Ladataan...

Ai että miten hauskaa on ollut katsoa ihmisten profiilikuvia menneiltä vuosilta. Ja pitihän sitä tehdä itsekin pieni memory lane kymmenen vuoden taakse. Ensimmäinen kuva löytyi legendaarisen Irc-gallerian maailmasta, sillä kymmenen vuotta sitten en ollut vielä liittynyt Facebookiin. 

1. Aika oli sitä, kun ainoat valokuvat olivat tietysti bileilloilta. Vyötärövyöt, biletopit ja avarat kaula-aukot näyttivät myös olevan kovaa valuuttaa. Veikkaan että tämän lookin on kruunannut jonkinlaiset korkeakorkoiset saappaat. Hiukset värjättiin kotona sellaisella tuplapakkauksella, jossa ensin vedettiin brunetiksi koko tukka, ja sitten sohailtiin sellaisia oranssihtavia raitoja ympäri päätä. Kuva on otettu ystäväni syntymäpäivillä helmikuussa. Ja vaikka ihonväristä voisi kuvitella, niin ei, en ollut ollut ulkomailla...

2. Tämä kuva on otettu Balilla silloin, kun Gili Trawangan oli hiljaistakin hiljaisempi paratiisisaari. Nukuimme talossa, joka maksoi muutaman euron yöltä ja takapihalla oli kanoja ja kukkoja. Joka ilta kävimme katsomassa auringonlaskuja, jotka vielä tähänkin päivään mennessä ovat pysyneet kaunempina joita olen koskaan nähnyt. 

3. Tässä elettiin sitä aikaa, kun Cubassa (nykyinen Pastor) oli kesäkeskiviikon parhaat bileet. Ilmaiset tapakset, herkulliset mojitot ja virtavartti houkuttelivat nuoria jo aikaisin paikalle. Työskentelimme parhaan ystäväni kanssa eräässä baarissa ja tämän kuvan ottohetkellä olimme juuri saaneet vapautuksen keskiviikon vuorosta, joten olimme suunnanneet suoraan Cuban terassille. Tyylini oli päivästä toiseen risaisia farkkuja, flanelipaitoja ja kaikki tavarat sullottiin kangaskassiin. 

4. Olin saanut kunniatehtävän ja minusta tuli tämän ihanan otuksen kummitäti. Kuva on otettu ristiäisissä, joihin päätin oikein kunnostautua ja vaihtaa hupparin bleiseriin ja lakata kynnet punaisiksi. 

5. Tässä vaiheessa elin jotain kummallista angsti-aikaa, jolloin olen muun muassa kirjoittanut päiväkirjaani, että vihaan ihmisiä. No siltäpä tosiaan näytänkin. Puhelimeen on näköjään tässä vaiheessa keksitty myös filtterit, ja olen ajatellut että tuollainen vihreä väri on tosi cool. Kuuntelin Rise Againstia, ihailin Erin Wassonia ja kävin purkamassa aggressioitani body pump -tunneilla.

6. En ole näköjään tiennyt muita vaatteita kuin bändipaidat ja tukkakin näyttäisi olleen pahasti silmillä koko 2010-luvun alkupuoliskon. Ei kovin suurta kehitystä edelliseen nähden.

7. No nyt alkaa olla jo blogimatskua, joskin kyseenalaistan jälleen hiukan muokkausta. Tässä vaiheessa olin ostanut ensimmäisen järjestelmäkamerani ja se kulki reissussa mukana (tietysti automaattiasetuksilla). Olimme ensimmäisellä yhteisellä reissullamme poikaystäväni kanssa ja kyseessä taisi olla viiden tai kuuuden viikon matka Aasiaan. Kyseinen kuva on otettu jouluaattona Nusa Lembonganilla. 

8. Ensimmäinen älypuhelin ja tietysti peilin kautta otettu selfie. Bändipaitojen voittokulku jatkuu! Eikä vieläkään ihan liikaa hymyilytä. 

