Ladataan...

Se on jännä, mitä tuollainen 39 asteen kuumeessa lojuminen tekee mielelle. Parin päivän sairastelun jälkeen on nimittäin hyvä mieli vain siitä, kun pääsee ulos asunnosta. Haistelee sitä raikasta ilmaa ihan uudella kunnioituksella ja töihin pyöräillessä hymyilyttää niin että ikenet kuivuu.

Kipeänä olo sai myös turhatumaan television tuijotteluun. Emme ole koskaan ole olleet kovia television katselijoita ja ennemminkin olemme katselleet elokuvia silloin tällöin ja joskus jonkun sarjan ahmimalla. Nyt lähiaikoina kuitenkin on tullut tuijoteltua jos jonkinlaista reality ohjelmaa aina Master chefistä Selviytyjiin ja X factoriin. Eikä ohjelmissa ole mitään pahaa, ne ovat varsin viihdyttäviä. Kuitenkin jos jokaiselle illalle alkaa olla yksi tai kaksi ohjelmaa, ei sitä ehdi juuri muuta tehdäkään. 

Teimmekin nyt televisiokiellon arki-iltoihin. Janoan jotain tyydyttävämpää hengenravintoa kuin tv. Haluan mielummin lukea kirjaa, kuunnella musiikkia, jutella kaikesta maan ja taivaan välillä, käydä ravintolassa syömässä, treenata, mennä keilaamaan tai pelaamaan bilistä, kirjoittaa päiväkirjaa tai maalata. Ne asiat toimivat minulle paremmin rentouttajina, kun koko muun päivän istuu kasvot koneen näytössä kiinni. 

Kävimme eilen mustikkamaalla kävelyllä ennen taloyhtiön saunavuoroa ja tekipä muuten hyvää. Täytyy ottaa tuollaiset pidemmät kävelylenkit nyt taas vähintään kerran viikossa toteutuviksi aktiviteeteiksi. Kävelystä muodostui yllättäen kunnon maantiedon, historian ja biologian oppitunti minulle. Kaikki alkoi siitä, kun poikaystäväni kysyi tiedänkö mistä silokalliot johtuvat ja opin niiden olevan jääkauden aiheuttamia. Loppukävely hänellä menikin kysymystulvaani vastaillessa. Käsittelimme jääkausien lisäksi muun muassa dinosaurukset ja kyseenalaistin kaiken kuten viisivuotias kyselyikäinen. 

Pidän siitä, että voin kysyä poikaystävältä tyhmiä kysymyksiä, eikä hän ikinä käytä niitä minua vastaan, vaan jaksaa aina vastata kärsivällisesti. Kävelyn jäljiltä oli todella tiedonjanoinen fiilis, jota rakastan yli kaiken. Aamupäivä onkin tullut googlailtua lisää dinosauruksista.

Tiesittekö, että Argentiinasta löytynyt Dreadnoughtus- dinosaurus on ollut 12 elefantin kokoinen ja painanut liki 60 tonnia? Haastoin myös poikaystävääni eilen siitä, että mistä voimme muka tietää että dinosaurukset ovat olleet sellaisia karvattomia ja liskon näköisiä? Tänään pienen googlettelun jälkeen löysin Tieteen kuvalehdestä artikkelin, jossa epäilläänkin T-Rexin olleen höyhenpeitteinen ja muistuttanut enemmän isokokoista (9-tonnista) kanaa. 

Mitä te olette oppineet lähiaikoina?

                                                                       

Pants - Cheap Monday, Bag - Tommy Hilfiger, Shirt - Flea market, Shoes - New Balance

Share
Ladataan...

Ladataan...

*postaksessa linkatut tuotteet saatu Jotexilta (ei sisällä mainoslinkkejä)

Kaikki nukkumiseen liittyvät asiat ovat sellaisia, joihin kannattaa mielestäni panostaa. Se johtuu kenties siitä, että uni ei ole aina ollut minulle itsestäänselvyys. Muistan kun ostimme tämän sänkymme aikoinaan yhtenä darrapäivänä hiukan ex temporena. Olimme ystävämme seurana huonekaluostoksilla ja makoilimme niitä testiksi (tai parantaaksemme olojamme). Vasta siinä vaiheessa tajusin, kuinka huonolla sängyllä olimmekaan nukkuneet aiemmat vuodet ja oli pakko ostaa uusi. Samaan syssyyn lähti mukaan myös uudet peitot ja tyynyt. 

