onnistunut yhdistämään aiemmassa työssään hankkimaa osaamista uudessa ammatissaan. Tällaista positiota ei kuitenkaan ollut valmiina, vaan hän on pikku hiljaa luonut sellaisen itselleen. Aloittanut ensin pienemmällä työnkuvalla ja osoittanut firman sisällä, mitä kaikkea muutakin osaa ja mitkä asiat kiinnostavat. Tällainen moniosaajuus on firmoille todella arvokasta, mutta ihmiset eivät tuo taitojaan esiin mikäli varsinainen työ ei sitä vaadi. 

Usein me haluamme kulkea niitä valmiiksi tallattuja polkuja pitkin, ja samalla ihailemme heitä jotka ovat viidakkoveitsen kanssa raivanneet oman tiensä jonnekin ihan muualle ja kuvittelemme että se on vaatinut yhtä vähän ponnisteluja. Vertasin tätä myös matkusteluun. On ihan ok mennä sinne turistirannalle, missä 200 muutakin ihmistä viettävät lomaansa ja aurinkovarjot maksavat 25 dollaria. Siellä voi pötköttää rivissä ja tulla helposti järjestetyllä bussikuljetuksella takaisin hotellille. Tai voi puolestaan nähdä hiukan vaivaa, selvittää yksityinen ranta jossa on hienommat näkymät ja puhtaampi vesi. Sinne pääsy voi olla vaikeampaa, mutta yleensä perille päästyään on iloinen että tuon vaivan jaksoi nähdä. 

Voimme sysätä vastuun omasta elämästämme muille ja valita jonkun valmiista paketeista. Valita yksi niistä valmiista muoteista ja antaa sen sanella suuntamme. Tai voimme muokata tulevaisuudestamme juuri sen näköisen kuin haluamme. Tehdä niitä valintoja, jotka kenties vaativat hiukan enemmän työtä, mutta antavat myös roppakaupalla takaisin. Voimme toimia itse pioneerina ja polunraivaajana.

Rakastan kuunnella tällaisten ihmisten tarinoita, jotka näyttävät kieltä sille, miten kuuluisi elämäänsä elää ja tekevät mitä lystäävät.

 

Share
Ladataan...

Pages