Ladataan...

Tiedän sen tunteen, kun haluaisi kovasti maalata tai piirtää jotain, mutta ei ole muuta kuin kopiopaperia ja muutama onneton lyijykynä kotona. Silläkin toki pääsee pitkälle, ja muistan kun aikoinaan yövuoroissa aina piirsin lyijykynäpiirroksia niin, että oli vain yksi lyijytäytekynä ja sen päässä oleva kumi. Jos kuitenkin haluaa vähän parempia tarvikkeita, kannattaa marssia johonkin taidetarvikeliikkeeseen. 

Siellä on niin laajat valikoimat, että ainakin itselläni meni sormi suuhun ensimmäisellä kerralla. Olen itse käynyt Uudenmaankadulla sijaitsevassa Temperassa ja nyt Hämeentien Hakaniemen päässä olevassa Snow Whitessa. Ne ovat kuitenkin melko kalliita, ja ilahduin kun viikonloppuna Clas Ohlsonilla ollessamme bongasimme canvas-tauluja kolmen paketeissa alle kahdella kympillä. Clasulla oli myös maaleja ja muita tarvikkeita myynnissä. Tajusin itseasiassa tätä kirjoittaessa, että netistähän saa tietysti myös tilattua yhtä sun toista. Itse olen sellainen hypistelijä että haluan mennä paikan päälle pohtimaan.

Kun aloittaa maalausharrastusta, kannattaa miettiä ensin millaisia tauluja tai kuvia haluaa maalata. Kiinnostaako vesivärityöt ja herkkä & tarkka ilmaisu? Vaiko vahvat ja paksut värit? Olen itse päätynyt akryylimaalaukseen, mutta olen kokeillut myös vesivärejä, öljyvärejä ja guassivärejä. Kaikki toimivat hiukan eri tavalla, ja jotkut sopivat paremmin toiselle kuin toiset. Erittelen tähän nyt hiukan eri maalien ominaisuuksia niin hyvin kuin itse tiedän. 

Sanottakoon nyt vielä tässä varmuuden vuoksi että en tosiaan ole mikään näiden asiantuntija, joten saa korjata mikäli hölisen ihan omiani.

Akvarellit (vesivärit) ja guassit

Vesivärit ovat kaikille varmasti tuttuja jo lapsuudesta. Oikeat akvarellivärit ovat kuitenkin melko eri kamaa kuin lasten leikkivärit ja niihin kannattaa panostaa, sillä niissä on paljon enemmän pigmenttiä. Vesiväreille on omat siveltimet ja niitä löytyy keinokuituisia, sekä eri eläinten karvoista valmistettuja. Suosittelisin ensin ostamaan jonkun valmiin keinokuitusivellinsetin, jossa on useampi erilainen pää. Vasta oikeastaan maalatessa huomaa, mitkä on niitä omia lempisiveltimiä ja niitä voi sitten päivittää hiljalleen myös laadukkaampiin.

(huom. älkää kohdelko vesivärejänne kuten minä olen kohdellut :D kamalassa kunnossa)

Akvarelleille on myös omat paperit, ja niihin kannattaa myös panostaa. Paperit ilmoitetaan painon mukaan. Mikäli käyttää paljon vettä töissään, kannattaa ottaa 300 g paperi, muuten 200 g riittää varsin hyvin. Papereita on myös eri karkeusasteilla, joten sekin kannattaa tarkistaa. Mikäli haluaa että paperissa on kunnolla tekstuuria, kannattaa valita karkea paperi. Itselläni on akvarellikynät, jotka muistuttavat puuvärejä, mutta ne reagoivat veteen ja niitä voi siis märällä siveltimellä jälkikäteen levittää. Akvarelleilla saa todella helposti erilaisia valöörejä maalattua, sillä tummuutta voi helposti säädellä sen mukaan, kuinka paljon vettä käyttää. 

