Ladataan...

Minulta usein kysytään, miksi en syö ikinä herkkuja? Miten minulla on niin hyvä itsekuri? Eikö minun tee ikinä mieli pullaa? Aionkin nyt paljastaa itsekurini salaisuuden :)

Ihmiset, jotka tuntevat minut hyvin tietävät, etten ole ikinä ollut oikeastaan makean perään. Paheitani on yleensä rasvainen ja suolainen ruoka, kuten juustot. Ainoat kerrat, kun olen oikeastaan himoinnut karkkia ja leivonnaisia ovat olleet "herkkulakon" aikaan. Kummallistako?

Miettikääpä asiaa hetki tältä kannalta. Jos kiellän teitä ajattelemasta vaaleanpunaista elefanttia juoksemassa, mitä te ensimmäiseksi teette? No, varmasti ajattelette sitä vaaleanpunaista elefanttia juoksemassa. Miksi? Vaikka juuri kielsin tekemästä sitä.

Alitajuntamme on hassu sinänsä, koska se ei tunnista kieltosanoja. Sen takia useimmiten tällaiset lupaukset, kuten "en syö karkkia", saavat sinut ajattelemaan karkkia vain entistä enemmän. Aivan samalla tavalla toimivat muutkin fraasit, joita syötämme alitajunnallemme.Ajattelepa, että "En juo alkoholia seuraavana viikonloppuna" ja voit olla varma että kurkkua kuivaa entistä enemmän viikonlopun koittaessa.

 

Mitä siis avuksi? Sen sijaan, että ajattelet jatkuvasti "Älä syö herkkuja" vaihda se vaikka ajatukseen "Haluan näyttää hyvältä alasti!". Kuulostaako huuhaalta? Itse uskon, että meidän alitajunnalla ja mielellä on erittäin paljon mahdollisuuksia, mutta väärin käytettynä omat ajatusmallimme voivat olla juuri niitä, mitkä kerta toisensa jälkeen saavat meidät epäonnistumaan. "Minä en epäonnistu tässä" on sinänsä harmillinen ajatusmalli. Ajattele mielummin "Minä onnistun tässä".

 

 Kannattaa kokeilla, vaikka et uskoisikaan. Mitä harmiakaan siitä voisi olla? Ja minkä takia tuntuu, että jotkut ihmiset onnistuvat aina kaikessa ja toiset epäonnistuvat? Tässäpä saattaa hyvinkin olla syy. Ajatelkaa positiivisia asioita, niin niitä alkaa myös tapahtumaan. Ja mitä enemmän tavoitteitasi saavutat, sitä isommista asioista alat unelmoimaan!

 Oletteko samaa mieltä? Onko jollain juuri tällaisia kokemuksia? Jakakaa ihmeessä tarinoitanne! :) Kuvat täältä EDIT: Kuulin juuri, ettei aikaisemmin ole anonyymit pystyneet kommentoimaan. Nyt se on korjattu!

Share

Ladataan...

Ihanaa, tänään pääsin treenaamaan ekaa kertaa yli viikkoon. Jalat tutisee, mutta olo on mitä mahtavin! Energistä lauantaita kaikille lukijoille :)

Onnistuneen treenin jäkkeen on helppo hymyillä! Tänään tulossa vielä laajempikin postaus :)

Share
Ladataan...

Ladataan...

"Lähetkö lenkille?"
Kysymys aiheuttaa usein tuskaisaa sydämentykytystä, tekosyyt pomppivat mielessä, vähän on nuhainen olo, ei varmaan kannata riskeerata ettei tule pahasti kipeeksi, jotenkin vähän polvi reistailee, oon just syöny ei pysty ainakaan vielä lähtemään, nyt oli kyllä niin rankka päivä töissä että ei jaksa, ehkä huomenna sitten?

Kuka tunsi piston sydämessään ja tunnisti itsensä tuosta? Minä olin aiemmin tuollainen. En olisi millään halunnut lähteä lenkille, kunto oli ihan hävettävän huono, ja ensimmäinn ajatus oli "en kuitenkaan jaksa". Olen iloinen, että mulla on elämässäni ihmisiä jotka kerta toisensa jälkeen patisti mua mukaansa. Jossain vaiheessa syyt loppuivat kesken,ja pakon edessä raahauduin lennkipolulle. Ja vaikka en vieläkään pärjää lenkillä monillekaan ystävistäni, sentään juoksen, ja kehityn koko ajan.

"Fysiikan perusteita: Levossa olevan kappaleen liikkeelle saattaminen vaatii paljon enemmän energiaa, kuin saman kappaleen pitäminen liikkeessä." Luin tämän viimeksi mainitsemastani kirjasta, ja tätä samaa lainalaisuutta voi soveltaa urheiluun. Aloittaminen on vaikeaa, välillä todella vaikeaa, mutta kun on ottanut sen ensimmäisen askeleen ja lähtenyt vaikka pienelle hölkälle, seuraava kerta onkin jo paljon helpompaa.

Ja tällä liikkeelle lähtemisellä en tarkoita vain juoksua. Se voi olla vaikka hidas kävelylenkki. Kaikki urheilu tulisi tapahtua oman jaksamisen puitteissa. Pian huomaatkin, että tahtia voi kiristää, ja saat jo arjestakin paljon enemmän irti. Kävely on yllättävän hyvää rasvanpolton kannalta. Itse olenkin pyrkinyt käymään vähintään kerran viikossa tunnin reippaalla kävelyllä. Samalla pääsee jotenkin ihanasti irti arjesta ja nauttimaan raikkaasta ilmasta.

Juuri juttelin ystäväni kanssa, joka oli aloittanut lenkkeilemään, ja innoissaan kertoi kuinka hieno tunne se on, kun huomaa kerta toisensa jälkeen ylittäneensä itsensä! Tehkää siis jo tänään se päätös, että lähdette vaikka vaan kävelylle, voin luvata että se palkitsee:)

Share

Pages