Ladataan...

Olen ajatellut lähipäivinä stereotypioita melko paljon. Silläkin uhalla, että poikkean nyt blogin varsinaisesta linjasta haluan kirjoittaa vähän niistä. Toivon, että tämä herättäisi hiukan keskustelua aiheesta.

Olit sitten minkä näköinen vain, suurella todennäköisyydellä sinut lokeroidaan jossain vaiheessa elämääsi pelkän ulkonäkösi ansiosta. Hippi, ernu, pissis, hipsteri, nörtti, satanisti, gootti, punkkari... Lista on loputon. Ihmiset kuvittelevat myös luonteesi olevan tietynlainen sen perusteella miltä näytät. Kuten ylläoleva kuva kärjistää, jos olet tukeva, olet laiska, epävarma ja huoleton, jos olet hoikka, sinun täytyy olla pinnallinen, ilkeä ja itsevarma. En usko, että yksikään meistä olisi välttynyt elämänsä aikana tällaisilta leimoilta. Ja mitä oikeastaan ulkokuoremme edes kertoo meistä?

Jos kiinnität ulkonäköösi huomiota, et ole niin älykäs kuin muut?
Jos  tarvitset silmälasit, olet varmasti vähän muita fiksumpi?
Jos sinulla on viikset, asut luultavasti punavuoressa ja olet ammatiltasi graafikko?
Jos sinulla on rastat, olet vetelehtijä hippi joka kasvattaa kotona kannabista?

 Usein saattaa kuulla tutustuttuaan johonkin ihmiseen, että "Et olekaan yhtään sellainen kun kuvittelin". Olen itsekin valitettavasti syyllistynyt tähän. Myös minuun on kohdistunut jos jonkinlaisia ennakkoluuloja. Huolestuttavaa tässä on se, että ihmisillä on taipumus alkaa käyttäytyä niin, kuin heidän odotetaan käyttäytyvän. Me alamme käyttäytyä siis sen roolin mukaisesti, minkä muut ihmiset meille luovat.   Olen itse kasvanut mielestäni melko paljon tässä suhteessa. Pyrin aina tutustumaan ihmiseen, ennen kun luon hänestä minkäänlaista mielipidettä. Ajoittain myös mietin omia valintojani, käyttäytymistä ja syitä niihin. Käyttäydynkö jollain tavalla sen takia, että sitä odotetaan minulta? Ovatko ne minun oikeita mielihaluja vai sosiaalisia paineita? Välillä noita on vaikea erottaa toisistaan.  Haluaisinkin kuulla nyt teidän mielipiteitä asiasta. Oletteko kohdanneet ennakkoluuloja itse? Tai oletteko itse tehneet vääriä johtopäätöksiä ihmisten ulkonäön perusteella?  Muistutuksena siis: älä anna muiden määritellä sitä, millainen ihminen olet. Äläkä itse syyllisty muiden ihmisten tuomitsemiseen ulkonäön perusteella. :)

Share

Ladataan...

Mia-Elina haastoi minut kirjoittamaan asioista, jotka motivoivat minua liikkumaan ja mitkä taas saavat treenin jäämään väliin. Oli mukava miettiä, että minkä takia sitä oikeestaan urheilee.

Nämä asiat tsemppaavat minua lähtemään salille tai lenkkipolulle.

Euforinen olo. Vaikka ei tekisi ollenkaan mieli lähteä hikoilemaan, olo sen jälkeen on 100%:n varmuudella niin mahtava, että se on sen arvoista.

Terveys. Kukapa haluaisi olla kipeänä? Kun urheilen ja syön hyvin, on immuniteettini kunnossa ja vältyn useimmilta flunssilta. Tähän liitän myös henkisen hyvinvoinnin.

loistava teksti!

Itseluottamus. Vihaan sitä tunnetta, kun ei itse pysty johonkin, vaan pitää pyytää esimerkiksi jotain miestä apuun. Minusta on hienoa olla voimakas ja itsenäinen. Sen huomaa kaikissa pienissä arjen askareissakin, kuinka paljon enemmän jaksaa tehdä itse. Ei tarvitse olla "avuton" ilman miehiä.

Ilmaista terapiaa. Jos jokin asia painaa tai harmituttaa, pitkän lenkin jälkeen kaikki murheet tuntuvat pienemmiltä. Mielestäni urheilu onkin maailman parasta terapiaa.

                                 

Itsensä ylittäminen. Parasta on kilpailla itseään vastaan, ja on hienoa huomata saavuttavansa joitain asettamiaan tavoitteita.

Vaatteet. Rakastan vaatteita ja muotia ja mielestäni on kiva, että voin pukeutua juuri niin kuin haluan. Mielestäni urheilullisen vartalon päällä kaikki vaatteet näyttävät kivoilta. Ja tietysti muutenkin on tärkeää, että viihtyy vartalossaan sen muodoista riippumatta. Itselleni urheilu edesauttaa tätä.

Vuosi sitten Penangilla

Tehokkuus. Jos en urheile, minusta tulee todella laiska. Urheilusta saa niin paljon energiaa, että tuntuu kuin saisi päivään muutaman ylimääräisen tunnin lisää.

Ruoka. Rakastan ruokaa ja urheilun ansiosta voin välillä herkutella hyvällä omallatunnolla.

Kunnon pihvi punaviinikastikkeella on ehkä parasta mitä tiedän

Mikä sitten saa jäämään kotiin?

Lepopäiviä on tietysti pidettävä muutenkin, mutta nämä ovat muita syitä, minkä takia olen urheilematta.

Kipeys. Jos on vähänkin kipeä olo, pidän lepopäivän. Usein flunssan saa selätettyä nopeammin, kun heti rauhoittaa tahtia ja nukkuu hyvät yöunet. Kipeänä treenaamisesta voi tulla vakavia seurauksia.

Ystävät & perhe. Silloin, kun on jotain muuta menoa ystävien tai perheen kanssa, en pode huonoa omatuntoa treenien väliin jäämisestä. En halua, että urheilu sanelee aikataulujani, koska en ole mikään ammattiurheilija.

 minä ja yksi parhaimmista ystävistäni 3>

Väsymys. Kerran menin salille niin, että olin nukkunut edellisenä yönä todella vähän. Kuvittelin että piristyisin viimeistään alkulämmittelyn aikana, mutta siitä tulikin vain todella huono olo. Päätin jättää treenin väliin suosiolla. Nykyään en edes yritä mennä urheilemaan väsyneenä. Itseään pitää osata kuunnella ja oppia erottamaan onko oikeasti väsynyt, vai laiskottaako vain.

 

Liiallinen treeni. Jos huomaan, että treenaamisesta alkaa tulla "pakkomielle", ja alan rytmittää koko elämäni treenien mukaan, silloin on hyvä pitää pieni tauko. Omalla kohdallani on tärkeintä, että urheilussa pysyy ilo mukana. Jos ilo katoaa jossain vaiheessa, on pidettävä viikon tai parin tauko ja miettiä mikä on vikana.

Haastan Heidin ja Essin sekä kaikki muutkin halukkaat kertomaan omat syynsä urheiluun sekä laiskotteluun ! :)

Kuvat omia, sekä weheartit.com:ista.

Share

Pages