Ladataan...

Ostin jonkin aikaa sitten huulirasvan, jollaista olen käyttänyt usein aiemminkin, merkiltään Burt's Bees. Käytin sitä (hävettävän) useita kertoja ja mietin, että jotenkin huonontunut laatu. Tuoksu oli miellyttävä, mutta huulet ei kyllä kosteutuneet lainkaan. Yhtenä päivänä sitten aloin tutkiskelemaan pakkausta, jos sieltä löytyisi viimeinen voimassaolopäivä ja satuin samalla lukemaan ensimmäistä kertaa kannen tekstin... Kyseessähän ei suinkaan ollut luulemani huulirasva, vaan kynsinauhavoide. Tuo on niin hämmentävän samanlainen pakkaus, että en toivottavasti ole ainoa tämän virheen tehnyt tyyppi. 

Tilasin ruutu+:n tällä viikolla vain sen takia, että pääsen katsomaan kaikki Leijonan luola -jaksot. En ajatellut lainkaan syttyväni konseptille, mutta sehän on ihan tajuttoman koukuttava sarja. Sitä on tullut tuijoteltua joka ilta nyt useamman jakson pötkössä. Onneksi tänään on viimeinen jakso edessä, niin pääsee lopettamaan ennen kuin alkaa mennä taas kaikki illat kokonaan sohvalla makoiluun  :D

Tein vihdoin koko viikon himoitsemiani sämpylöitä ja olin koko päivän innoissani niistä. Olen aina ollut surkea leipuri, mutta äitini mukaan ei voi kamalasti mennä pieleen jos tekee suoraan ohjeesta. Hän antoi vielä muutamat pro-tipsit taikinan nostattamiseen, ja lähdin itsevarmana hommaan. En edelleenkään tiedä mitä tapahtui, mutta taikina ei kohonnut lainkaan. Ei paljoa naurattanut, kun poikaystävä tuli keittiöön juuri kun otin "sämpylät" pois uunista ja totesi "ai sä teit keksejä!".

Astelin yksi päivä TFW:lle (salille) normaaleissa vaatteissani ja poikkeuksellisesti meikit naamalla. Yleensä laahustan sinne sporttikamoissa, tukka likaisena ja ilman meikkiä. Valmentaja luuli että kyseessä on joku uusi tyyppi ja tuli minua ovelle vastaan. Vasta ollessaan vieressäni hän alkoi nauramaan että "hetkinen, kyllähän mä tän tunnen". Aloin olla hiukan huolissani siitä, kuinka spugen näköisenä siellä normaalisti olen. :D

Pictures: Patrick Karkkolainen

Share
Ladataan...

Ladataan...

Olen tässä sijoituspäissäni huomannut erään asian, joka monille saattaa olla täysin itsestäänselvyys, mutta joka sytytti jonkinlaisen lampun pääni päällä. Nimittäin sen, kuinka järjettömän helppoa on omaksua tietoa silloin, kun aiheesta on itse kiinnostunut ja opiskelu on vapaaehtoista. Ja kuinka pienessä ajassa saa ahmittua tietoa itseensä. Vertasin tätä mielessäni Montessori-pedagogiikkaan, jossa lapsen omat herkkyyskaudet ja tendenssit otetaan huomioon häntä opettaessa. En ole itse saanut Montessori-kasvatusta, mutta se kuulostaa kaikin puolin hyvinkin järkevältä.

Muistan itse lapsuudesta, kuinka kiinnostunut olin historiasta ennen koulun alkua. Luin isosiskoni historian kirjoja suurella mielenkiinnolla ja tein muistiinpanoja omaan vihkoon, jonka kanteen olin kirjoittanut isolla HISTORIA. Tätä on jotenkin vaikea kuvitella nyt, sillä historia oli koko kouluajan yksiä kuivimpia ja tylsimpiä aiheita. Ehkäpä kyseessä oli juuri se, että sain opiskella aluksi juuri niitä asioita jotka minua kiinnosti eniten ja tehdä sen omalla tavallani. 

Ihan sama ilmiö on seurannut aikuisenakin. Ammattikorkeakoulussa laskiksen kurssit olivat kaikkein tylsimpiä, mutta oman firman kohdalla niitä samoja asioita omaksui paljon nopeammin ja helpommin. Vaikka tiedon joutui etsimään itse, ymmärsi suoran hyödyn niiden osaamisesta ja opiskeluun oli oikeanlainen imu. Sama homma on ollut esimerkiksi kuvaamisen opettelussa ja graafisissa ohjelmissa. Silloin kun on halunnut oppia tekemään jonkun asian, on sen omaksunut hyvinkin nopeasti vaikka Youtube-videota katsellessa. Joskus on tullut tuijoteltua tutorialeja pikkutunneille asti, kun ei ole malttanut lopettaa uusien juttujen opettelua.

