Ladataan...

Silloin kun muutin New Yorkiin pari vuotta sitten, oli minulla pitkä bucket list asioista joita halusin tehdä. Yksi niistä oli Sleep No More -teatteriesitys, joka järjestetään McKittrick hotellissa. Kyseessä on siis näytös joka tapahtuu hotellin eri huoneissa ja siellä voi edetä oman tahdin ja mielenkiinnon mukaan. Kuulemani mukaan kokemus on paras silloin, kun erkanee omasta seurueestaan ja kulkee itsenäisesti huoneesta toiseen. 

Jostain syystä 100 dollarin paikkeilla pyörivät liput ovat aina saaneet minut perääntymään ja miettimään että "ehkä sitten seuraavalla vierailulla". Nyt kuitenkin päätin, että esitys on koettava, eikä tällaiselle elämykselle oikein voi laittaa hintaa. Hetken mielijohteesta sunnuntaina ostin meille liput ja keskiviikkona vihdoin pääsin kokemaan sen. 

En halua paljastaa itse esityksestä liikaa. Sen voin kertoa, että jokaiselle jaetaan naamiot, joita tulee pitää koko esityksen ajan päällä. Kun hotellin ovista astuu sisään, tuntuu kuin olisi aikamatkustanut 1930-luvulle ja päätynyt hämyiseen jazz-baariin. Ottaen huomioon, että Midnight in Paris on yksi lempielokuvistani, olin todella fiiliksessä tästä konseptista. 

Erkanimme Sadun kanssa toisistamme heti kättelyssä ihan huomaamattamme ja pari ensimmäistä tuntia kumpikin tutki hotellia omatoimisesti. Voin kertoa, että jo ensimmäisen kymmenen minuutin aikana tiesin että kyseessä on intensiivisin taidekokemus jota olen ikinä ollut todistamassa. Koko vartalo oli kylmillä väreillä lähes koko kolmituntisen, mitä hotellissa vietin. Kokemusta on mahdoton oikeastaan kuvailla - se pitää kokea itse. 

Gossip Girlin 5 tuotantokaudella, jaksossa 7 he ovat kokemassa tämän. Katsoimme jakson juuri edellisenä iltana ja mietin, voikohan se olla niin hieno mitä sarja antoi ymmärtää. Lopulta se oli miljoona kertaa hienompi, mitä Gossip Girl näytti. Suosittelen tätä ehdottomasti jokaiselle New Yorkissa käyvälle, joka on yhtään kiinnostunut teatterista, taiteesta tai muuten vain elämyksistä. Hauskinta oli jakaa kokemuksia Sadun kanssa elämyksen jälkeen, sillä kummankin kokemus oli ollut aivan erilainen, joskin yhtä intensiivinen. 

Pari vinkkiä showta varten on: kannattaa käydä hotellin kattoterassilla syömässä ennen näytöstä jos sää sallii. Aivan mielettömän tunnelmallinen paikka ja hyvää ruokaa. Täältä voit käydä katselemassa kuvia. Itse esityksessä kannattaa olla mukavat kengät jalassa, sillä käveltyä tulee ja paljon. Kannattaa tosiaan tutkia aluetta yksin ja olla utelias. Muuta en halua paljastaa, sillä iso osa spektaakkelia on sen ennalta-arvaamattomuus. Näytös ei sovi lapsille, ja herkemmät katsojat voivat olla joistain kohtauksista järkyttyneitä. Aina voi kuitenkin palata alun jazz-baariin, mikäli meno menee liian hurjaksi. 

Share
Ladataan...

Ladataan...

Kun katsoin varhaisteininä Sinkkuelämää, mietin ensimmäisen kerran että hitsi, aikuisuus voi olla tuollaistakin. Ystävyyssuhteet voivat säilyä todella tärkeänä osana elämää, rahaa voi käyttää juuri niihin asioihin mihin haluaa, eikä tarvitse ahtautua mihinkään yhteiskunnan sanelemaan muottiin. Se oli jotenkin vapauttava tunne, ja koen edelleen samoja fiiliksiä katsellessani noita jaksoja. Se on myös jännä, kuinka käsiteltävistä aiheista aina monet onnistuvat kolahtamaan oman elämän sen hetkisiin tilanteisiin vielä vuosia myöhemminkin. 

