Ladataan...

Olin viime viikolla Tukholmassa pressireissulla, jota varten pukeutuminen tuotti aamulla hiukan päänvaivaa. Olimme reissussa vain yhden vuorokauden, joten mukana ei tehnyt mieli raahata isoa kassia. Illalla oli kuitenkin tiedossa vähän juhlavampi tilaisuus, joten en viitsinyt ihan arkisessa asussa lähteä matkaan. Päätin pelata varman päälle ja pukea melko klassisen jakku & mustat housut -combon. Jakku on 35 dollarin kirpparilöytö Nycistä. Sitä on tullut jo nyt käytettyä hurjan paljon, ja kuvatkin kertovat että se tosiaan on melko monikäyttöinen. 

Toin sotilaalliseen malliin vähän naisellisuutta solmimalla alla olevan paidan nauhat rusetille ja asustamalla sen siroilla bootseilla ja laukulla. Villaa oleva materiaali lämmitti vielä ulkotakin tavoin, varsinkin kun alle laittoi lämpimän villapaidan ja vyötärölle vyön. Iltaa varten olin pakannut mukaan vain punaisen huulipunan ja korkokengät, joilla asun sai ihan juhlakelpoiseksi. Parhaita onkin mielestäni tällaiset jakun kaltaiset vaatekappaleet, joita voi asustaa tilaisuudesta riippuen hyvinkin eri tavalla. Näissä kuvissa olen yhdistänyt sen pikkumekkoon, baskeriin ja maihareihin.

Se on muuten jännää, kuinka paljon omalla pukeutumisella voi vaikuttaa siihen, millaiseksi olonsa tuntee. Vaikka olen ostanut ensimmäisen asuntoni jo seitsemän vuotta sitten, ja ikääkin on pian 30, tunnen välillä silti asuntonäytöissä kiertäessä oloni ihan lapseksi. Vaikka en ole kokenut, että minua kohdeltaisiin jotenkin huonosti tai väheksyen - vaan ongelma on täysin pääni sisällä - saaan silti vähän enemmän itseluottamusta kun pukeudun esimerkiksi jakkuun ja suoriin housuihin tiettyihin tilanteisiin. Ryhdikkäässä jakussa on sellainen olo, kun joku pitäisi kokoajan hartioista kiinni ja kehottaisi pitämään ryhdin skarppina ja rintakehän auki. 

Kehonkieli taas vaikuttaa mieleen ja siihen, millaiseksi olonsa tuntee. Ja se, mitä itsestään ajattelee, realisoituu jossain vaiheessa ainakin totuudeksi. Joten mielellään olen vähän aikuisempi, luottamusta herättävä, itsevarma ja oman arvoni tunteva. Vaikka näiden asioiden tunteminen pitäisikin välillä huijata itselleen pukeutumalla johonkin vähän skarpimpaan. Joillekin itseluottamus voi olla ihan muista seikoista kiinni, mutta suosittelen silti kokeilemaan tätä kikkaa. Vaatteilla on usein suurempi merkitys kuin tajuammekaan. Huomaan sen itse siitä, kuinka paljon tehokkuuteni saattaa esimerkiksi laskea jos toimiston sijaan teen hommia kotona yöpaidassa tai aamutakissa.

Mitkä ovat sellaisia asioita, joita sinä haluaisit olla? Millainen kehonkieli viestittää näistä piirteistä? Millaiset vaatteet saisivat sinut tuntemaan olosi tällaiseksi? 

Pictures: Didem Özgun

Share
Ladataan...

Ladataan...

 

Olen luonteeltani - tai temperamentiltani - sellainen, että innostun nopeasti ja paljon, saatan kiihtyä nollasta sataan sekunnissa, ja toisaalta myös lepyn ihan yhtä nopeasti. Koen monissa tilanteissa tuntevani paljon, mutta se pitää minut omalla tavallaan balanssissa. Kuulen usein myös kommentteja siitä, kuinka jokin muille näennäisesti pieni asia voi saada minut pomppimaan innosta tai toisaalta täysin tolaltani. Olen kuullut miljoona kertaa fraasin "älä nyt innostu vielä liikaa" tai "ei tää nyt ole niin iso asia", sillä muiden on vaikea ymmärtää tunneskaalaani. Joskus olen jopa toivonut, että pystyisin hillitsemään innostustani ja suhtautua asioihin hiukan neutraalimmin.

