Ladataan...

Olemme poikaystäväni kanssa olleet yhdessä kohta vuosikymmenen. Olen ollut viimeisinä vuosina peloissani siitä, että se "alkuhuuma" jos sitä siksi voi enää sanoa, häipyisi jossain vaiheessa. Olen ollut kateellinen uusille pareille, ja niille perhosille vatsassa. Olen ollut huolissani, että urautuisimme jossain vaiheessa. Haluan, että olemme aina avoimia seikkauiluille kahdestaan, sillä tavalla kuin vastarakastuneilla on tapana. Missä vaan on kivaa, kunhan on kahdestaan.

Italiassa ollessa ympärillä oli useampi pariskunta, jotka olivat seurustelleet kymmenisen vuotta. Kun katselin heitä viikon ajan, ja näin kuinka kauniisti parit kohtelivat toisiaan, tajusin jotain. Olen ihan turhaan haikaillut niiden perhosten perään. Tämä missä nyt olemme, on paljon ainutlaatuisempaa. Pariskuntien läheisyys oli käsinkosketeltavaa, ja sellaista sanatonta toisesta huolehtimista. Kun tuntee toisen läpikotaisin, tietää mitä toinen kaipaa milloinkin. 

Sitä usein muistaa alkuvaiheesta vain ne huippuhetket. Ei sitä, miten oli aina epävarma olo. Itsestään ja toisesta. Kaikki jutut piti opetella uudelleen ja ymmärtää, miksi toinen käyttäytyi jollain tavalla. Onhan siinä paljon ihaniakin juttuja, mutta ei se alku pelkkää ruusuilla tanssimista ole. 

Nyt voi olla kokoajan 100 % oma itsensä, ja tietää että toinen on silti siinä. Tarvitsin vain pienen Italian reissun muistuttamaan siitä. Nyt takana on juuri varmasti kesän yhdet hauskimmista päivistä, jotka vietimme poikaystäväni kanssa yhdessä. Olemme ensimmäistä kertaa pitkään aikaan lomailleet yhdessä, ja koko viikonloppu on mennyt kuin vastarakastuneen huumassa. 

Se on vähän hölmöä, että tarvitsee joskus jonkun muun ihmisen näyttämään, mitä itsellä on jo. <3

Ladataan...

Ladataan...

 

Minua suoraan sanottuna hiukan pelotti, miten pärjään yhden viikon 20 hengen porukassa yhteisellä talolla. Koko kesä on ollut täynnä isojen porukoiden matkoja. Ja vaikka ne antavat hurjan paljon, vievät ne myös voimat. Kotiinpalatessa voi olla melkoisen uupunut olo. Pelkoni kuitenkin osoittautuivat turhiksi, sillä yllättäävää kyllä, en kaivannut omaa aikaa talolla lainkaan. Useimpien tyyppien kanssa tunnetaan jo 15 vuoden takaa, ja uudemmat tuttavuudet osoittautuivat mitä ihanimmiksi tyypeiksi. Kaikkien kanssa oli todella helppo olla. Tuntui kuin olisi yhtä isoa perhettä, jossa kukin sai olla vapaasti juuri sellainen kuin on.

Otimme todella rennosti koko viikon. Ainoat aktiviteetit olivat ruokailut, allasleikit, pingispelit, viinitilavierailu ja auringossa makoilu. Tilasimme villalle myös kahtena iltana kokit valmistamaan sapuskat, ja oli muuten erittäin hyvä päätös. Hintaa tuli 30 euroa/tyyppi sisältäen aperitiivit, viinit, ja 5 ruokalajin illallisen. 

 

Söimme joka päivä pitkän pöydän ääressä ulkona samalla kun aurinko laski horisonttiin. Välillä herkistyimme porukalla kyyneliin ja välillä nauroimme niin paljon että jutun kertoja ei enää pystynyt lopettamaan tarinaa naurultaan. Ihan mieletön viikko kaikenkaikkiaan takana. Pitää olla aika pirun kiitollinen siitä, että on saanut tällaisia ihmisiä elämäänsä. 

Kuvissa näkyykin se reissun paras osuus, eli seura. <3 Ainakin itseäni alkaa väkisinkin hymyilyttämään näitä katsoessa!

 

Ladataan...

Pages