Ladataan...

Joka vuosi tähän aikaan, yhtä suurella varmuudella kuin syysväsymys, iskee minuun sisustusinspiraatio. Olen aina rakastanut sisustuspuuhia, ja muistan jo pienenä lapsena, kuinka säästin viikkorahojani että pääsin Dayhin shoppailemaan ja raahailin huonekalujani aina tasaisin väliajoin uuteen järjestykseen. Tätä nykyistä kotia ei ole kuitenkaan tehnyt kamalasti mieli laittaa, sillä se on ollut väliaikainen. Ja tätä "väliaikaisuutta" on nyt yhtäkkiä ehtinyt pyörähtää 4 kokonaista vuotta. Alan olla aivan loppu täällä asumiseen ja siihen, ettei paikka tunnu kodilta. 

Tämän vuoden alusta saakka olen seuraillut asuntomarkkinoita suurella innolla ja pikku hiljaa alkavat pyörät pyörimään senkin suhteen. Nopea projekti tämä ei ole ollut, eikä tule olemaankaan. Olen joutunut jarruttelemaan luontaista tahtiani ja pyrkiä pitämään jäitä hatussa. Vielä tämän yhdeksän kuukauden aikana ei ole tullut ainuttakaan asuntoa vastaan, joka olisi tuntunut omalta. Tai edes sellaiselta, josta saisi tehtyä oman. 

Unelmoida kuitenkin voi jo, ja suunnitella sitä haaveiden kotia. Tekisikin mieli selailla Pinterestiä kaikki päivät. Minulla on vahva luotto siihen, että kaikelle on syynsä ja tulemme vielä löytämään sen parhaan mahdollisen kodin. Tällä hetkellä kiinnostaa raa'at seinät, kakluuniuunit, sirot keittiön lamput, samettisohvat, lattiasta kattoon ulottuvat taideseinät, viherkasvit ja suuret ikkunat. Yritän pitää maltin loppuun asti ja pyrkiä uskomaan, että se juuri oikea asunto tulee vielä vastaan. Sisustusintoa jarrutellen pyrin vain pitämään asunnon tällä hetkellä siistinä ja polttamaan kynttilöitä niin paljon kuin mahdollista. Yllättävän paljon saa niilläkin asioilla sitä viihtyvyyttä lisättyä! 

Pictures: Pinterest

Share
Ladataan...

Ladataan...

Kun mieli on maassa, olo on stressaantunut, on uniongelmia tai muuten vain elämä tuntuu liian raskaalta, jää fyysisestä kunnosta huolehtiminen helposti taka-alalle. Tuntuu että kaikki energia menee siihen, että yrittää pitää henkistä palettiaan kasassa, eikä jää lainkaan rahkeita mihinkään muuhun. Ei ole ruokahalua, joten ruokailuun ei tule panostettua tai pahimmassa tapauksessa sen skippaa kokonaan. Treeneihin ei kykene raahautumaan kun ei ole energiaa mihinkään ja kaikki ylimääräinen tekeminen tuntuu ylitsepääsemättömän suurelta skarppaukselta. 

Kesällä koin itse vähän kasvukipuja henkisellä puolella ja minulle kävi juuri näin. Kaikki energia meni sellaiseen päivistä selviämiseen, eikä fyysiseen hyvinvointiin ollut resursseja panostaa. Kuitenkin jossain vaiheessa tätä kipuiluani vierestä seurattuaan pari läheistä tyyppiä kumpikin totesivat, että pitäisikö alkaa huolehtimaan siitä kehosta vaikka ensin. Muistan kuinka suivaannuin tästä aluksi. Päässä soi Apulannan hei hei mitä kuuluu lyriikat "No hyvä sun on puhuu. Kun sä et tiedä miltä musta tuntuu". Tuntui kuin olisi taas teini-ikäinen ja olisi huvittanut juosta omaan huoneeseen ja paiskata ovi takana kiinni. 