Kuitenkin kesällä oli hiukan pidempi hetki, kun mikään ei oikein tuntunut miltään. Ehdin jo luulla, että tila oli itseaiheutettu. Mietin sitä, onko elämyshakuisuuteni ajanut minut sellaiseen kierteeseen, ettei "tavalliset" asiat enää tunnu miltään? Oliko syynä New Yorkissa vietetty aika ja se, ettei Suomi enää saanutkaan sydäntäni pamppailemaan, kuten täällä pohdin? Huomasin myös sen, kuinka paljon innostukseni oli antanut aina energiaa. Sillä draivilla, jonka saan fiilistelystäni, pusken vaikka minkälaisia urakoita valmiiksi, sillä se ei tunnu edes työltä kun intoa on niin paljon. Sen takia varmaan ryhdynkin aina heti toimeen, sillä tiedän saavani paljon aikaan suhtautuessani johonkin niin intohimoisesti. 

Kyse ei ollut kesällä vain siitä, etten jaksanut innostua mistään. Koko tunneskaalani tuntui typistyneen paljon pienemmäksi ja kaikki tuntui aika tasapaksulta. En loppujen lopuksi tiedä, mistä muutos johtui, mutta olen taas palannut vanhaan tunteiden vuoristorataan. Nyt osaan myös iloita tästä ihan eri tavalla, kun on kokenut miltä elämä tuntuisi ilman näitä väriskaalan kaikkia eri vivahteita. Kämpänmetsästysprojekti on aiheuttanut jo vaikka minkälaisia eri tunnetiloja. Viime yön olen miltei valvonut, kun kohdalle osui eräs niin potentiaalinen yksilö etten osaa innostukseltani rauhoittua edes yön ajaksi. Tekisi mieli vain tehdä remppasuunnitelmia, laskea kustannuksia, selata Pinterestiä ja laittaa rattaat pyörimään. Toisaalta aamulla ei edes väsyttänyt, sillä tekisi mieli pomppia tasajalkaa pelkästä ilosta. 

Tämä vuoristorata tarkoittaa itselleni sitä tasapainoa, mitä tarvitsen elämääni. Ulkopuolisen silmin se voi näyttää raskaalta, mutta omalle kohdalle se tasapaksuus oli kyllä paljon raskaampaa. 

Pictures: Tomi Taskula

Share

Ladataan...

Sain jonkin aikaa sitten yhteistyöpostaukseen kommentin, jonka pääpointtina oli harmistus siitä, että henkilö oli lukenut kivaa tekstiä ja vasta pitkän postauksen viimeisessä kappaleessa oli tajunnut tämän olevan yhteistyöpostaus. Itse tuote ei tosiaan ollut kirjoituksen keskiössä, vaan postaus pyrki saamaan lukijalle inspiroituneen olon ja hyvän mielen omasta arjesta. Jäin miettimään kommenttia useamman päivän ajaksi tämän jälkeen, sillä halusin oikeasti ymmärtää sitä. 

Ensinnäkin, blogimainontaa koskee nykyään tarkat säädökset, jonka takia jokainen kaupallinen yhteistyö mainitaan selkeästi heti ensimmäisenä asiana postauksessa, jotta vältettäisiin juurikin tällaista "lukemaan huijaamista". Toisekseen, mietin miten postauksen arvoa laskee se, että joku on minulle maksanut siitä palkkion jos kerran tekstiä oli mukava lukea? Koska kirjoitan lähes joka päivä blogia, on minulle selkeää että sellaisiin kirjoituksiin käytän useamman päivän aikaa, joista saan palkkion. Samanlaiseen panostukseen ei yksinkertaisesti riittäisi aika, jos haluaisin jokaisen postauksen olevan yhtä hyvin tehtyjä. Tai sitten blogi päivittyisi hyvin harvoin. Ne ovat siis yleensä laadullisesti parempia sen takia, että olen voinut esimerkiksi palkata kuvaajan ja aihetta on ehtinyt pyöritellä jopa useamman viikon mielessä. 

