Ladataan...

Olen aiemminkin jo kirjoittanut siitä, kuinka en ole lukuisista yrityksistä huolimatta oppinut pitämään joogasta. Minkä takia sitten olen niin kovasti siitä yrittänyt pitää, kun tunneilla on lähinnä ahdistanut ja jälkikäteen on saanut kärsiä migreenistä? Yksinkertaisesti siksi, koska tuntuu että se on mullistanut monen elämän niin radikaalisti. Se on näyttänyt antavan niin paljon enemmän kuin vain fyysistä voimaa, jonka takia olen halunnut päästä osalliseksi tähän. 

Reissussa ollessani kuitenkin tajusin jotain oleellista, kun ystäväni kertoi miten terapeuttista jooga hänelle on. Ymmärsin, että minulle TFW tarkoittaa kaikkea tätä. Huolimatta siitä, minkälainen olo on treeneihin mennessä, sieltä lähtiessä on aina kevyempi mieli. Pohdimme tätä ja totesimme, että kaikki urheilu toki voi olla meditatiivista. Jo se että keskityt suoritukseen, antaa mielelle mahdollisuuden levätä kaikesta muusta ajattelutyöstä.

Silti hänelle jooga ja minulle TFW ovat erityisen tehokkaita tässä tarkoituksessa. Vaikka jooga eroaa hyvinkin paljon siitä, mitä teemme TFW:llä, on siinä paljon myös yhteistä. Vartalon lisäksi tulee treenattua aivoja, ja pääsee jollain tapaa enemmän yhteyteen vartalonsa kanssa. Aluksi kuulleet motivaatiotarinat jäävät usein pidemmäksikin aikaa mieleen ja niistä saa voimaa arjen haasteissa.

Harjoittelu on niin intensiivistä, että tunnin aikana ei ehdi ajattelemaan muuta kuin omia suorituksia ja toisten kannustamista. Niin monesti jokin asia on pyörinyt mielessäni koko päivän ja treenien jälkeen olenkin tajunnut asian ratkaisun, kun on antanut mielen keskittyä hetkeksi johonkin ihan muuhun. 

Huomaan yhä useammin kantavani TFW:ltä saatuja oppeja jokapäiväisessä elämässäni. Ne ovat antaneet minulle uskallusta ja voimaa tilanteissa, joihin en olisi aiemmin uskaltanut edes lähteä. Juuri surfficampin kisoissa epäröin viimeiseen asti, uskallanko edes mennä veteen ja Sara joutui maanittelemaan minua mukaansa. Lopulta kuitenkin TFW:n valmentajien sanat soivat päässäni ja totesin Saralle, että nyt muuten mennään ja annetaan 110% warrior asenteella. 

En ole ehkä löytänyt sisäistä zen-mestariani, mutta sisäisen taistelijani kyllä. Sen pienen ja pippurisen äänen, joka on valmis ottamaan kaikki mahdolliset haasteet vastaan täysillä. Sen, joka sanoo ettei koko hommaan kannata lähteä ellei ole valmis antamaan parastaan. Ja sen joka tietää että kannustamalla muita, voi saada myös heistä parhaan mahdollisen suorituksen irti. Oli kyseessä sitten urheilu tai elämä. 

Pictures: Tomi Taskula

Share
Ladataan...

Ladataan...

Ajattelin vinkata teille muutamia suomalaisia inspiraation lähteitä, joista kaikki eivät välttämättä ole teille vielä tuttuja. 

Aloitetaan ensimmäiseksi hierojastani Nikosta, jonka olen tuntenut jo vuosikaudet. Vähän aikaa sitten heidän perheeseen syntyi vauva, ja hiukan sitä ennen Niko pisti oman blogin pystyyn. Blogin nimi on Faijahommia, ja se käsittelee vanhemmuutta laajalla skaalalla miehen näkökulmasta. Varsin mielenkiintoista luettavaa, vaikka aihe ei itselle olisikaan ihan ajankohtainen. 

Yksi kauneimmista blogeista, jossa olen vieraillut on puolestaan Emilia Forsmanin. Löysin sen tänä syksynä, kun Emilia oli kommentoinut johonkin postaukseeni. Tutustuin Emilian poikaystävään viime talvena, kun kävimme kuvaamassa nämä kuvat. Kauniit kuvat ovatkin suuressa roolissa Emilian blogissa ja varsinkin suurelta näytöltä katsottuna saa aikaan ihastuneita huokauksia.

