Ladataan...

Warrior Challengen puolivälissä tuli kaksi ruokavaliohaastetta: sokerittomuus ja viljattomuus. Sokerittomuus ei tuota itselleni mitään ongelmia, mutta viljojen kanssa onkin hankalampaa. En halua kieltää itseltäni täysin mitään, jonka takia en ole tätä orjallisesti noudattanut. Olen kuitenkin vähentänyt viljoja ja kuunnellut, miltä se tuntuu kehossa. 

Viikonloppuna riisikeksit oli loppu ja huomasin sen vasta aamiaista laittaessani. Tutkin kuivamuonakaappia, ja mietin mitä ihmettä sitä söisi, kun se on täynnä vain erilaisia siemeniä ja superfoodeja. Siitä sainkin idean leipoa siemennäkkileipää! 

Googlettelin sopivaa reseptiä, jonka saisi tehtyä kaapista löytyvillä aineksilla ja lopulta päädyin mukailemaaan tätä reseptiä. Lopputuloksesta tuli niin hyvää, että meinasi mennä koko pellillinen omiin suihin. Ihan parasta välipalaa, ja niiiiin paljon herkullisempaa kuin tavallinen leipä. Tätä pitää tehdä ehdottomasti uudestaan heti tällä viikolla. 

Resepti:

1 dl auringonkukansiemeniä

1 dl seesaminsiemeniä

1 dl chiansiemeniä

1/2 dl kurpitsansiemeniä

1/2 dl öljyä

1 tl merisuolaa

2 dl kiehuvaa vettä

Sekoita ensin kuivat aineet, ja lisää kiehuva vesi sekä öljy. Anna seistä noin 10 minuuttia, ja levitä pellille mahdollisimman tasaisesti. Paista 175 asteessa noin 50 minuuttia. Anna jäähtyä ennen kun leikkaat paloiksi. Nauti esimerkiksi avokadon kanssa. 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...

Välillä kovan stressin nostaessa päätään, mietin että mitä tapahtuisi jos en selviäisikään velvotteistani? Mitä jos skippaisinkin treenit, nukkuisin vähän pidempään ja ottaisin töiden kanssa yhden päivän vähän rennommin? Jos tilaisinkin pitsan ruokakauppaan lähdön sijaan, jättäisin roskat viemättä ja pedin petaamatta. Mikä olisi pahinta mitä voisi tapahtua? Kuka minulta oikeastaan edes vaatii näitä asioita? Yleensä vastaus on minä itse. 

En ole koskaan ollut perfektionisti, vaan pidän enemmänkin huolta siitä, että asiat saa valmiiksi. Teen asiat niin hyvin kuin pystyn, mutta en vaadi yleensä koskaan itseltäni mahdottomia. Välillä kuitenkin huomaan, että olen laittanut itselleen jotain kummallisia vaatimuksia kuvitellen, että joku muu on vaatimassa niitä. 

Tämä on helppo huomata silloin, kun joku muu sortuu tähän. Katsoo vierestä kun joku stressaa jostain asiasta suunnattoman paljon, ja yrittää vakuutella, että eihän sun oikeasti tarvii tehdä kaikkea tota.

Huomasin tämän itsessäni, kun viikonloppuna yritin palautua kuluneen viikon reissuista ja matkaväsymyksestä. En meinannut pystyä relaamaan, kun mielessä pyöri maanantaiaamun Mental Health Monday, joka oli kirjoittamatta. Ei ollut kuvia, ei aihetta, eikä edes ideaa postaukseen. Mietin, etten voi rentoutua ennen kuin se on valmis. Sen TÄYTYY olla ulkona maanantaina heti kello 7. 

Vasta kun aloin kyselemään itseltäni, kuka tätä vaatii minulta, tajusin että ahdistus on ihan turha. Olin itse itselleni luonut tällaisen deadlinen ja kuvittelin maailman kaatuvan, ellen saa postausta valmiiksi ennen sitä. Päätin samantien, että tällä viikolla Mental Helath Monday tulee, jos on tullakseen. Tunsin, kuinka taakka putosi harteiltani. Taakka, jonka yksin minä olin sinne asettanut. Samantien hengitys kulki hiukan paremmin ja mitä enemmän asiaa mietin, sitä hullummalta koko homma alkoi tuntua. 

Aloin kuitenkin pohtia, kuinka paljon pidämme itsellämme jotain kummallisia vaatimuksia ja kuvittelemme että suurinpiirtein maailma romahtaa, ellemme niitä toteuta. Kun sitten tajuaa, että kenellekään muulle nämä asiat eivät ole yhtä vakavia, helpottuu olo kumman paljon. 

On hyvä vaatia itseltään asioita, mutta täytyy myös tunnistaa, milloin se menee liiallisuuksiin. Seuraavan kerran siis, kun huomaat ahdistuvasi jostain, mitä pitäisi tehdä, kysy itseltäsi kuka tätä vaatii? Jos vaatijana olet sinä itse, mieti voisitko vähän höllätä ja olla tällä kertaa vähän armollisempi itseäsi kohtaan?

Kun ahdistuksesta päästää irti, loksahtaa asiat usein melkein itsestään paikoilleen. Niin syntyi tämä postauskin, heti kun lopetin siitä stressaamisen. 

Pictures: Julia Toivola

 

Share

Ladataan...

Pyörimme yhden päivän Madridissa ja nautimme uskomattoman aurinkoisesta ilmasta. Kävelimme ympäri Madridin keskuspuistoa ja kävimme uskomattoman kauniissa kristallipalatsissa. Ilmassa oli jo kevään merkkejä ja nyt tuntuukin ihan hullulta olla täällä lumipyryn keskellä. Jotenkin sitä ehti jo tottua ajatukseen, että kesähän on ihan kulman takana. 

Kyllä se kevät tosin täälläkin alkaa jo näkyä, vaikka tällä hetkellä ikkunasta ulos katsoessa näkyykin vitivalkoinen maisema. Itselleni eniten vaikuttaa valon määrä, joka on moninkertaistunut lähiviikkoina. Katselin yhtenä päivänä netistä auringon lasku- ja nousuaikoja ja luettelin poikaystävälle ääneen. En voinut uskoa, kuinka paljon päivä pitenee jo yhdessä viikossa. Voitteko uskoa, kuukauden päästä aurinko laskee vasta kello kahdeksalta!

Tämä onkin oikeastaan aika ihanaa aikaa, kun kokoajan mennään valoisampaan ja lämpimämpään päin. Huomaan valon lisääntymisen myös ihan suoraan omissa energiatasoissani. On jollain tavalla enemmän intoa tarttua erilaisiin asioihin. Tämän sunnuntain ajattelin kuitenkin ottaa ihan levon kannalta ja suunnata energian johonkin ihan muuhun kuin hyödyllisiin asioihin. Aamupäivä on tullut soiteltua pianoa ja kitaraa poikaystävän kanssa ja ilta menee ystävän kanssa ruokaa tehden ja elokuvia tuijotellen. 

Tässä kuitenkin Madrid-päivän kuvasaldo!

Share
Ladataan...

Pages