Guassivärit toimivat kuten akvarellit, mutta ovat huomattavasti peittävämpiä. Ne eivät ole akvarellien tapaan läpikuultavia, vaan jälki on mattapintainen ja värikylläinen. Guassit eroavat myös siinä, että jos haluaa maalata tummemman pinnan päälle vaalealla värillä, se onnistuu (kuivumisen jälkeen). Käytin näitä aikoinaan koulutöissä, kun piti saada maalattua esimerkiksi mustan nahkan näköistä materiaalia, ja koin sen todella vaikeaksi akvarelleilla. Kannattaa ehkä ostaa myös muovinen paletti, jossa on helppo sekoitella pääväreistä omia yhdistelmiä. 

 

Akryylivärit

Nämä ovat tosiaan omat henkilökohtaiset lempparini, sillä niitä on todella helppo käyttää, niillä saa paksua ja peittävää pintaa helposti, mutta ne ovat helposti ohennettavissa myös ihan juoksevaksikin maaliksi. Akryylimaaleista jää mattapinta kuivumisen jälkeen, mutta mikäli haluaa pinnasta kiiltävän, voi niihin sekoittaa erilaisia aineita sellaisen lopputuloksen aikaansaamiseksi. 

Suosittelisin aloittamaan taas ostamalla jonkun akryylivärisetin. Värit tulee pienissä hammastahnaa muistuttavissa tuubeissa. Minulla on niiden lisäksi myös muutamia isoja purkkeja, kuten valkoista, harmaata ja muutamia lempivärejä. Jossain vaiheessa oli myös iso musta tuubi, sillä tykkäsin sekoittaa sitä muiden värien kanssa. 

Akryyleillä voi maalata myös paksulle paperille, mutta preferoin itse canvas-tauluja. Tämäkin on täysin mielipidekysymys, ja kannattaa vain kokeilla mikä itselleen sopii. Siveltimiäkin on joka lähtöön, joten voi ostaa esimerkiksi muutaman pienemmän siveltimen ja pari reippaamman kokoista. Itse maalaan eniten sellaisella remonttisiveltimellä, joka ei ole todellakaan tarkoitettu tällaiseen maalaukseen. Käytän myös metallisia palettiveitsiä (kuvassa alla), joilla saa joko ihan tasaisen pinnan halutessaan tai hauskaa tekstuuria kankaaseen. 


Minulla on ohentamista varten myös sellainen oma purkki (alhaalla kuvassa vasemmalla), mutta en ole oikein tähän päivään mennessä ainakaan huomannut mikä ero siinä on kuin vedellä ohentamisessa. Joten sitä ei ainakaan alkuun mielestäni tarvitse. Ostin sen Jackson Pollock - päissäni, kun  halusin kokeilla sellaista roiskemaalaamista, jossa maalin pitää olla paljon juoksevampaa. 

 

Öljyvärit

Näistä minulla ei ole ihan kamalasti kokemusta, vaikka joskus on pari pensseliä tullut pilattua kun olen luullut tarttuvani akryylituubiin, eikä kotona ollut tärpättiä. Nimensäkin mukaisesti kyseessä on öljyohenteinen maali ja vettä ei niihin voi sekoittaa. Värejä ohennetaan pellavaöljyllä tai tärpätillä, ja myös tarvikkeiden peseminen on hiukan hankalampaa (ja vaatii siis sitä tärpättiä). Lopputulos on kuitenkin todella kaunis ja jotkut pitävät öljyvärimaalausta kaikkein arvostetuimpana maalausmuotona. Aloittelijalle neuvoisin ostamaan ensin paksua paperia, sivellinsetin, puisen paletin, tärpättiä ja esimerkiksi kymmenen värin aloituspaketin. Niillä pääsee jo hyvin alkuun ja kokeilemaan, miten värit toimivat. Olen itse työskennellyt niiden kanssa ihan samalla tavalla kuin akryylimaalienkin. 

Jotta tästä ei tulisi nyt ihan kilometrin mittainen, taidan jatkaa liiduista, hiilistä, ja kynistä seuraavassa postauksessa. Jos jäi kysymyksiä, kommenttiboksi on auki!

 

Share
Ladataan...

Ladataan...