Yes girl on enemmän kuin blogi. Se on enemmänkin yhteisö tai media, joka pursuaa ihanaa naisenergiaa. Sitä pitävät ihastuttavat Kriselda ja Petra. Nettisivu on pullollaan kaikkea mielenkiintoista aina terhakoista tisseistä minipizzavideoon.

Ruokafriikeille ja varsinkin terveellisen (ja kauniin) ruoan ystävien taivas on puolestaan Vanelja. Virpi Mikkonen voitti blogillaan tänä vuonna Blog Awards - parhaan ruokablogin palkinnon, enkä kyllä lainkaan ihmettele. Niin upeita, terveellisiä ja visuaalisia annoksia on tämä blogi pullollaan. Kannattaa tsekata myös Vaneljan instagram, joka aiheuttaa ainakin allekirjoittaneessa annoskateutta päivittäin.

Milla Kuoksa pitää puolestaan Lack of Colour-nimistä blogia, joka saa kerta toisensa jälkeen hyvälle tuulelle. Milla on ihana, reteä rollosta helsinkiin muutanut vaatetusalan moniosaaja, jonka energia ja iloisuus ei jää keneltäkään huomaamatta ja välittyy myös kuvista. Millalla on ihan huikea tyyli ja huomaankin selaavani mimmin instagramia aina kun oma pukeutumisinspiraatio on maassa. 

Toivottavasti löytyi jotain uutta luettavaa tai tuijoteltavaa näiden joukosta myös teille. Omia lemppareita saa jakaa myös (tai linkata oman bloginsa) kommenttiboksissa!

Pants - Nelly (here*), Shoes - Ecco (old), Bag - The Kooples, Beret - Zara (old), Shirt - Nelly (here*), Sunnies - Max Mara

Share
Ladataan...

Ladataan...

Lupasin kirjoitella vielä kattavamman postauksen surffileirin näkökulmasta. Osallistuimme siis suomalaisen Asenteen järjestämälle surfficampille, joka on tähän mennessä järjestetty kerran vuodessa Balin Canggussa (ensi vuonna järjestetään kaksi camppia). Pakettiin kuuluu kahden viikon majoitus Green Room Bali-nimisessä hotellissa, jossa on vaihtoehtoina eri hintaisia ratkaisuja. Voi yöpyä yksityisessä villassa, kahden hengen deluxe-huoneessa, tavallisessa huoneessa tai pienen kävelymatkan päässä dormissa. Majoituksen lisäksi hintaan kuuluu aamiainen, 2 kertaa päivässä surffitunnit kuljetuksineen ja oppaineen, surffiteoriat ja videoanalyysit 3 kertaa viikossa. 

Greem Room on tosiaan Canggussa, kävelymatkan päässä rannalta, jossa on myös parikin eri surffispottia. Kompleksi on todella viihtyisä ja siihen kuuluu iso ruokapöytä, jossa nautitaan aamiaiset ja saa tilattua muutenkin ruokaa, uima-allas harjoittelusurffilautoineen ja suuret hengailutilat, joissa saa omaakin rauhaa helposti sitä kaivatessa. Pidin paljon siitä, että ruokapöytä on sellainen kaikki koolle keräävä ja tuntuu että leirille olisi todella helppo tulla yksin vaikka olisi vähän ujompikin tyyppi, sillä porukkaan tutustuu todella nopeasti. 

Leirille voi tulla minkätasoisena surffaajana tahansa, ja spotit vaihtelevat yhdestä tähdestä viiteen tähteen. Suurin osa leiriläisitä eivät olleet koskaan olleet surffilaudan päällä ennen leiriä, ja silloin harjoittelu aloitettiin aivan perusteista. Kun alkukurssin oli käynyt, pääsi yhden tähden rannoilla treenaamaan pelkissä kuohuissa laudalle nousua. Kun se alkoi sujua, sai siirtyä kahden tähden pisteille, jossa otettiin aaltoja ennen kun ne olivat breikanneet. Kahden tähdenkin spoteilla oli vielä oppaat mukana auttamassa jokaisella aallolla ja antoivat palautetta jokaisen aallon jälkeen usein henkilökohtaisesti. Lähdin itse suoraan kahden tähden spoteilta, mutta jälkikäteen ajateltuna mietin, että olisi kannattanut aloittaa ykkösestä, jotta teoriajutut olisi olleet täysin hanskassa. 

