Ladataan...

Sainkin tuossa jo pari toivetta, ja ajattelin laittaa heti toteutukseen. :)

 Mitä jos treenit jäävät syystä tai toisesta väliin?
Itse saatan olla joskus kovinkin pettynyt, jos en pääse urheilemaan jostain itsestäni riippumattomasta syystä. Saattaa tulla turhautumista ja levotonta oloa. Täytyy kuitenkin muistaa, että kroppamme tarvitsee lepopäiviä, ja ne ovat juuri niitä päiviä kun lihaksesi kasvavat ja kehittyvät. Urheilustakaan ei saa tulla pakkomiellettä, ja onkin hyvä tutkiskella itseään. Minkä takia treenien väliin jääminen harmittaa niin kovasti? Joskus tilanne on sellainen, että lepopäiviä on ollut riittävästi, ja harmittaa ettei ehtinyt esimerkiksi salille. Silloin teen yleensä sellaisen pikatreenin. Minulla on kännykässä sellainen sovellus, joka löytyy hakemalla AppStoresta hakusanalla "treeni".  Tästä voikin sitten valita, mitä lihasryhmää haluaa tehdä. Usein valitsen tuon käsitreenin. Siihen riittää kun löytyy käsipainot kotoota. Valittavana on 5, 7.5  tai 10 minuutin ohjelma.  Itse olen tehnyt tuota 5 minuutin ohjelmaa, ja kun on tarpeeksi isot painot, saa sillä ihan kunnon hien päälle.Tämän lisäksi saatan vetää muutamat maksimi leuat (siihen jää koukkuun). Ja yhtäkkiä jo alle kymmenessä minuutissa on saanut energisen olon itselleen, ja voi mennä hyvin mielin suihkun kautta köllöttelemään.  Mutta täytyy muistaa, että niitä ihan täysin lepopäiviäkin ON pidettävä, jos tuloksia haluaa. Välillä siis voi siis hyvin mielin makoilla vaikka sohvalla koko illan. :) Toisena toiveena oli kertoa siitä, mitä tehdä jos treenaaminen ei vain yksinkertaisesti kiinnosta? Minulla on harva se päivä tällainen olo ennen kuin aloitan. Kuitenkin heti urheillessani olo on tipotiessään, ja olen onnellinen että aloitin. Opin äitiltäni fiksun neuvon. Jos ei huvita lähteä lenkille, päätä että laitat vain lenkkikamat päälle. Se ei vaadi kovin suuria ponnistuksia. Sen jälkeen kun on ahtautunut siihen superkireään toppiin ja juoksupöksyihin, on jo melko pieni askel astua ulos ovesta. Tämä on toiminut joka kerta, ja ikinä en ole juoksutrikoissa jäänyt sohvalle makaamaan. Toinen vinkki on tehdä jotain kivaa, mikä ei varsinaisesti ole urheilua, mutta nostattaa sykkeen. Yksi päivä intouduin musiikki tv:n tahdissa opettelemaan Gangnam style-rutiinin. Nykyään jos ei huvita alkaa tehdä lihaskuntoa, laitan sen soimaan ja lämmittelen tanssimalla olohuoneessani kuin sekopää. Joka kerta olen tullut hyvälle tuulelle, ja hiki on tullut. Siitä on hyvä jatkaa.  

 

 Riko rutiineitasi, ja tee treeneistäsi monipuolisempia. Kesällä esimerkiksi teimme usein sellaisia, että juoksimme koriskentälle, pelattiin siellä Manhattania, sieltä juostiin mäelle, jossa tehtiin spurttikisoja. Sen jälkeen juoksu "metsäsalille" jossa tehtiin lihaskunnot, ja lopuksi hölkkä kotiin. Samalla sai nauttia raikkaasta ulkoilmasta, ja tuskin huomasi urheilevansa. Minua kiinnostaisi tietää lukijoiden vinkkejä! Onko teillä mitään yhtä hulluja motivoitumiskikkoja kuin minun Gangnam style tanssi?

Share

Ladataan...

Minulta usein kysytään, miksi en syö ikinä herkkuja? Miten minulla on niin hyvä itsekuri? Eikö minun tee ikinä mieli pullaa? Aionkin nyt paljastaa itsekurini salaisuuden :)

Ihmiset, jotka tuntevat minut hyvin tietävät, etten ole ikinä ollut oikeastaan makean perään. Paheitani on yleensä rasvainen ja suolainen ruoka, kuten juustot. Ainoat kerrat, kun olen oikeastaan himoinnut karkkia ja leivonnaisia ovat olleet "herkkulakon" aikaan. Kummallistako?

Miettikääpä asiaa hetki tältä kannalta. Jos kiellän teitä ajattelemasta vaaleanpunaista elefanttia juoksemassa, mitä te ensimmäiseksi teette? No, varmasti ajattelette sitä vaaleanpunaista elefanttia juoksemassa. Miksi? Vaikka juuri kielsin tekemästä sitä.

Alitajuntamme on hassu sinänsä, koska se ei tunnista kieltosanoja. Sen takia useimmiten tällaiset lupaukset, kuten "en syö karkkia", saavat sinut ajattelemaan karkkia vain entistä enemmän. Aivan samalla tavalla toimivat muutkin fraasit, joita syötämme alitajunnallemme.Ajattelepa, että "En juo alkoholia seuraavana viikonloppuna" ja voit olla varma että kurkkua kuivaa entistä enemmän viikonlopun koittaessa.

 

Mitä siis avuksi? Sen sijaan, että ajattelet jatkuvasti "Älä syö herkkuja" vaihda se vaikka ajatukseen "Haluan näyttää hyvältä alasti!". Kuulostaako huuhaalta? Itse uskon, että meidän alitajunnalla ja mielellä on erittäin paljon mahdollisuuksia, mutta väärin käytettynä omat ajatusmallimme voivat olla juuri niitä, mitkä kerta toisensa jälkeen saavat meidät epäonnistumaan. "Minä en epäonnistu tässä" on sinänsä harmillinen ajatusmalli. Ajattele mielummin "Minä onnistun tässä".

 

 Kannattaa kokeilla, vaikka et uskoisikaan. Mitä harmiakaan siitä voisi olla? Ja minkä takia tuntuu, että jotkut ihmiset onnistuvat aina kaikessa ja toiset epäonnistuvat? Tässäpä saattaa hyvinkin olla syy. Ajatelkaa positiivisia asioita, niin niitä alkaa myös tapahtumaan. Ja mitä enemmän tavoitteitasi saavutat, sitä isommista asioista alat unelmoimaan!

 Oletteko samaa mieltä? Onko jollain juuri tällaisia kokemuksia? Jakakaa ihmeessä tarinoitanne! :) Kuvat täältä EDIT: Kuulin juuri, ettei aikaisemmin ole anonyymit pystyneet kommentoimaan. Nyt se on korjattu!

Share

Ladataan...

Ihanaa, tänään pääsin treenaamaan ekaa kertaa yli viikkoon. Jalat tutisee, mutta olo on mitä mahtavin! Energistä lauantaita kaikille lukijoille :)

Onnistuneen treenin jäkkeen on helppo hymyillä! Tänään tulossa vielä laajempikin postaus :)

Share
Ladataan...

Pages