9. Olin ensimmäistä kertaa Pariisissa ja lähdin uhmaamaan korkeanpaikankammoani Eiffel-torniin. Puolessa välissä hissimatkaa iski paniikkikohtaus ja meinasi lähteä jalat alta. Pitkien taivuttelujen ja hengitysharjoitusten jälkeen uskaltauduin reunalle katselemaan. Ja onneksi uskaltauduin, sillä olihan se nyt ihan älytön näkymä. Tällä reissulla rakastuin Pariisiin.

10. Vaikka asu on vähän hämmentävä: korkokengät, tekonahkahousut trikoot ja poikaystävän paita, voisin kuvitella edelleen pukeutuvani tähän. Oma tyyli alkoi ehkä vihdoin tässä vaiheessa vähän kehittyä, kun pääsin skeittikauppa ja bändipaita-vaiheista yli ja aloin pukeutua vähän vapaammin. 

11. Tässä vaiheessa oli vihdoin blogi perustettu, mutta en tuntenut vielä ketään muita bloggaajia. Jos blogissa oli kuva minusta, oli se luultavasti otettu tällä samaisella ikkunalaudalla kameraa pitäen ja kolmen sekunnin itselaukaisijaa käyttäen. 

12. Tästä kuvasta tulen edelleen hyvälle tuulelle. Olin juuri tutustunut Marikaan, kun olin viikon reissulla Kaliforniassa yksin, ja Marika ehdotti että menisin heidän luokseen asumaan. Tämä oli ensimmäinen ilta, kun menimme alkuillasta rantaan ja Marika nappasi tämän kuvan minusta. En ollut tottunut olemaan valokuvissa, enkä tiennyt miten päin olisin ollut. Ehkäpä juuri siksi kuva onkin onnistunut. Ei vielä ollut mitään maneereita tai "valokuvailmeitä".

Nyt heitänkin pallon teille. Jakakaa 10 vuoden ajalta profiilikuvanne ja tarinoita niiden takaa! Näitä on ihan mielettömän hauska lukea ja katsella nyt niin tutulta tuntuvista tyypeistä kuvia heidän menneisyydestään. 

Share
Ladataan...

Ladataan...

Olen käsitellyt vuosien aikana täällä paljonkin identiteetin rakentumista, lokerointia ja ennakkoluuloja. Yleensä kuitenkin pohtiminen on pyörinyt sen ympärillä, kuinka niistä omista ennakkoluuloista pääsisi hiukan eroon, eikä kokisi tarvetta kategorisoida ihmisiä vaikkapa nyt pukeutumisen perusteella. Vaikka olen näitä keloja päässäni pyöritellyt, olin jotenkin kaikessa itsekkyydessäni unohtanut että muut ihmiset tekevät tietysti myös minusta tällaisia yleistyksiä. 

Olikin todella hauska huomata se, kun olin kuvissa näkyvä asu päällä, kukat paperikassista törröttäen grillibileissä miespuolisen ystäväni kanssa. Hän on puolestaan pitkätukkainen ja hyvin tatuoitu kundi. Hänellä sattui olla kaksi tuttua naista juhlissa, joten istuimme kaikki samaan pöytään. Juttelimme siinä tovin, ja yhdessä vaiheessa toinen naisista sanoi helpottuneen oloisena, että "täytyy nyt kyllä myöntää, että ajattelin sun olevan ihan erilainen sun pukeutumisen perusteella. Sellainen 22-vuotias espoolainen kiltti tyttö, jonka seurassa täytyy vähän varoa sanomisiaan. Mutta ethän sä ole yhtään sitä miltä näytät. "

Vaikka 22-vuotias espoolaistyttö-mielikuvassa ei ole mielestäni mitään vikaa, on se tosiaan aika kaukana persoonastani. Kiittelin häntä rehellisyydestä, sillä en ollut edes ajatellut kuinka paljon ennakkoluuloja oma ulkonäköni saattaa herättää. Tunnelma rentoutui nopeasti ja päädyimme jatkamaan samalla porukalla iltaa vielä toiseenkin paikkaan.

