Ladataan...

Söin baby showereissa muutama viikko sitten ihan mielettömän hyvää feta-pinaattipiirakkaa. Ystäväni Ninni oli sen taikonut ja lupasi jakaa reseptin kaikkien kanssa. Nyt vapun alla Ninni julkaisi reseptin blogissaan ja minun oli heti pakko kokeilla sitä kotona. Lopputulos: toimii edelleen!! Instagramissa monet ehtivätkin jo peräänkuuluttaa reseptiä.

Täällä siis resepti kokonaisuudessaan. Ainoa, mikä nauratti, oli tämä meidän piirakoiden eri ulkonäkö. Jostain syystä ne eivät näytä edes samalta ruoalta. Omani myös meinasi hiukan paisua yli tuosta astiasta. Olen maailman huonoin leipomaan ja lasken tämän melkein siihen kategoriaan. Kerran olimme Ninnin kanssa yhteisvastuussa yli 15 henkilön uudenvuoden juhlaillallisen jälkiruoista. Ninni vakuutteli, että osaan kyllä tehdä juustokakun, kun teen sen samaan aikaan hänen kanssaan ja hän neuvoo vieressä jokaisen vaiheen. Tein kakkua kieli keskellä suuta, mutta silti lopputuloksena oli kaksi täysin eri kakkua.  

Erilaisesta ulkonäöstä riippumatta, oli tämä ainakin lähes yhtä hyvää! 

 

Ladataan...

Kävelimme pari viikkoa sitten lähirannassamme ja katselin riisuttuja, vielä lehdettömiä puita. Kävely oli verkkaista ja oli mahdollisuus pysähtyä tuijottelemaan nupullaan olevia lehtiä pidemmäksi aikaa. Mietin, kuinka niissä on mahdotonta havaita silmällä minkäänlaista liikettä, vaikka kuinka kauan seisoisi ja tuijottaisi niitä. Silti yhtenä päivänä niihin on vain ilmestyneet vihreät lehdet. Se käy aina kuin yhdessä yössä. Edellisenä päivänä on harmaata ja seuraavana vehreää. Sama se on kellon tuntiviisaria tuijotellessa. Liikettä on vaikea havaita, mutta se ei illuusiostaan huolimatta ole koskaan paikallaan. 

Tämä johti taas ajatukseen siitä, kuinka suurin osa meidänkin toiminnastamme on tuollaista. Ulkopuolelta saattaa näyttää, ettemme ole menossa mihinkään tai että jonkun menestys on vain tapahtunut yhdessä yössä. Ihan samalla tavalla saatamme itse joskus turhaantua ja kyseenalaistaa toimintaamme, kun haluttuja tuloksia ei tunnu näkyvän ollenkaan. Kuitenkin se pieni ja hidas liikkuminen niitä omia päämääriä kohti tapahtuu päivittäin. Vaikka välillä turhauttaisi ja tuntuisi ettei siitä yhdestä juoksulenkistä ole hyötyä tai yhden päivän opiskelulla koko aihealue vielä aukeakaan ollenkaan, tapahtuu sitä edistymistä silti. Se on usein vasta havaittavissa sitten, kun työ kantaa hedelmää. 

Silloin niillä jokaisella pienellä teolla, mitkä ovat saattaneet tuntua vähäpätöisiltä aikanaan, on kuitenkin väliä. Oikeastaan tämä on aika lohdullinen ajatus. Luen paraikaa viimeiseen tenttiini ja logistiikka on aiheena. Tämä on tuntunut todella puuduttavalta ja minun on ollut todella vaikea kuvitella, mihin tulisin näitä ulkoa opettelemiani toimituslausekkeita ikinä tarvitsemaan. Kun kuitenkin ajattelen, että tämä on samalla tavalla sitä näkymätöntä kasvua, jonka hedelmät korjaan joskus tulevaisuudessa, tuntuu lukeminenkin paljon mielekkäämmältä. 

Joten jos välillä tuntuu ettet etene unelmiasi kohti, koska eteneminen on niin hidasta, älä luovuta! Hidaskin liike on parempaa kuin paikallaan oleskelu. Tee se yksi juoksulenkki, vaikka et sen jälkeen olisikaan vielä maraton-kunnossa. Olet ainakin lähempänä sitä! Muista, että jonain päivänä voit kiittää itseäsi kaikista niistä kerroista kun jaksoit jatkaa välillä todella hitaaltakin tuntunutta matkaa. 

Pages