Ladataan...

Talvella alkanut hyvä treenitahti on kokenut vähän kolhuja viimeaikoina. Ensin pakkaa sekoitti reissut ja sen jälkeen todella täysi kalenteri. Tiedän, että urheilu pitäisi priorisoida muiden tapahtumien kanssa ihan yhtä tärkeiksi, mutta välillä se on vaikeampaa. Tuntuu, että joka päivä tavallisen käsilaukun lisäksi mukana raahautuu iso kangaskassi täynnä tavaraa, ja jos tähän pitäisi vielä lisäksi mahduttaa treenikamat, suihkukamat ja meikit jne. alkaa tarvita jo melkoisen kassin.

Treenit kulkevat minulla aina käsi kädessä myös muun terveellisyyden kanssa, sillä varmistan aina että saan hyvin ravintoa ja nukun vähintään kahdeksan tuntia, jotta treeni ei menisi ”hukkaan”. Ilman urheilua muukin paletti alkaa hajoilla, kun syöminen unohtuu ja unentarvettakaan ei muista priorisoida muiden asioiden edelle.

Olen kuitenkin pyöräillyt joka paikkaan säässä kuin säässä. Jätin tietoisesti matkakortin latamaatta toukokuun lopussa, kun hankin oikeuden Alepa-fillariin. Hyötyliikuntaa tulee pyöräilyn ansiosta harrastettua yleensä vähintään 1,5-2 tuntia päivässä. En siis varsinaisesti ole jämähtänyt sohvan pohjalle, mutta tietynlainen treeni puuttuu täysin.

Vaikka urheilun jälkeistä euforiaa on ikävä, enemmän kuitenkin kaipaan sitä henkisen puolen tsemppiä, joka TFW:ltä tarttuu jokaikisistä treeneistä mukaan. Huomaan päivittäisissä asioissa, kuinka oma ajatusmaailma on taantunut taas hiukan negatiivisemmaksi, pessimistisemmäksi ja aremmaksi. TFW:ltä lähtiessä olo on nimittäin aina todella rohkea, vahva, optimistinen ja voittamaton. Sillä asenteella on paljon mukavampi elää sitä salin ulkopuolistakin elämää. 

Nyt otan kyllä kalenterin auki ja kirjaan ylös treenipäivät!

Onko muita, keillä treenitahti kokee aina kolauksen kesällä?

Pictures: Vilma Peltonen /edit: me

Share
Ladataan...

Ladataan...

Jotkut asiat eivät vain koskaan muutu ja tämä salaatti on yksi niistä. Samalla reseptillä on tullut tehtyä kanasalaattia jo monet vuodet. Välillä varioin sitä lisäämällä esimerkiksi avokadoa, pestoa tai kevätsipulia, mutta pohja pysyy aina samana. Olen tämän varmasti ennenkin jakanut blogin puolella, mutta siitä on jo vuosia aikaa.

Klassikko ei kuitenkaan ikinä vanhene, joten päätin laittaa reseptin uudestaan jakoon. Juuri tälläkin hetkellä edessä odottaa täysi lautanen tätä herkkua. Kohta painelen kulhon kanssa sohvalle ja alan katsomaan viimeistä Skamin jaksoa. Tämä on sopivan yksinkertainen, halpa, ja paranee vain jääkapissa. Täydellinen ruoka myös yksin asuvalle, kun voi tehdä parin päivän satsin kerralla valmiiksi. Yhden annoksen hinta jää täten myös todella pieneksi.

Kauppalistalle:

-1 paprika

-1 kurkku

-300-450 gr kanaa

- 1 dl pastaa (itse suosin monivärisiä, sillä salaatista tulee kivemman näköinen)

-Juustoa sopivan kokoinen kimpale (esim. gouda) itse käytin tällä kertaa fetaa, mutta tavallinen juusto toimii melkein paremmin

Kastike

-Kermaviiliä tai turkkilaista jogurttia

-Mausteiksi ketsuppia, suolaa, currya, grillimaustetta

Hyvää ruokahalua!

 

Share
Ladataan...

Ladataan...

Kun lähdin intuitioni perässä Italiaan Vilman luokse, ajattelin hänen olevan todella mielenkiintoinen tyyppi, ja juuri sellainen kenen mielenmaisemaan olisi mahtava päästä tutustumaan. En kuitenkaan halunnut laittaa kohtaamisellemme mitään ennakko-odotuksia, sillä tiedän hyvin että blogin perusteella voi saada hyvinkin erilaisen kuvan ihmisestä.

Muutaman päivän intensiivisen yhdessäolon jälkeen en ollut yllättynyt siitä, kuinka mahtava tyyppi Vilma oli, sillä sitä olin odottanutkin. Olin kuitenkin yllättynyt siitä, kuinka samanlaisia olimme. Hän teki enneagrammi-testin, josta olen kirjoittanut täällä ja sai saman tuloksen kuin minäkin. Naureskelin persoonallisuustyyppimme kuvailulle: ”Neloset ovat samanlaisuudessaan hyvin erilaisia ja pelkkä tyypin kuvaileminen yhdenmukaisesti sotii Nelosen yksilöllisyyden kaipuuta vastaan”, sillä siltä se juuri tuntuikin. Olimme hyvin samanlaisia kaiken erilaisuutemme alla.

Yleensä kun tapaa aikuisiällä mielenkiintoisen tyypin, hän on usein niin erilainen kuin itse, että siihen kaikkeen uuteen vähän ihastuu. Vilman kanssa kaikki tuntui hyvin tutulta ja luonnolliselta, ei niinkään uutuudenviehätykseltä, vaan sellaiselta että jännityksen oli heti korvannut jonkinlainen luottamus. Olimmekin jakaneet vaikka mitä jo ensimmäisen illan aikana toisillemme. 

Sen takia tuntui että voi ottaa heti rennosti, ja kaikkien perusjuttujen ohella kävimme myös paljon hirmu mielenkiintoisia keskusteluja. Istuimme terassilla yömyöhään punaviinilasit kourassa ja pohdimme kaikkea determinismistä avaruuteen ja asioiden sattumanvaraisuuteen sekä erilaisiin jumalakäsityksiin. Vilmasta huokuu älykkyys ja tiedonjano erilaisia asioita kohtaan, jota todella arvostan ihmisessä. 

Koko matka oli aivan fantastinen ja parasta siitä teki upeat tyypit, joihin pääsi tutustumaan. Lentokoneessa kotiinpäin tullessani mietin vain, kuinka hienoa on, että työni on tarjonnut minulle näin paljon uusia ihmissuhteita vielä tämän ikäisenä.

Share
Ladataan...

Pages