Kaupallinen yhteistyö: Hartwall

Keväisemmät ilmat ovat totisesti palauttaneet taas afterwork kulttuurin mieleen. Toimiston pieni jääkaappi on saanut kahvimaidon lisäksi myös kiliseviä pulloja seurakseen. Minulla on paha tapa notkua töissä usein vähän liian myöhään. Kun varsinaisia työaikoja ei ole, on joskus vaikea päättää että missä vaiheessa hommat lopettaa. Pahinta se on vielä kotona työskennellessä, kun usein huomaa että kello on jo ties mitä, kun istuu edelleen sinisen valon loisteessa. Loistava syy hommien lopettamiseen on kuitenkin afterwork!

Se on myös mukavan epävirallinen hetki tutustua niihin omiin kollegoihin vähän rennommissa tunnelmissa. Päätettiin yhtenä perjantaina ostaa vähän juomaa ja ruokaa iltapäivällä toimistolle, ja nauttia toistemme seurasta muutenkin kuin työn touhussa. Olen varsinainen Happy Joe -fani, ja heidän Cloudy apple on ollut vuosia jo valintani piknik-, sauna- tai afterwork-juomaksi.

Nyt Happy Joelta on tullut uutuus Happy Joe Rosé, joka toimii hyvin esimerkiksi viinin vaihtoehtona kesän juhlissa tai illallisilla. Punaisen värin juoma saa punaisesta omenalajikkeesta, joita on muuten vain muutama 7000 erilaisista lajikkeista. Maussa yhdistyy aidot omenat ja roséviinin pehmeys. Tämä sai ainakin yläpeukkua toimiston tyypeiltä, ja aion ostaa itsekin myös jatkossa. Ihanan raikas kesäjuoma! 

Meillä oli niin hauskaa, että päätin että tällaisia rentoja työnjälkeisiä istuskeluja on järjestettävä ehdottomasti useammin. Hyvä afterwork ei paljoa vaadi, ja kasasinkin muutamat vinkit sellaisen pitämiseen.

Kuinka järjestää onnistunut afterwork?

1. Jos työpäivä on mennyt pitkäksi ja nälkä alkaa painaa, kannattaa tilata pitsa jaettavaksi tai käydä ostamassa lähikiskasta piknik-eväät toimiston pöydän ääreen. Nälkäkiukulta säästytään, eikä ole heti kiire kotiin tekemään ruokaa.

2. Musiikki on tärkeää! Vaihda taustalla hiljalleen soiva keskittymismusiikki johonkin vähän rennompaan ja tunnelma muuttuu heti. Meillä popitettiin muun muassa rnb-klassikoita.

3. Seurapelit on myös aina hauska vaihtoehto, eikä siihen tarvita edes pelilautaa, kynä ja paperi riittävät. Pelasimme muun muassa tätä piirustuspeliä, ja olin yllättynyt kuinka hyviä piirtäjiä porukasta löytyi. Myöhemmin olimme myös assosiaatiopeliä, jossa jokainen saa vuorollaan henkilön jollle sanoo yhden sanan ja tämän täytyy vastata ensimmäisellä mieleen tulevalla sanalla. Vaikka nämäkin tyypit luulen tuntevani jo varsin hyvin, opin niin paljon uutta taas kollegoistani. Myös henkilöarvauspeli on hauskaa, jossa kukin saa otsaansa lapun jossa lukee jonkin henkilön nimi, ja kyllä tai ei -kysymysten avulla pyrkii keksimään kuka on kyseessä.

4. Jos pelit ei nappaa, työyhteisön ilmapiiriä varmasti nostattaa Selviytyjistä bongaamani Juhana Helmenkalastajan lanseeraama keskinäisen kehumisen kerho, jonka ideana on aina kertoa asioita joita arvostaa vuorossa olevasta ihmisestä. Toinen hauska tapa on käydä läpi edellistä viikkoa niin, että kaikki kertovat esimerkiksi yhden asian jossa onnistuivat, tai yhden asian josta ovat onnellisia. Viikonlopun saa startattua hyvällä mielellä. 

5. Pidän itse myös aina huulipunaa työhuoneella, sillä saa nimittäin muutamassa sekunnissa muutettua arkisen asun iltakelpoiseksi. Mikäli tanssijalkaa alkaakin vipattamaan, voi toimistolta painella suoraan humpalle. 

Kommentointi on poissa käytöstä alkoholimainontaan liittyvän lainsäädännön takia. 

Ladataan...

Pages