On ihmisiä, joilla on tietyt paikat ja tilaisuudet joissa he kokevat olevansa omimmillaan ja muut tilanteet tuntuvat tukalilta. Ja sitten on meitä, jotka voivat viihtyä hyvinkin erilaisissa paikoissa ja porukoissa, ja kokea silti olevansa aitoja omia itsejään. Kuitenkin aina hiukan eri versio itsestä. Andy Warhol sanoo Edielle Factory Girl -elokuvassa "Just be yourself", johon Edie vastaa "But which one?". 

En käyttäydy välttämättä samalla tavalla samppanjakokkareilla kuin Kallion pubissa, mutta silti voin nauttia kummastakin tilanteesta. Voin samalla tavalla fiilistellä Tuska- kuin Flow-festareitakin, mutta luultavasti pukeudun niihin hiukan eri tavalla. 

Uskon myös siihen, että pukeutumisella viestität väistämättä muille ihmisille millainen olet. Mitä sitten kun oma identiteetti on niin sirpaleinen, että aina näkyykin vain yksi pieni osa? Veikkaan että tämä grillibile-tilanne olisi ollut erilainen, jos olisin sattunut olemaan pukeutunut Megadethin paitaan ja nahkatakkiin kuten tapahtumaa edeltävänä päivänä. 

Toki minäkin olin tehnyt omat johtopäätökseni naisista heidän ulkoisen habituksen perusteella, ja arvellut heidän olevan vähän rennompia naisia, joiden seurassa voi viljellä vähän mustempaakin huumoria. Mitä jos vastassa olisikin ollut kaksi täysin samaa henkilöä, mutta esimerkiksi jakkupukuihin pukeutuneina? Olisimme luultavasti kummatkin leimanneet toisemme tietynlaisiksi, ja hyvät keskustelut olisivat jääneet käymättä näiden leimojen takia. 

Aloin miettiä, kuinka monta aitaa olenkaan itse rakentanut minun ja joidenkin muiden väliin ulkoisten asioiden takia. Ja kuinka monta merkityksellistä kohtaamista on jäänyt tapahtumatta sen takia, että olen itse pukeutumisellani leimaantunut toisen silmissä vääränlaiseksi? 

Lisää aiheen ympäriltä:
Määrittelyn tarpeesta
Näyttelijänä elämän teatterissa

Kengät - Superga, Hame - Zalando/Deasigners Remix (täältä*), Neule - &Other stories, Laukku - Zalando/Furla

*mainoslinkki

Pictures: Sara Vanninen

Share
Ladataan...

Ladataan...

Monille tuntuu itseruskettavat olevan sellainen kirosana. Itsellänikin meni tovi, että palauduin niistä teini-iän traumoista, joissa tumman oranssi ja läikikäs iho pilaa jokaikisen niinä vuosina otetun valokuvan. Nykyään on onneksi vähän laadukkaampia vaihtoehtoja päivetyksen hankkimiseen. En tosiaan halua kärventää ihoani koko kesää auringossa, kun kauniin värin saa yhtälailla purkistakin. 

Vertailinkin hiukan muutamia vaihtoehtoja ja päätin jakaa huomioni myös teidän kanssanne. Omaksi lemppariksi nousi ehdottomasti tanstoren For All My Eternity, jota tulen varmasti tilaamaan jatkossakin. Parasta siinä on se, että se ei lähde rumasti kuoritumaan, vaan kuluu melkein yhtä tasaisesti kuin tavallinenkin rusketus. Se pelastaa myös tilanteen, jossa on jo lähdössä ovesta ulos ja tajuaa että koivet loistaa ihan vitivalkoisina. Ei muuta kuin purkki käteen ja pari minuuttia myöhemmin jalat on jo kauniin päivettyneet. 