Muistan käyneeni parisen vuotta sitten keskustelun, jossa minulle tokaistiin naureskellen, ettei elämä nyt kuitenkaan voi olla kuin sinkkuelämässä. Ei neljä aikuista naista voi kokoontua pitkille brunsseille ruotimaan miesasioitaan, tehdä samalla uraa ja asua New Yorkissa parhailla alueilla. No, ehkäpä tosiaan Carrien freelancer budjetilla tämä voi pitää paikkansa. Kuitenkin Helsingissä tämä on täysin mahdollista. Ihmettelin silloin, mikä esimerkiksi viikottaisen brunssilla käymisen estää? Sain vastaukseksi jotain epämääräistä aikuisuuden vastuullisuudesta, kiireellisyydestä ja siitä kuinka prioriteettien täytyisi olla jossain muualla. 

Tämä jäi kummittelemaan mieleeni, sillä silloin kun asuimme vielä ystävieni kanssa kaikki samassa maassa, viikot olivat pitkälti tällaisia. Arkena saatoimme käydä töiden jälkeen lasillisella tai treffata lounaalla, mutta viikonloput tiesimme viettävämme yhdessä ilman sen suurempia sopimuksia. Kaikki ystävistäni tekivät samalla uraa (jonka takia he ovatkin karanneet nyt muihin maihin), ostivat ensimmäisiä asuntojaan ja muutenkin elivät "aikuista elämää".

Viimeistään aina perjantaina löimme lukkoon brunssisuunnitelmia tai yhteisiä illallisia, jotka olivat yleensä koko viikon kohokohtia. Vaikka nautin tuosta hetkestä elämästä täysin rinnoin, oli pääni sisällä pieni ääni joka sanoi että prioriteettien pitäisi olla muualla. Elämä ei voi olla tällaista. Eikö niitä lapsia pitäisi alkaa pikkuhiljaa suunnitella? Onko naimisiinmenoa mietitty? Ei enää tämän ikäisenä pitäisi käydä ulkona. Herranjumala sähän oot kohta KOLMEKYMMENTÄ. Pitäisikö sunkin alkaa tehdä jotain järkevää? 

Vaikka en kokenut että minun pitäisi oikeasti stressata näistä asioista, jokin ulkopuolella oli saanut minut ajattelemaan että on vain yksi oikea tapa elää elämää. Aina kun ajattelin, kuinka paljon nautin tästä vaiheesta, päässäni kuiski ääni joka sanoi ettei elämä ole pelkkää ruusuilla tanssimista, kohta käy huonosti. Aloin kyseenalaistaa omaa onneani ja miettiä, teenkö tosiaan väärin jotakin kohtaan? Pitäisikö minun haluta niitä samoja asioita mitä esimerkiksi vanhempani ovat halunneet? Koin jotenkin huonoa omaatuntoa siitä, että elin sellaista elämää josta nautin täysin rinnoin.

Kuulin myös monesti, kuinka en tule tietämään mitä rakkaus on ennen kun olen äiti, tai kuinka elämäni paras hetki tulee olemaan se kun minusta tulee vanhempi. Mitenkään kyseenalaistamatta näitä kokemuksia (uskon että tosiaan oman lapsen syntymää hienompaa asiaa tuskin on), tulin jotenkin surulliseksi siitä että mikäli en esimerkiksi koskaan voisi saada lapsia, jäisi minulta näiden ihmisten mielestä kokematta se "oikea" rakkaus. Kuulin olevani itsekäs, kun nautin elämästäni tällä hetkellä ilman jälkikasvua. Kuulin myös ettei liian kauaa kannata odottaa, sillä hedelmällisyyteni laskee kokoajan. Eli lapsia tulisi hankkia nyt ihan vain varmuuden vuoksi, sillä myöhemmin niitä ei välttämättä enää siunaannu.