Sänky toimii edelleen moitteettomasti, mutta tyynyt lähtivät vaihtoon viime talvena hiukan samanlaisella tavalla kuin aikoinaan sänkykin. Olin nimittäin Floridassa vierailevan ystäväni kanssa tyynykaupassa ostamassa hänelle uutta tyynyä, kun tajusin kuinka paljon nekin ovat kehittyneet tämän 8 vuoden aikana. Tyynyjä varmaan muutenkin pitäisi vaihtaa hiukan useammin. Kauhistelin ensin miltei 100 dollarin hintaa, mutta kun mietti asian niin, että tyynyä käyttää joka päivä ja sitä, kuinka paljon siitä on hyötyä pitkässä juoksussa, ei hinta tuntunutkaan enää niin pahalta. 

Tyynyjen vaihdon jälkeen olin alkanut haaveilemaan suuresta peitosta. Siis sellaisesta kahden nukuttavasta tuplakoosta. Asia, joka minua kuitenkin jarrutteli oli ajatus siitä, että kaikki lakanat pitäisi laittaa vaihtoon. Niihin kun on saanut uppoamaan monta sataa euroa vuosien saatossa. Nyt kuitenkin uuteen asuntoon muuttaessa ja muutenkin tavaraa karsiessa aloin pohtia, että eihän sitä oikeastaan tarvitse kuin kahdet lakanat. Silloin kun toiset on kaapissa tai pesussa, toiset on käytössä. Täten ei tarvitse myöskään tuhottomasti säilytystilaa niille. 

Olin kuullut Jotexin lakanoista paljon hyvää, ja lähdin selailemaan alunperin sitä tarjontaa. Lopulta löysin myös peiton samasta paikasta, sekä lukuvalot ja pimennysverhot. Ajattelin, että koska lakanoita on vain kahdet, voivat ne olla hiukan laadukkaammat. Päädyimme Heddan pellava-puuvillasekoitteisiin harmaisiin ja roosan värisiin lakanoihin. Ja on ollut kyllä niin hyvä nukkua nämä viime yöt, että ollaan mietitty, miksei tätä vaihtoa tehty jo aiemmin. Peitto on synteettinen, koska veikkaan että olen hiukan allerginen untuvalle (joskin sitä ei olla koskaan tutkittu). Valitsimme keskilämpimän vaihtoehdon SLEEP- sarjasta, ja mielestäni se käyttäytyy yllättävän samalla tavalla kuin untuvapeitto. Silloin kun on kuuma, se tuntuu viileältä ja kylmässä taas lämpimältä. 

Lukuvalot olivat asia, joita pohdimme pitkään. Lopulta ne vaihtuivat ihan viime tingassa, kun tajusimme että makuuhuoneen kaapin ovet eivät aukea, mikäli niissä on suuri varjostin. Sisustukseen tulee jonkin verran kultaa, joten päädyimme lopulta melko simppeleihin England-valaisimiin. Oikeastaan niitä ei juuri edes erota seinästä silloin, kun valot ei ole päällä.

Valaisimet tulevat ilman lamppuja, joten kannattaa miettiä tarkkaan millaiset ostaa. Ne kun ovat melko näkyvä osa valaisinta. Ostin meidän Clasulta niin, että painelin sinne tuon Jotexin kuvan kanssa ja pyysin jotain mahdollisimman samanlaista. Olen ollut todella tyytyväinen niihin, sillä ne sopivat hyvin tiiliseinään ja antavat kivan tunnelmallisen valon. 

Viimeisenä nukkumismukavuuden lisääjänä (vaan ei vähäisimpänä) ovat olleet pimennysverhot. En ollut koskaan tarvinnut pimennysverhoja aiemmin, ja valoa enemmän on aina häirinneet äänet. Poikaystäväni on kuitenkin ollut eri maata ja huone on pitänyt saada pilkkopimeäksi. Nyt kun olen melkein 9 vuotta nukkunut täysin pimeissä huoneissa, tajusin nopeasti tänne muuttaessani että en enää osaa nukkua pelkillä sädekaihtimilla. Yöstä jäi uupumaan aina muutamat aamutunnit, kun päivä alkoi kuuden aikaan jo hiukan sarastaa. 

Koska verhot eivät varsinaisesti visuaalista silmääni miellytä, päädyimme valkoisiin rullaverhoihin, jotka ovat melko huomaamattomat. Nyt muutama yötä näiden kanssa nukkuneena voin todeta, että kyllä se unenlaatu on vain niin paljon parempaa kun huoneen saa täysin pimeäksi. Vielä pohdin sitä, että ruuvataanko nuo narunpidikkeet seinään vai otetaanko ne pois kokonaan siitä killumasta.

Muuten remppa on tällä hetkellä hiukan seisahduksissa. Voisin silti tehdä pientä päivitystä keittiön osalta pian. Odotamme tällä hetkellä osaa keittiöstä ja se on aikamoisena työmaana. Täytyy varmaan silti ikuistaa näitä välivaiheitakin, sillä ne unohtuu nopeasti sitten kun on saatu kaikki paikoilleen. Nyt makuuhuone on ainoa, joka näyttää jo kodilta. Onneksi edes niin <3

Share

Pages