 

Muutamia yleishuomioita itseruskettavista: jokaisella on omat mieltymykset, joten kannattaa kokeilla eri tuotteita. Joku pitää rasvasta ja toisen lemppariksi nousee vaahto. Joku haluaa vain pientä sävyeroa ja asteittain ruskettavaa tavaraa, kun taas toinen haluaa näyttää siltä kuin olisi maannut juuri 3 viikkoa Balilla. Iho kannattaa kuoria ennen levittämistä, ja vaahdon levitykseen kannattaa ostaa kinnas. Polvet, nilkat, kyynerpäät ja muut kuivemmat kohdat saattavat imaista väriä vähän reippaammin, joten niiden kohdalla kannattaa olla erityisen tarkka ja levittää itseruskettavaa vähän hellemmällä kädellä. 

*kaikki tuotteet saatu testiin blogin kautta. 

1. For All My Eternity, Tanning mousse gold edition 39,90€

Plussat: Yhdelläkin levityskerralla saa todella näkyvän rusketuksen, eikä sävy ole yhtään oranssi. Helppo levittää tumman värinsä ansiosta ja kuivuu nopeasti. Ei hajua! Miinukset: Jos ei ole kokenut vaahdon käyttäjä, kannattaa ehkä harjoitella levitystä pari kertaa ennen tärkeitä juhlia esimerkiksi. Koska yksikin levityskerta tosiaan ruskettaa, voi huolimattomasta levityksestä jäädä tarkatkin jäljet. Arvosana: 5/5

2. Vita Liberata, Fabolous tinted mousse dark 28,90 €

Plussat: Neutraali haju, helppo levittää ja kuivuu nopeasti. Miinukset: Sävy ei ole yhtä tumma kuin For All My Eternityssa, ja lopputulos on ehkä aavistuksen kellertävämpi. Arvosana: 4/5

3. James Read, Express bronzing mousse 29,90€

Plussat: Kaunis kullanhohto tulee jo ensimmäisellä levityskerralla ja sävy on todella lähellä omaa luonnollista rusketusta. Edullisempi vaihtoehto For All My Eternitylle. Miinukset: Samat kuin For All My Eternityssa. Arvosana: 5/5

4. Eco By Sonya, Cacao firming mousse 46€.

Plussat: Vegaaninen tuote. Kuivuu nopeasti ja päivettää asteittain. Miinukset: Vaalean värinsä ansioista vaikeampi saada tasaisesti levittymään. Haju saattaa myös olla joillekin liian vahva, vaikka itseäni se ei haitannutkaan. Lopputulos oli omalla ihollani ehkä hiukan kellertävä, ei kuitenkaan oranssi. Arvosana: 3/5

5. Lumene Self Tan, tajusin vasta tämän kuvattuani, ettei tätä tuotetta taida olla enää olemassa. Ehkäpä joku vastaava saattaa kuitenkin löytyä. Plussat: Hinta todella edullinen, eikä koostumus ole lainkaan liian raskas kasvoille. Miinukset: Lopputulos on hiukan oranssimpi kuin muissa.

6. Aco Self Tanning Lotion 12,10 €.

Plussat: Edullinen vaihtoehto ja miellyttävä koostumus. Miinukset: Valkoisen värin takia vaikeampi saada levittymään tasaisesti. Kestää myös hiukan vaahtoja kauemmin kuivua. Ei välitöntä vaikutusta, vaan lopputuloksen näkee vasta muutaman tunnin päästä. Arvosana: 3/4

7. Eco By Sonya Face Tan Water 42,00€.

Plussat: Tuotetta käytetään tavallisen kasvoveden tavoin vanulapun kanssa, eikä tarvitse haudata kasvoja raskaan rasvakerroksen alle yöksi. Helppo yhdistää normaaleihin kasvojenhoitorutiineihin. Tuote on myös vegaaninen. Miinukset: Korkea hinta, eikä sovi ehkä meikin alle niin hyvin kuin rasvaversiot. Arvosana: 3/4

Share
Ladataan...

Pages