Koen sisältömarkkinoinnin olevan paljon perinteistä mainontaa mukavampaa myös näin kuluttajan vinkkelistä, varsinkin silloin kun se on tehty hyvin. Itse lukijana en halua lukea perinteisen mainoksen kaltaista sisältöä blogeista, sillä se ei mielestäni palvele ketään. Kun televisiota katsoessa tulee mainokset, tai nettisivuilla tulee yhtäkkiä ponnahdusikkunana mainos, ärsyynnyn ja menen tietynlaiseen defenssitilaan. Se eroaa niin täysin siitä mitä olen tekemässä, että keskeytys harmittaa. Vaikka esimerkiksi nämäkin mainokset ovat selkeästi meille kohdennettuja, sillä katsomme televisiota tietokoneen kautta. Asuntolainatarjoukset kiinnostavat, mutta eivät silloin kun haluan rötköttää sohvalla ja katsella hömppäsarjoja. Harvoin koen samaa ärsyyntymistä lukiessani jotain mielenkiintoista, jonka joku taho on sponsoroinut.

Trendin entinen päätoimittaja Jenni Lieto kirjoitti Marmain loistavassa artikkelissa näin: "Sisältömarkkinointi nimittäin onnistuu, kun sisällöstä ajatellaan kuten hyvä toimittaja ajattelee jutustaan: sen ainoa olemassaolon oikeutus on lukijan saama inspiraatio ja hyöty. Jos näin ei ole, sisältöä ei kannata julkaista.". 

Mielestäni on pelkästään positiivista, että mainonta muuttaa muotoaan. Olin eilen Tukholmassa katsomassa Couple Thinkers -nimisen ohjelman lanseerausta ja samalla katsoimme myös yhden jakson tästä kuusiosaisesta sarjasta. Vaatebrändi Gant on tuottanut sen, ja tämä jos jokin on uudenlaista ajattelua mainonnassa. Sarjassa näyttelijä, koomikko ja kirjoittaja Graig Ferguson käy vaimonsa Megan Fergusonin kanssa läpi heitä mietityttäneitä kysymyksiä haastatellen eri alan asiantuntijoita. Näkemässämme jaksossa oli käsittelyssä avaruus ja tulevaisuus, jonka tiimoilta pari haastatteli astrofyysikko Neil DeGrasse Tysonia. Tulevissa jaksoissa nähdään myös muun muassa Arianna Huffington, Kimbal Musk sekä Jon Ronson. 

Ennen jakson katsomista kuulimme sarjan tähtiä, sekä Gantin toimitusjohtajaa Patrik Nilssonia. Ajatus sarjan takana oli juurikin kehittää jotain, mitä katsoja haluaa nähdä. Perinteisesti mainonta on totuttu näkemään sellaisena, joka keskeyttää sen mitä oikeasti halutaan katsoa. Mitä jos mainos olisikin juuri se, minkä ei halua keskeytyvän? Mielestäni ajatusta voi hyvin soveltaa myös kaikenlaiseen sisältömarkkinointiin. Kun se on tehty hyvin, on se myös kuluttajalle paljon miellyttävämpää. 

Sarjan tähdet kertoivat, että tekeminen ei eronnut tavallisen tv-sarjan tekemisestä millään muulla tavalla, kuin sillä että he saivat pitää joka jaksossa hyvin istuvia, kauniita vaatteita. Itse sarja näyttikin juuri siltä. Se ei ollut mainos, vaan ihan tavallinen sarja jossa käsitellään mielenkiintoisia aiheita. Olin jakson jälkeen niin inspiroitunut, että mielessä pyöri sata asiaa. Illalla kotiin tultuani pauhasin ohjelmasta samantien poikaystävälle, enkä malta odottaa että se alkaa maanantaina Viaplaylla ja pääsemme yhdessä katsomaan muutkin jaksot. On pakko ottaa kuukauden ilmaiskokeilu ihan vain tämän sarjan takia. Ja meinaan myös suositella tätä sarjaa kaikille ystävilleni. Jos ette usko, käykää itse katsomassa traileri täältä. Ja ettei nyt jää epäselväksi, niin ei, tämä ei ollut maksettu mainos.

Millaisia ajatuksia teillä herää aiheesta?

 

Share
Ladataan...

Pages