Ladataan...

"Glaciers have melted to the sea

(Things have gotten closer to the sun)

I wish the tide would take me over

(And I've done things in small doses)

I've been down onto my knees

(So don't think that I'm pushing you away)

And you just keep on getting closer

(When you're the one that I've kept closest)

Go slow"

Tämä The xx -kappale on soinnut päässäni repeatilla viime päivinä. Varsinkin viimeiset "go slow" toistelut. Se tuntuu nimittäin olevan Caye Caulkerin motto. Joka paikassa näkee kylttejä, jotka kehoittavat kulkemaan hitaammin. Tämä muistutus on hyvä pitää myös arkeen palatessa mielessä. Inhoan kiirettä ja soimaan itseäni usein siitä, jos olen saanut sellaisen aiheutettua. Saarella ollessa se tuntuu kaukaiselta ajatukselta. 

Ainoa aikataulu on happy hour ennen auringonlaskua, josta myöhästyminenkään ei paljoa paina. Uni alkaa painaa siinä yhdeksän ja kymmenen välillä ja aamulla herätään ilman kelloa ennen kuutta. Päivään riittää hyvin aikaa niin työnteolle, laiskottelulle kuin hauskanpidollekin. 

Aina ei tarvitse olla niin samperin tehokas. Joskus timanttisimmat ideat syntyvät riippumatossa loikoillein tai hiljalleen laskevaa aurinkoa tuijotellen. Kiireessä ei ole mitään hienoa, jonka takia on jännä miten siitä on tehty sellainen tietynlainen menestymisen mittari. Ihmiset kilpailevat sillä, kenellä on nyt eniten hommaa jonossa ja tiukimmat aikataulut. Yksinkertaisia treffejä on mahdoton sopia, kun kaikkien kalenterit on minuuttiaikatulutettuja.

Spontaanisuudelle ei jätetä mahdollisuutta kun jokainen rako täytetään jollain tärkeillä menoilla. Otankin nyt Caye Caulkerin opeillä tämän kevään tavoitteeksi luoda kiirettömän arjen ja aikaa joutenololle, spontaanisuudelle ja kenties jollekin ihan uudelle. Karsin ensimmäisenä turhasta, kuten tv:n tuijottelusta. Annan enemmän intuitiolle väylää, kun voi tehdä arjessa sen perusteella päätöksiä, eikä vain tujottamalla puhelimen to do -listoja ja kalenterimuistutuksia.

 

Ladataan...

Ladataan...

Pastellinsävyisiä taloja, One more night - reggae versio repeatilla jokaisessa ravintolassa, golf-kärryjä, letkeää tunnelmaa, kookosmyyjiä, riippumattoja, kirkasta vettä, valkoista hiekkaa ja veden päälle kurottelevia pitkiä palmupuita. Tätä pieni Caye Caulker on täynnä. Ihastuimme fiilikseen samantien ja tämä kiilasi ehdottomasti omien lempipaikkojeni kärkikolmikkoon. 

Saarelle pääsee Belize Citystä lähtevällä veneellä. Matka kestää noin tunnin verran, jonka jälkeen sama vene jatkaa vielä San Pedroon. Nämä kaksi melko erilaista saarta on puolen tunnin matkan päässä toisistaan ja me päädyimme jakamaan viikon näihin kahteen kohteeseen, jottei siirtymisiin kuluisi päiviä. 

Fiilikseltään Caye Caulker muistutti mielestäni todella paljon Meksikon Sayulitaan, johon ihastuin neljä vuotta sitten täysin. Ei täällä kamalasti mitään tekemistä ole, mutta rentoutumiseen ja täydelliseen nollailuun täydellinen paikka. Tässä muutamia kuvia viime päiviltä. 



 

Ladataan...

Pages