En ollut oikeastaan edes muistanut, miltä tällainen tiedonjano tuntuu ja kuinka palkitsevaa jonkun suuremman kokonaisuuden sisäistäminen onkaan. Lapsena oli tällainen olo jatkuvasti. Halusi tietää miten asiat toimivat, minkä takia ne toimivat niin ja mitä tapahtuisi jos jotain tekisikin toisella tavalla. Silloin tiedonjano on melkein rajatonta ja aikuiset joutuvat kovalle yrittäessään vastailla kaikkiin ihmettelyihin.

Kuitenkin itselläni aikuisena on pitkiäkin kausia, kun ei suhtaudu uuden oppimiseen kovinkaan intensiivisesti tai samanlaisella heittäytymisellä. Lueskelen toki lehtiä ja tietokirjoja ja katselen dokumentteja, mutta usein tiedonjanon saan sammumaan jo pienellä asiaan paneutumisella. Haluan raapaista pintaa monelta alalta, ja ymmärtää vähän sinne päin, miten asiat toimivat. On mukavaa, että pystyy ottamaan osaa illalliskeskusteluissa eri aihealueisiin, vaikka suurempaa ymmärrystä aiheesta ei olisikaan. 

Nyt kun säästäminen, sijoittaminen ja kaikki siihen liittyvä on vieneet mennessään, olen taas muistanut miltä se innokas oppiminen tuntuu. On ihana tunne, kun kokee joka päivä oivaltaneensa jotain uutta ja ymmärtävänsä hiukan enemmän asiaa johon tutustuu. Suurempi kuva piirtyy päivä päivältä paremmin mieleen ja sen seurauksena oma mielenkiinto vain kasvaa. 

Mietin, miten tällaista lapsenomaista tiedonjanoa saisi pidettyä yllä? Miten pääsisi useammin moodiin, jossa jotain vaikeaselkoista kohdatessa innostuisi ottamaan selvää asiasta, eikä tuskailisi vain ettei ymmärrä siitä yhtään mitään? Miten saisi sen kipinän johonkin uuteen aiheeseen syventyäkseen? Ja ylipäätään, miten saisi pidettyä itsensä uteliaana ihan kaikkea kohtaan?

Leather jacket - Agua, Dress - KappAhl, Jewellery - Thomas Sabo, Shoes - Zalando

Pictures: Sara Vanninen

Share
Ladataan...

Ladataan...

Huh, miten hauskaa eilen olikaan! Olimme Talmassa Saran, Peakperformacen ja Vitamin Wellin järjestämässä laskupäivässä. Vaikka aamulla taivas oli synkkä ja pilviä täynnä, alkoi aurinko paistamaan juuri kun saavuimme määränpäähän. Mikään ei oikeastaan ole hienompaa, kuin kaunis talvipäivä, jonka voi viettää kokonaan ulkona (mielellään toppahousut jalassa). Välillä kävimme kodassa posket punottaen juomassa kuumaa kaakaota vaahtokarkeilla ja lämmittelimme takkatulen ääressä. 

Monet olivat ihan suvereeneja rinteessä, mutta me otimme Julian ja Patissen kanssa suosiolla laskuopetusta. Tajusin, että suuri syy epävarmuuteeni on juuri se, etten ole koskaan saanut minkäänlaista opetusta vaan minut on vain tuupattu rinteeseen. Kun perusjutut oppi, alkoi laskemiseen saada nopeasti varmuutta. Tämä tulikin todella tarpeeseen, sillä olen menossa helmikuussa Åreen Kiran ja Saran kanssa. Nyt kun laskukipinä syttyi kunnolla, en malttaisi odottaa helmikuuta lainkaan. 

Laskupäivän kruunasi ehdottomasti mäenlasku puhallettavilla renkailla. Tuntui, että porukka nuoreni yhtäkkiä 20 vuotta ja nopeasti alkoi myös "uskallatko vetää pää edellä?""tuleeks joku mun kaa samaa aikaa"-tyyppiset huutelut. Olisi ihanaa jos lunta tulisi myös Helsinkiin sen verran, että voisi mennä pulkkamäkeen.

Eilisestä ulkoilun tuomasta hyvästä fiiliksestä intoutuneena päätin seuraavana aurinkoisena päivänä pukea laskukamat päälle, pakata eväät ja kuumaa kaakaota mukaan ja lähteä kunnon pitkälle kävelyretkelle, oli sitä lunta tai ei. Talvella tulee ihan liikaa vietettyä aikaa ulkona, ainakin omalla kohdallani. Kotimatkalla haaveilin kuumasta suihkusta ja itsetehdyistä sämpylöistä. Jälkimmäistä en vielä toteuttanut, mutta pitänee ehkä tänään kaivaa jostain äitini resepti ja pyöräyttää vähän iltapalasämpylöitä. 

Pictures: Sara Vanninen

Share
Ladataan...

Pages