Ladataan...

A photo

Yllä oleva kuva on otettu Aasian reissulta, jonka teimme pari vuotta sitten poikaystäväni kanssa. .Olimme Indonesiassa Nusa Lembongan-nimisellä saarella ja istuimme tyhjällä rannalla ihailemassa auringonlaskua. Maisemassa on jotain niin seesteistä ja rauhoittavaa. Tuolloin oli Joulun aatonaatto ja muistan miettineeni, kuinka onnekas olenkaan kun saan viettää talvilomani tällaisessa paikassa. Toivon, että olen joskus niin onnekkaassa tilanteessa, että pääsen joka talvi johonkin lämpimään pieneen aurinkoterapiaan. 

A Memory

Mieli on nyt samassa reissussa ja tulin ajatelleeksi Balin ihmisiä ja sitä, kuinka onnellisia he ovat. Vaikka he elävät todella köyhissä oloissa, heillä on lähes aina leveä hymy kasvoillaan. Tuli mieleen syntymäpäiväni pari vuotta sitten kun olimme Gilin saarella juuri tuolla äsken mainitsemallani reissulla. Bungalowimme "pitäjä" poika ja hänen ystävä, olivat laittaneet terassillemme kynttilöitä palamaan kun palasimme illalliselta. Pöydällä odotti viesti "Happy B'day Elisa" ja pojat tulivat piilosta onnittelemaan. Kävimme hakemassa muutaman oluen meille kaikille ja istuskelimme myöhään yöhön terassillamme poikien laulaen ja soittaen kitaraa. 

Something you were taught

Pianonsoitto. Olen aina rakastanut pianon ääntä ja ihaillut ihmisiä, jotka ovat musiikillisesti lahjakkaita. Pienenä laitoin isosiskoni puhaltamaan melodikaan niin, että sain leikkiä sen olevan piano. Lopulta vanhempani ymmärsivät, kuinka paljon pianoa halusin ja yhtenä päivänä sen vihdoin sain. Muistan edelleen miltä se tuntui, kun pianoa kannettiin asuntoomme. Vanhempani olivat melko tarkkoja siitä, mitä minulle ostettiin ja tätäkin sain toivoa todella kauan. Sen takia luultavasti osasinkin arvostaa soitinta niin paljon. Pianotunnit loppuivat jossain vaiheessa teini-ikäisenä, mutta joskus opitut taidot eivät varmaan koskaan kokonaan häviä. Nykyään on ihanaa, kun voi soittaa omaksi ilokseen. 

An opportunity

Näitä saatuja tilaisuuksia on monia, joista saan kiittää muita ihmisiä. Ihmisiä, jotka ovat uskoneet itseeni ehkä enemmän kuin minä kullakin hetkellä. Ensimmäinen suuri juttu ehkä on jäänyt parhaiten mieleeni. Olin juuri täyttänyt 18 vuotta ja pomoni soitti ja kysyi haluanko lähteä viikon työmatkalle Liettuaan. Ikinä ei ole jännittänyt varmasti niin paljon, kuin eri puolelta maailmaa tulevien pomojen kanssa englanniksi jutustelu, mutta sen viikon jälkeen olo oli aivan voittamaton. Olen tälle pomolleni edelleen todella kiitollinen, koska sen jälkeen olen uskaltanut lähteä mukaan asioihin vieläkin ennakkoluulottomammin. Kaikesta selviää aina ja mitä enemmän joku jännittää ja aiheuttaa sydämentykytystä, sitä enemmän siitä oppii ja kehittyy. 

Share

Ladataan...

A talent you have

Nyt pitäisi kertoa, mistä lahjakkuudesta olen kiitollinen. Tätä ei ehkä lasketa siihen kategoriaan, mutta varmasti tietynlainen kyky tämäkin on. Osaan nimittäin nauraa itselleni, enkä ota asioita turhan vakavasti. Välillä tekee hyvää asettaa itsensä naurunalaiseksi. Jo pienenä tykkäsin naurattaa muita ja toiveammattini olikin pelle. Joten jollain tavalla synnynnäistä tämä varmasti on. 

A failure

Kaikista kohtaamistamme epäonnistumisista voi oppia jotain, aina emme anna sille vain mahdollisuutta. Kun valmistuin lukiosta, en oikein tiennyt mitä haluan tehdä seuraavaksi. Pahin pelkoni oli jostain syystä se, että jos en heti hakisi kouluun, en välttämättä menisikään opiskelemaan. En jotenkin ymmärtänyt, että kaikki on lopulta vain minusta itsestäni kiinni ja jos jokin asia on minulle tärkeää, teen sen kyllä. Päätin kuitenkin hakea kauppakorkeakouluun, koska ajattelin sen sulkevan vähiten ovia tulevaisuuden suhteen. En päässyt sisään kouluun ja se tuntui silloin todella pahalta. Koin epäonnistuneeni täysin. Myöhemmin kun olen miettinyt tätä, olen ollut todella kiitollinen siitä, etten päässyt silloin sisään. Välivuodet kasvattivat minua suurina harppauksina ihmisenä. Ehdin matkustella, tehdä töitä ja löytää oman juttuni. Uskon että nykyinen koulutusohjelmani sopii minulle miljoona kertaa paremmin, enkä olisi ikinä päätynyt tähän missä nyt olen, ellen olisi epäonnistunut ensimmäisissä pääsykokeissani. 

