Ladataan...

En ole mitään romanttisinta tyyppiä. Kauniskin ele muuttuu helposti silmissäni korniksi ja jollain tapaa vaivaannuttavaksi. Arvostan enemmän arkisia huomionosoituksia, kuin kynttiläillallisia tai ruusupuskia. Rakastan sitä, että poikaystäväni keittää minulle joka ikinen aamu kahvia. Ja näin on tänään tapahtunut tasan kahdeksan vuotta. Melko hurja aika. 

Vaikka romanttiset asiat saavat minut helposti näyttämään kieltä, olemme jostain syystä aina juhlineet jollain tapaa vuosipäivää. Ei välttämättä niillä kaikkein romanttisimmilla tavoilla, mutta joka vuosi kuitenkin jotenkin. On muun muassa käyty korkeasaaressa, kilistelty purjeveneellä koko ystäväporukan kanssa, seisty sateessa ensitreffipaikalla muistelemassa menneitä, ja tehty kahdestaan baarikierros Helsingissä. 

Tämän vuoden suunnitelmat eivät ole vielä selkiintyneet, mutta jollain tapaa tätä on pakko juhlia ja pitää perinnettä yllä. Sää ei ole mitenkään otollisin ulkoaktiviteeteille, mutta eiköhän sitä jotain keksitä. Aina voi mennä keilaamaan, hohtominigolfiin, pitää bilis- tai dartsiturnauksen tai painella Kallion Rivieraan katsomaan elokuvia ja juomaan viiniä. Jokatapauksessa jotain meidän näköistä. 

Nyt kuitenkin suihkuun ja toinen kuppi kahvia naamaan. Ihanaa päivää!! <3

 

Share
Ladataan...

Ladataan...

Talo täynnä kitaroita ja aina olen vinkumassa, kuinka olisi kiva osata soittaa itsekin. Poikaystäväni on monta kertaa tarjoutunut opettamaan minua, mutta turhautuminen on aina tullut vastaan hyvinkin pian, kun sormet yksinkertaisesti eivät ole totelleet. Sama homma on joidenkin urheilulajien kanssa. Tekee mieli heittää tennismaila seinään kun syötöt lähtee väärään suuntaan vaikka kuinka yrittää. 

Kuitenkin niin kauan kun tekee vain niitä asioita, joissa on luontaisesti hyvä, ei tule kehittäneeksi lainkaan niitä omia heikkouksiaan. On tietysti ihan mukava tehdä sellaisia juttuja, joissa on hyvä ilman sen kummempia ponnisteluja, mutta ihan erilaisen fiiliksen saa siitä, kun vihdoin kaiken työn ja tuskan jälkeen joku alkaa ensimmäistä kertaa sujua. Kun lähtötaso on ollut se, että yhtä kitarankieltä ei ole saanut painettua alas, tuntuu ihan hurjan hyvältä saada ensimmäinen kunnon riffi soitettua.

On palkitsevaa tehdä sellaisia asioita, joissa kehittyminen vaatii hiukan enemmän toistoja. Jotenkin saan siitä puhtia kaikkeen muuhunkin, kun voi silminnähden parantaa omaa suoritusta. Tämä viikko onkin oikeaa uusien harrastusten aikaa, sillä kitaransoiton lisäksi listalla on oman tennismailan osto ja heti on kaksi kenttää varattu tälle viikolle, keskiviikkona vuorossa on puolestaan golfausta ja tänään olen menossa vesijuoksemaan. 

Lahjakkuuksista voi olla joskus jopa haittaa. Jos pienenä oppii, että menestyminen on helppoa ja kaikki pitää saada annettuna, tulee loppuelämästä aika kurjaa. Tiettyyn pisteeseen asti voi pelkällä lahjakkuudellakin päästä, mutta uskon että lopulta sillä on eniten merkitystä, kuka on valmis näkemään päämäärän eteen eniten töitä. Sen takia on hyvä välillä puskea itseään sinne, mikä ei ole sitä ominta kenttää. Huomaa että oikeastaan sitä pystyy vaikka mihin, kun malttaa olla ensin vähän aikaa todella huono. 

Pictures: Tomi Taskula

Share
Ladataan...

Ladataan...

Ai että miten hauska päivä eilen oli! Olimme juhlistamassa isosiskoni synttäreitä Tikkurila Festivaaleilla. Kun saavuimme Hiekkaharjun juna-asemalle päivällä, tuli vettä aivan kaatamalla. Alikulun kohdalla autotie näytti enemmän joelta kuin tieltä, sillä se tulvi niin rankasti. Heitimme sadetakit päälle, otimme kengät pois jalasta ja kahlasimme alueelle ukkosen säestäessä Parkkosen keikkaa. 

Vesalan esiintymisen jälkeen taivas alkoi kuitenkin repeillä ja lopulta päivä oli varmasti yksi tämän kesän kuumimmista. Istuskelimme rantatuoleissa, söimme kaikkea hampurilaisista tartar-pihveihin ja nautimme musiikista. Oli ihana päästä pitkästä aikaa hengailemaan kahdestaan koko päiväksi ilman kiirettä minnekkään. Illan kruunasi Apulannan keikka, joka oli aivan parasta. Olen tutustunut bändiin alkujaan 90-luvulla juuri isosiskoni jalanjäljissä ja sen takia olikin erityisen nostalgista olla keikalla hänen kanssaan. 

Festari yllätti muutenkin positiivisesti, sillä paikka oli laitettu todella kivan näköiseksi. Yöllä hipsimme kotiin leveät hymyt kasvoilla ilotulitusten valaistessa tietä. Tästä pitää ehkä tehdä jokavuotinen perinne! <3

 

Share
Ladataan...

Pages