Ladataan...

Olin tänään aamulla Johannes Hattusen aka Hatsolon kirjan Elämää breikkarin silmin pressitilaisuudessa. Johannes on myös yksi TFW:n omistajista ja yksi positiivisimmista ihmisistä keitä tiedän. Suurin syy siihen, miksi olen niin hurahtanut TFW:n treeneihin, onkin juuri se energia ja elämänasenne, joka sieltä tarttuu jokaisissa treeneissä mukaan. 

Johannes kysyi pressitilaisuudessa, kenellä on joskus sellainen olo, ettei itsestä ole mihinkään, ettei kykene joihinkin asioihin, että kaikki muut ovat parempia tai on vaan jollain tavalla huono? Isosta porukasta vain muutamia käsiä nousi ylös ja Johannes totesi iloisena, että yllättävän harvalla on tällaisia tuntemuksia. Joku huusikin siihen, että "ei meillä muilla oo, kun me käydään täällä!".

Se tiivistikin loistavasti sen sanoman, mikä salilta on nyt juurtunut omaankin ajatteluun. Välillä valmentaja huutaa: "kuka on paras?" ja kaikkien tehtävä on huutaa "minä oon paras!" niin kovaa kuin keuhkoista lähtee. Alkuun tämä saattaa tuntua hölmöltä, mutta sitä ei tajuakaan kuinka suuri merkitys tuollaisella on. 

Jos me kerran olemme sitä, mitä me päivittäin teemme ja ajattelemme, kannattaa alkaa ihan tosissaan pitää itseään parhaana. Ja sillä ei oikeastaan ole edes väliä, oletko oikeasti vielä paras siinä, mitä ikinä teetkään. Sillä on väliä, että annat joka päivä sen oman huippusuorituksen. Sillä, että tiedät tehneesi parhaasi. Sillä, että uskot oikeasti voivasi olla paras. 

Yleensä ainoa mikä seisoo meidän ja huippusuorituksemme välillä, on mielemme. Jos emme osaa edes kuvitella olevamme parhaita, miten ikinä voisimme päästä siihen pisteeseen? Kukaan tuskin lapsena unelmoi olevansa kyllin hyvä tai pärjätäkseen jossain. Me halusimme olla maailman parhaita. Jossain vaiheessa alamme kuitenkin madaltamaan omaa rimaamme ja rationalisoimaan omia unelmia. 

Se nälkä ja tarmo, mikä esimerkiksi Johanneksella on omia tavoitteita kohtaan, on todella tarttuvaa. Kun näkee, mitä positiivisella energialla ja itseensä uskomisella voi saada aikaan, ei halua enää koskaan vähätellä itseään. 

Positiivista energiaa tiistaihin! 

Pictures: Patrick Karkkolainen

Ladataan...

Ladataan...

Picture: Patrick Karkkolainen

Olen huomannut paljon eroja siinä, kuinka paljon ihmiset arvostelevat muita ja erityisesti sellaisissa asioissa joihin kyseiset henkilöt eivät voi edes vaikuttaa. Toiset tyypit puhuvat muista vain silloin, kun on jotain positiivista sanottavaa ja toiset kiinnittävät huomionsa virheisiin ja löytävät aina jotain kritisoitavaa. En ole itse tänä päivänä kova arvostelemaan muita, ja usein yllätyn siitä, kuinka paljon jotkut kiinnittävät huomiota esimerkiksi muiden ulkonäköön. 

Uskon että tähän on monia syitä. Jos esimerkiksi kotona on usein arvosteltu muita kovin sanankääntein ja puhuttu kärkkäästi, on tapa yksinkertaisesti opittu. Sen voi oppia myös myöhemmin kaveriporukasta. Jos kaikki huomio keskittyy aina johonkin negatiiviseen puoleen, alkaa niitä huomaamaan hanakammin. Huono itsetunto voi toki myös johtaa muiden arvosteluun ja sättimiseen selän takana. Kun itsestä tuntuu pahalta, on helppoa yrittää kohottaa omaa oloa lyttäämällä muita alas. 

Haukkumisesta olisi kuitenkin hyvä päästä mielestäni eroon. Vaikka juoruilusta ja pahan puhumisesta voisi tulla hetkeksi kevyempi olo, upottaa se lopulta entistä syvemmälle. Negatiivisen energian levittämisellä saa helposti luotua ympärilleen huonoa ilmaa. Eikä se puhuminen ole oikeastaan edes ongelman ydin, vaan se mitä muista ihmisistä ajattelee. Jos aina keskittyy huonoihin puoliin ja negatiivisiin asioihin, tulee omasta sisäisestä puheesta myös negatiivista. Kun etsii ihmisistä aina virheitä, alkaa niitä etsiä myös muualta ympäriltään. 

Koska tapa on usein opittu jo nuorena, ei sen muuttaminen ole välttämättä helppoa. Omalla kohdallani muiden arvostelu on loppunut siinä vaiheessa, kun oma itsetunto on vahvistunut. On helpompi katsella itseään ja muita armollisemmin, kun ei ole kokoajan huono olla. Kun omista komplekseista pääsee eroon, ei kiinnitä niihin huomiota muillakaan. 

Seuraavan kerran kun huomaat arvostelevasi mielessäsi jotain ihmistä, koita keksiä heti perään jokin positiivinen puoli hänestä. Aina jokaista negatiivista ajatusta vastaan pyri löytämään jokin kehu. Tällä tavalla voi opettaa mieltä keskittymään hyviin puoliin. On myös hyvä opetella ero negatiivisen arvostelun ja kritiikin välille. Kritiikki on sellaista, joka kannattaa kertoa suoraan henkilölle, sillä muuten siitä ei ole hyötyä. Sen voi opetella antamaan rakentavasti ja henkilöä loukkaamatta. 

Harvoin kuitenkaan ne tyypit, jotka sättivät ja arvostelevat muita, olisivat valmiita kertomaan tätä "kritiikiksi" naamioitua puhetta suoraan kyseiselle henkilölle. Silloin se ei oikeastaan ole kritiikkiä, vaan aiheuttaa vaan pahaa mieltä muissa ja puhujassa itsessään. 

Ladataan...

Pages