Ladataan...

Istun taksissa matkalla kotiin lentokentältä kun isäni soittaa ja ehdottaa lounastreffejä. Sovimme tapaavamme kotini ulkopuolella puolen tunnin päästä. Käyn nopeasti purkamassa matkalaukun, vaihdan vaatteet ja kipitän alakertaan. Samassa poikaystävältäni tulee viesti: Väinö Kallioon lounaalle? Suunnitelma Kampai3:sta unohtuu, jäämme pengerpuistoon odottamaan hänen saapumistaan ja pian matkaammekin jo kolmistaan Hämeentietä kohti. 

Kassalla tuttu ääni tervehtii minua nimellä ja tajuan että kyseessä on lapsuuden ystäväni, jonka kanssa tanssimme samassa ryhmässä yli kymmenen vuotta. Käy ilmi että asumme nykyään samassa talossa ja sovimme, että pitää treffata ajan kanssa joku päivä. Koko lapsuuden ja nuoruuden ajan treenejä oli melkein viikon jokaisena päivänä, ja studiolla tuli vietettyä varmaan enemmän aikaa kuin kotona. Myös vapaa-aika kului lähes poikkeuksetta tanssiryhmäläisten kanssa, joten olisin varmasti täysin eri ihminen ilman niitä ihmisiä ja heidän vaikutustaan minuun. 

Samassa ystäväpariskunta tulee sisään ravintolaan ja naureskelen, kuinka ihanan yllätyksellinen Kallio on. Istumme kaikki syömään lounasta ja menemme lopulta kahville vielä puistoon. Kaverini harppoo ison koiransa kanssa puiston toisella puolella ja yritän huiskuttaa hänelle. Lopulta isäni hyppää pyöränsä selkään ja jatkaa matkaansa keskustaan, me lähdemme tekemään töitä ja ystäväpariskunta päikkäreille. Juuri kun olen kotona, Sara soittaa ja ehdottaa asukuvauksia kotikadullamme. 

Nappaamme nämä kuvat ja kumpikin menee jatkamaan töitä. Illalla mietin, miten erilaista arki täällä on ja kuinka paljon nautin näistä ex tempore kohtaamisista. Kuinka vaivatonta on lähteä ravintolaan, sompasaareen, mustikkamaalle, keskustaan tai puistoon hengailemaan. Miten kaikkialla tuntuu niin eläväiseltä, että päivät tuntuvat jollain tavalla rikkaammilta. 

Nukuin eilen 10,5 tunnin yöunet ja nyt olen tarmoa täynnä. Meinaamme suunnata rannalle koko päiväksi eväiden ja kirjojen kera. Nautitaan nyt kun Suomen kesä tarjoilee parastaan! Ihanaa viikonloppu tyypit! <3

Shoes - Timberland, Dress - Monki (old), Knit - Bikbok, Cap - Zara

Pictures: Sara Vanninen

Ladataan...

Ladataan...

Maaret Kallio haastoi jakamaan nuoruuden valokuvan ja kertomaan, mitä olisi halunnut silloin tietää.

Olisinpa tiennyt, miten vähän vielä tiedänkään, elämästä, itsestäni tai mistään muustaakaan. Että itsevarmuus on hyvästä, mutta se ei tarkoita sitä että oma tapani ajatella on ainoa oikea. Ettei aito itsevarmuus vaadi todisteluja kenellekään, eikä arroganssi ole koskaan hurmaavaa.

Olisinpa tiennyt ettei mikään asia ole mustavalkoista koskaan, ja sellaisella ajattelulla jää melko moni sävy näkemättä ja kokematta. Olisinpa tiennyt että älykkyyttä on kyseenalaistaa juttuja, joita pitää totuuksina  ja kuunnella mitä minua viisaammilla on sanottavaa.

Olisinpa luottanut siihen, että se levoton vaihe tulee menemään ohi ja asiat tuntuvat joskus taas kirkkailta ja selkeiltä. Ja myös sen, ettei nämä kipuilut jää murrosikään, vaan tällaisia murrosvaiheita tulee olemaan varmasti useampia läpi elämän. Olisinpa ymmärtänyt, että yleensä pimeimmän kohdan jälkeen tulee aina uudestaan valo. Ja se uusi valo on entistä kirkkaampi. 

Olisinpa ollut armollisempi itseäni sekä muita ihmisiä kohtaan ja luopunut ehdottomuudestani. Olisinpa tiennyt että jos joku on ilkeä minulle tai läheisilleni, ei minun kannata ilkeillä takaisin. Olisinpa muistanut, että kukin tekee aina parhaansa kullakin hetkellä, etkä ikinä tiedä ulkopuolisena, minkälaisen myrskyn keskellä toinen seisoo. 

Olisinpa nähnyt pilkahduksen tulevasta ja luottanut enemmän elämään. Tiennyt jossain sisimmässäni, että tämä ei tule olemaan niin rankkaa kuin kuvittelen, ainakaan jos päätän uskoa toisin. Olisinpa muistanut etsiä omaa ääntäni kaikkien muiden kuiskiessa korvaani ja olla kadottamatta sitä missään vaiheessa. 

Olisinpa tiennyt että sydänsuruista selviää, eivätkä kaikki ystävyyssuhteetkaan ole ikuisia, vaikka niin haluaisit. Ymmärtänyt, että niistä kipeistäkin kokemuksista voi olla myöhemmin onnellinen. Että arvoni ei riipu siitä, mitä muut ihmiset minusta ajattelevat, vaan olen riittävä ja omalla tavalla täydellinen kaikkine virheineni. Ettei minun tarvitse muuttaa itseäni ulkoisesti voidakseni olla rakastettu. Eivätkä minun kohtaamani vaikeudet ole minun syytäni. 

Olisinpa tiennyt, etten elä muita ihmisiä miellyttääkseni, vaan elämästä voi tehdä juuri minun näköisen. Ettei valmiita vastauksia ja reittejä ole, vaan joskus polut pitää tallata itse. Olisinpa ymmärtänyt, että aika on ainoa määre jota ei saa koskaan takaisin ja rakkautta kannattaa jaella sankoin määrin joka puolelle, sillä se ei sillä lopu, vaan sen sijaan triplaantuu.

Mitä te haluaisitte sanoa nuorelle itsellenne? 

Ladataan...

Pages