A job

Ensimmäinen työni oli jäätelökioskin myyjä. Tein työtä toukokuusta elokuuhun säävarauksella. Lähes joka päivä menin töihin ja tunnin jälkeen omistaja soitti ja sanoi että voin lähteä kotiin sään ollessa niin huono. Koin olleeni koko kesän töissä ja palkkaa taisi kaikilta kuukausilta tulla noin 900 euroa. Silti se oli ensimmäistä kertaa minun omaa rahaani. Sain tehdä sillä mitä halusin. Lähdimme tyttöporukalla ensimmäiselle ulkomaanmatkalle ilman vanhempia ja silloin ymmärsin sen, minkä eteen olin paiskinut töitä minimipalkalla ja kuluttanut koko kesäni matkustaakseni työpaikan ja kodin välillä. Päätin myös, että haluan tulevaisuudessa aina tienata omat rahani, enkä elää esimerkiksi miehen varoilla. Se tuntui niin hienolta, kun oli itsetienatut setelit lompakossa.

Words

Sanoilla on ihan hurjan iso merkitys elämäämme. Joskus pieni kohteliaisuus pelastaa jonkun päivän tai toisella kerralla huolimattomuuksissa töksäytetty asia jää kummittelemaan toisen mieleen vuosikausiksi. Aina sen ei tarvitse olla sen ihmeellisempi lause, tehdäkseen kuulijalleen hyvän mielen. ”Oon ihan pirun ilonen et ollaan tutustuttu.” Tämä lause tuli viestinä juuri oikealla hetkellä yhdeltä ihanalta ihmiseltä, johon olen tutustunut tämän kesän aikana kunnolla. Istuin juuri silloin surullisena yksin puiston penkillä, mutta en voinut olla hymyilemättä lukiessani nuo sanat. 

Share

Ladataan...

Törmäsin internetin ihmeellisessä maailmassa tällaiseen kiitollisuusprojektiin, jonka eräs bloggaaja oli viime vuonna toteuttanut. Mielestäni joka päivä tulisi miettiä joitain asioita, joista on kiitollinen. Niinpä ajattelin aloittaa tämän haasteen hiukan jälkijunassa ja niin että yhden kohdan sijaan kirjoitan aina 4 kohtaa kerrallaan. En halunnut nimittäin, että joka päivä tulee vain näitä postauksia.

Tässä on kaikki teemat ja jos joku innostuu lähtemään mukaan, voi näitä pieniä tarinoita aiheiden ympäriltä jakaa omassa blogissaan tai kommenttiosiossa. Haastan teidän ainakin pysähtymään jokaisen sanan kohdalle ja miettimään mielessänne, mistä te olette kiitollisia. Nyt olisi siis vuorossa neljä ensimmäistä kiitollisuuden aihetta.

A person

Elämässäni on hirmuinen määrä ihmisiä, joista olen kiitollinen. Sen takia tämä onkin kohdista vaikein. En osaa päättää vain yhtä. Ehkä joudun kuitenkin sanomaan poikaystäväni, joka on kannustanut minua aina eteenpäin ja uskonut minuun, mutta samalla pakottanut minua kasvamaan suuria harppauksia tietyissä asioissa. 

A role you’ve played

Tärkein rooli, mitä minulle on suotu, on kummitäti. Minulla ei ole omia lapsia, mutta siskoni kaksi poikaa ovat minulle ihan mielettömän rakkaita. En ole ennen heidän syntymäänsä ole ollut lapsien kanssa juuri ollenkaan tekemisissä. Olen perheen kuopus ja muutenkin aina ollut nuorin joka paikassa. Siispä kun siskoni pyysi minua nuoremman poikansa kummitädiksi, olin aivan hurjan otettu ja kiitollinen kunniasta. 

A place

Koti. Se on paikka, josta olen eniten kiitollinen. Aina ulkomailta palatessa sydämessä läikähtää lämmin tunne kun avaa kotioven ja näkee omat tavarat, haistaa omat tuoksut ja voi jollain tapaa ottaa taas rennommin. 

An experience

Viime kevään reissu, jota te lukijatkin pääsitte seuraamaan, on yksi sellaisista kokemuksista minkä varmasti muistan vielä ryppyisenä kiikkustuolissa. Tiedättekö kun usein jotain hienoa tapahtuu ja sitten vasta jälkikäteen muistelee tapahtumaa ja miettii kuinka hienoa se olikaan? Tuolla reissulla tuntui, että kokoajan oli sellainen olo, että ”HITSI, tässä nyt me eletään sitä!!”. Sain ensin matkustaa kämppikseni kanssa jenkeissä tyttöjen reissua, sen jälkeen tutustua ihanaan Maddeen ja asua hänen luonaan ja lopuksi viettää kuukauden Meksikossa poikaystäväni kanssa. En koskaan ota matkustelua itsestäänselvyytenä, vaikka aikuisiällä onkin tullut matkusteltua paljon.  

Share