Mietin ettei joku fyysinen kunto ole nyt millään tavalla etusijalla tässä hetkessä. Että ensin pitää saada henkinen hyvinvointi kuntoon. Nyt koko ajatus tuntuu ihan hölmöltä, sillä nämä asiat kulkevat aina käsi kädessä. Ja olenhan minä sen aina tiennyt. Kuitenkin tuossa hetkessä neuvoa oli vaikea ottaa vastaan. En usko edelleenkään siihen, että henkisen puolen ongelmat ratkeisivat urheilulla ja hyvin syömisellä, mutta ainakin niitä on helpompi käsitellä. Ja se on aivan varmaa, ettei köyhä ruokavalio ja liikkumattomuus ainakaan mielialaa kohota tai unenlaatua paranna. 

Noidankehä alkaa pikkuhiljaa murenemaan, kun endorfiinit saa liikkeelle, kropan täyteen hyviä rasvoja, vitamiineja ja hivenaineita. Unikin tulee helpommin raittiin ilman ja hikoilun jälkeen ja vireystila on päivän aikana parempi kun ruokia ei ole tullut skipanneeksi. Kun luen tätä tekstiä, tuntuu aika hölmöltä kirjoitella tällaisia itsestäänselvyyksiä. Tiedän kuitenkin kokemuksesta, ettei tämä aina ole niin selkeää. Ehkäpä joku muukin ottaa nyt itseään niskasta kiinni ja skarppaa itsensä sinne lenkille vaikka se olisi viimeinen asia mielessä ja tekee jotain vähän ravinnerikkaampaa ruokaa sen jälkeen. 

Pictures: Tomi Taskula

Share
Ladataan...

Ladataan...

En tiedä johtuuko nämä seuraavat sattumukset väsymyksestä, joka on puolestaan seuraus uniongelmista, vai olenko muuten vain hölmö. Viime päivinä on kuitenkin sattunut kaikenlaista hassua. Tässä parhaita paloja.

Kun Finskin koneessa suomalainen lentoemäntä kysyy "would you like to have meatballs or chicken?" ja vastaan suomeksi "lihapalloja kiitos!" ja vasta useamman sekunnin jälkeen tajuan että nehän kääntyy lihapulliksi eikä -palloiksi.

Kun nukahdan lentokoneeseen pariksi tunniksi ja ihmettelen herätessäni minkä möhkäleen päällä oikein makaan, ja selviää että se on oma käteni joka on vain niin puutunut etten tunne siinä mitään. 

Kun tulemme kaupasta kotiin ja innostun "oooh, täällä tuoksuu ihan Tove Janssonin kiusaus", johon poikaystäväni toteaa että ihan vain Janssonin kiusaus on kyseessä. 

Kun tehokkuusmoodilla viipaloin suuren vesimelonin suoraan lautasille hirmuisella tahdilla ja isken vielä haarukan yhteen palaseen kiinni, jotta tehokkuus on huipussaan. Unohdan kuitenkin tämän ja kun luulen nostavani lautasen reunalta pelkän haarukan, pelästyn niin paljon mukana nousevaa vesimelonin palaa että karjaisen järkytyksestä. Kun ystäväni katsoo minua kysyvästi minun seistessä haarukasta sojottava melonin pala, en meinaa saada henkeä kun reaktioni naurattaa niin paljon. 

Kun katsomme Vain elämää, ja tajuan että Sannin biisi oo se kuin oot ei olekaan "oooooo, segurooooo".

Kun puen päälleni teddykarvaisen takin ja toppatakin, enkä siltikään pysy lämpimänä. Kävellessä on sellainen pallukka, että tuntuu ihan eskarilaiselta talvikamat päällä. 

Kun nukun 11 tuntia ja silti nukahdan aamulla bussiin. Onneksi havahdun juuri ennen toimiston pysäkkiä, pyyhin kuolat poskilta ja nousen skarppina ylös. Nukahdus saattaa johtua myös siitä, että olo on niin mukava teddy & toppatakki-kombossa.

Että sellaista väsymystä ollut ilmoilla viime päivinä. Toivottavasti jet lag helpottaa pian ja pääsee taas käyttämään koko aivokapasiteettia. Ihanaa sunnuntaita ja lokakuun ensimmäistä!!

Pictures of me: Jenni Rotonen

Share
Ladataan...

Pages