Surffitunteja saa varata sähköisen järjestelmän kautta oman maun mukaan pari päivää aiemmin. Aamusurffeille lähdetään yleensä 6-7 maissa ja iltapäivällä on 12-16 alkavia sessioita. Välipäiviä saa pitää myös silloin kun tuntuu siltä, ja se on myös ihan suotavaa välillä. On myös mahdollista tehdä päiväretkiä, joissa mennään yhteen paikkaan aamulla, surffataan lounaaseen asti ja toinen setti heti perään lounaan jälkeen. 

Surffin lisäksi on jonkin verran myös muuta oheistoimintaa, kuten joogatunteja ja erilaisia retkiä. Tänä vuonna teimme päiväretken Uluwatuun koko porukalla, josta kirjoitin täällä enemmän. Osa porukasta kävi myös laskemassa koskea, joka oli kuulemma ollut todella hauskaa. Meitä oli vähän yli 20, ja ikähaarukka oli laaja. Jotkut olivat tulleet yksin, toiset kaverin tai puolison kanssa. 

Leirin lopussa oli surffikisat, joihin sai halutessaan osallistua. Melkein koko jengi tuli kuitenkin paikan päälle kannustamaan kisaajia, vaikka ei itse olisikaan osallistunut. Koko päivä oli todella hauska tunnelmaltaan ja kisojen jälkeen oli kämpillä vielä palkintojenjakotilaisuus, videoita päivän suorituksista ja beer pongia. 

Mitä opin? Opin ihan järkyttävän paljon surffin "käyttäytymissäännöistä" eli siitä, miten vedessä tulee toimia muiden surffaajien kanssa. Opin turtle rollin, jonka avulla voi välttyä pesukonekäsittelystä silloin kun iso aalto tulee ja olet impact zonella. Opin myös paljon surffitermistöä ja teoriaa esimerkiksi virtauksista ja siitä miten niiden kanssa tulee toimia. Ymmärsin omat kipukohtani ja onnistuin parantamaan pop uppiani. Opin myös kääntymään laudalla ja hiukan jopa tunnistamaan sitä, kumpaan suuntaan pitää milläkin aallolla lähteä kääntymään. Opin surffaamaan erilaisilla spoteilla ja ymmärsin, ettei riuttaspotit välttämättä ole kovin vaarallisia ja niissä on omat etunsa hiekkapohjaisiin verrattuna. 

Mikä oli parasta? Surffin lisäksi huikea yhteishenki ja muiden onnistumiset. Yksi leirin nuorimmista oli ensimmäistä kertaa laudan päällä leirin alussa ja sijoittui surffikisoissa lopulta toiseksi. Hänen intoaan ja jyrkkää kehityskäyrää katsellessa tuli todella hyvälle mielelle. 

Kenelle surfficamp soveltuu? Kenelle tahansa, joka rakastaa surffaamista tai on aina halunnut kokeilla sitä. Surfficampilla pääset turvallisissa olosuhteissa harjoittelemaan ja saat kaiken mahdollisen avun siinä kehittymiseen. Leiri sopii myös paremmille surffaajille, jotka haluavat helpon surffiloman ja kuskit jotka vievät joka päivä uusille spoteille ja näyttävät myös salaisia paikkoja, joihin ei välttämättä muuten löytäisi. Mukana on usein myös kuvaajat, joten muistoiksi tulee myös kasa hienoja surffiotoksia. 

Suosittelisinko camppia kavereille? Suosittelisin ehdottomasti ja olenkin jo monille tätä fiilistellyt. Törmäsin maanantaina salillamme tyttöön, joka oli ollut juuri ennen meitä samalla campilla (tosin ei asenteen vaan Kima Surfin järjestämällä) ja sanoi menevänsä luultavasti jo keväällä uudestaan. Ymmärrän hyvin, sillä sinne tosiaan jää palanen sydämestä. 

Milloin se järjestetään? Asenteen surfficamp järjestetään ensi vuonna kaksi kertaa 3.11.2018-17.11.2018 ja 17.11.2018-1.12.2018. Täältä pääset varaamaan omasi.

Mitä jos marraskuu ei onnistu aikatulujen puolesta? Green Room toimii muulloin Kima Surfin camppina, ja on toiminnassa koko vuoden. Mikäli marraskuu ei siis sovi, voi leirin bookata myös Kima Surffille. 

Pictures: me & Sara Vanninen

Share
Ladataan...

Pages