Nykyään mietin näitä harvemmin ja pyrin tällaisten ajatusten hiipiessä mieleen muistuttamaan itseäni ettei kukaan muu voi tietää millainen elämä on minulle parasta. Juuri tällä hetkellä kaikki on paremmin kuin hyvin. Veikkaan että tämä dink (double income, no kids) -vaihe tulee näyttäytymään hyvin kokemusrikkaana, huolettomana ja vapaana vaiheena elämässäni. Pyrin siis nauttimaan nyt ja aina siitä käsillä olevasta elämänvaiheesta ilman jatkuvaa stressiä tulevasta. 

Kyselin snäpissä, onko muilla ollut samoja ahdistuksia ja sain ennätysmäärän vastauksia. Monet olivat kokeneet samoja tunteita. Seurustelevat ihmiset sanoivat, etteivät oikein muita kysymyksiä saakaan kuin että milloin naimisiin ja milloin lapsia? Jotkut kertoivat, että ovat saaneet palautetta, ettei elämässä voi olla sisältöä ilman lapsia. Hienotunteisuus unohtuu usein tässä keskustelussa ja se, ettei kaikki halua, tai edes voi saada lapsia. Oli koettu myös sellaista, kuinka lapsettomasta ajatellaan ettei hän osaa olla lasten kanssa tai tiedä mitään kasvatuksesta. Lapsettomien opettajien tai valmentajien amattitaitoa oli kyseenalaistettu vain tämän asian takia. Ikäänkuin pelkkä lapsen saaminen tekisi sinusta heti ekspertin kasvatuksessa.

Aloin myös pohtia, kuinka ahdistavaa tämä koko keskustelu on varmasti heille, ketkä eivät edes ole seurustelusuhteessa. Nykyään naiset opiskelevat enemmän ja rakentavat uraa enemmän kuin ennen, eikä ole mitenkään itsestäänselvää että kolmekymppisenä on löytänyt sen tyypin jonka kanssa haluaisi tulevaisuutta rakentaa. Mietin myös, kuinka moni mies kokee samoja paineita? Onko nämä kysymykset heille yhtä arkipäiväisiä? 

Onko teillä ollut samanlaisia ajatuksia?

 

Share
Ladataan...

Ladataan...

Neuleiden kulta-aika on taas täällä. Normaalisti tähän aikaan vuodesta minua kiinnostaa pukeutumisessa harmaan ja mustan lisäksi vain ruskan eri sävyt. Tänä vuonna ne jostain syystä kyllästyttää. Ehkä syynä on tämä Nycin poikkeuksellisen aurinkoinen syksy, mutta nyt olen kiinnittänyt katseeni kirkkaisiin väreihin ja niiden yhdistelemiseen. Jos sää on synkkä, niin sitä suuremmalla syyllä asun ei tarvitse olla. 

Muotiviikoilla on tullut bongailtua muutenkin paljon värejä. Suosituimpia ovat yhdistelmät jossa koko asu on samaa sävyä, kuten vaikka kirkkaanpunaista tai keltaista tai sellaisia jossa räikeä printtimekko on yhdistetty denimiin. Myös paljon vihreää, sinistä ja oranssia on vilissyt kaduilla. Vaikka aina kuvittelen, etten oikeastaan seuraa trendejä, kyllä ne kuitenkin alitajuisesti omaankin mieleen iskostuu.

 Tämä trendi on muuten todella helppo toteuttaa kirpputorilöydöillä. Valitsee jonkun värin, joka itseä kiehtoo ja etsii siitä koko asun itsellleen. Löysät mallit, kukkakuosilliset pitkän mekot ja muhkeat villapaidat toimii erityisen hyvin keskenään. Taidan itsekin tehdä vielä yhden kirpparikierroksen täällä ennen kotiinlähtöä. Mitään muuta ei olekaan tullut vielä ostettua, kuin kirppisvaatteita. 

Kivaa viikon jatkoa!

Knit - Nelly (here*) lainassa Saralta , Cap - Toshop (here*), Boots - Dr. Martens (here*), Shorts - Vintage Levi's 

Pictures: Sara Vanninen

1. here* 2. here* 3. here* 4. here* 5. here* 6. here* 

*adlinks

Share
Ladataan...

Pages