Ladataan...
Still Life

 

Kun pari viikkoa sitten kirjoitin Oivalluksiani liikunnasta, ajattelin että nyt voisi olla hyvä hetki kirjoitella vähän ajatuksia ruokavaliosta ja syömisestä!

Joskus mietin, miten niin yksinkertainen asia kuin syöminen voi tuntua niin vaikealta. Tarkoitan siis sitä, miten joskus ei meinaa keksiä mitään terveellistä tai hyvää ruokaa syötäväksi, toisinaan taas vaihtoehtoja on liikaa. Välillä taas tulee pähkäiltyä vaikka kuinka kauan, onko syönyt yhdelle päivälle liian vähän, sopivasti vai liian paljon. Lisäksi mulle aiheuttaa usein päänvaivaa löytää se sopiva balanssi liikunnan, terveellisen ruokavalion ja herkuttelun välillä.

Yksi juttu mikä terveellisen arkiruokailun ja siten balanssin säilyttämiseen on vaikuttanut, on se että olen ihan kunnolla opetellut ruuanlaittoa. Vaikka olen ollut kasvissyöjä jo kohta kymmenen (apua, kokonaiset kymmenen!) vuotta, se ei tosiaankaan tarkoita sitä että ruokavalio olisi aina ollut terveellinen. Viimeisten kolmen vuoden aikana olen kuitenkin kehittynyt ruuanlaittajana todella paljon, ja tällä hetkellä perusruokavalio on hyvässä kunnossa. Syön säännöllisesti, ja pyrin suunnittelemaan päivän syömiset niin ettei aterioiden välille tule liian pitkää taukoa. Omalle keholleni tuntuu olevan sopivin todella säännöllinen ruokavalio, ja syön mielummin usean pienemmän annoksen ja välipalan päivässä, eivätkä esimerkiksi tuhdit myöhäiset illalliset sovi mulle ollenkaan.

Sitten tulee se mutta. Olen varsinainen herkkusuu, ja saattaisin syödä herkkuja vaikka joka päivä. Karkinsyöntiä olen vähentänyt sillä siitä ei tule muuta kuin huono olo, mutta kaikki muut herkut maistuu: suklaa, jäätelö, leivokset - you name it. Usein tuntuu että herkuttelussa ei ole myöskään määrien puolesta mitään tolkkua, kokonainen suklaalevy katoaa mun suuhun vartissa ja ison Ben&Jerry's-purkinkin voin syödä vaikka yhdeltä istumalta.

Olen kuitenkin koittanut ajatella, että vaikka herkuttelu lähtisikin käsistä, olennaista on se, ottaako siitä huonoa omaatuntoa vai ei. Pidän usein perjantaina herkkupäivän, mutta jos vaikka tiistaina iskee suklaahimo, saatan herkutella enkä tunne siitä huonoa omaatuntoa. Olen myös huomannut ettei itseltään kieltämisessä ole mitään järkeä. Siksi "kohtuus kaikessa"-lausahduksesta on kaikesssa tylsyydessään tullut mun motto ruokavalioasioissa. Niin ja oli ruokavalio ja liikuntatottumukset minkälaisia tahansa, kehon kuuntelu on tärkeää! Joinain päivinä keho voi kaivata virkistystä ja vitamiineja hedelmistä, ja joskus taas muhkea voileipä kunnon margariinikerroksella voi olla parasta mitä kuvitella saattaa.

Tämän vuoden tavoitteena on kokeilla paljon uusia reseptejä arkiruuassa, leipoa enemmän, vähentää sokerimäärien tai kalorien ajattelemista ja keskittyä nauttimaan hyvästä ruuasta, sekä muistaa pitää se kohtuus mukana. Niin ja tietysti käydä mahdollisimman paljon hyvissä ravintoloissa (kuvissa täydellinen vegeburgeri riikalaisessa Fat Pumpkin-ravintolasssa ja taivallinen vohveliannos Budapestissa Ahoy! Chocolate&Lemonade-kahvilassa)!

Lempeää perjantaita!

PS. Muistathan osallistua Häämessujen lippuarvontaan!

 

SEURAA:

Instagram  //  Bloglovin  //  Pinterest

 

Ladataan...

Ladataan...
Still Life

 

Lupailin tammikuun alussa jonkinlaisena uuden vuoden lupauksena aloittaa blogissa teemakuukaudet, ja julkaista kuukausittain muutamia kirjoituksia vaihtuvista teemoista. Tammikuun teemana on hyvinvointi ja liikunta, josta kirjoittaminen toimii myös kivana haasteena itselleni!

Fakta on siis se, että olen aina ollut aika laiska liikkuja, enkä koe itseäni kovin liikunnalliseksi ihmiseksi. Pari vuotta sitten kuitenkin päätin että aika voisi olla kypsä aloittaa jonkinlainen liikunaharrastus, ja lopulta löysin itseni paikallisen kansalaisopiston vatsa-peppu-reisijumpasta. Ensimmäinen tunti oli ihan kamala mutta jokin kipinä ja innostus ryhmäliikuntoihin siitä kuitenkin syntyi. Siitä lähtien olen ostanut itselleni joka kevät ja syksy jumppapaketin, joka oikeuttaa käymään mielin määrin opiston järjestämissä jumpissa vaikka jokaisena viikonpäivänä. Tässä ajassa omiksi suosikeiksi on juurikin sen ihanan kamalan vatsa-peppu-reisijumpan lisäksi tulleet mm. aerobic ja pepputreeni sekä tanssilliset Bailabaila- ja Just Dance-tunnit.

Se tärkein oivallus minkä itse olen tehnyt liikkumisen suhteen on se, että liikunta voi oikeasti olla mukavaa ja tuoda paljon sisältöä elämään. Näin joulun jälkeen monien mielessä on painostava ajatus siitä kuinka "pitäisi" alkaa liikkumaan, ja salille tai jumppaan raahaudutaan puolipakolla. Ainakin omalla kohdallani se oikea liikunnanilo löytyi vasta silloin kuin aika oli sille hyvä. Joskus kannattaa astua omalle epämukavuusalueelleen ja kokeilla uusia juttuja, sillä sen oman suosikkiliikuntamuodon saattaa ehkä löytää juuri silloin kun joutuu aluksi haastamaan ja tsemppaamaan itseään.

Toinen tärkeä oivallus on ollut se, että usein liikunnassa laatu korvaa määrän. En mittaa jumppatunnin onnistumista poltettuina kaloreina tai toistojen määrällä vaan sillä minkälainen fiilis siitä tulee. Aika usein pari kertaa viikossa hymyn huulille tuova liikkuminen on paljon antoisampaa kuin neljä kertaa viikossa naama irvessä puoliteholla tehty treeni. Liikunnan (kuten monien muidenkin asioiden) suhteen on myös tärkeää olla itselleen armollinen. Joskus lepo ja päiväunet voi olla paljon parempi vaihtoehto kuin väsyneenä liikkuminen. Ja toisinaan pelkkä kävelylenkki voi olla se paras ja antoisin vaihtoehto keholle ja mielelle!

PS. Tässä kuussa olisi tarkoitus asettaa itsensä taas epämukavuusalueelle ja käydä kokeilemassa twerkkausta, iiks!

 

SEURAA:

Instagram  //  Bloglovin  //  Pinterest

 

 

Ladataan...

Ladataan...
Still Life

Jos joku olisi pari vuotta sitten sanonut, että viikottaisista ryhmäliikuntatunneista tulee arkeni kohokohtia, niin en olisi uskonut.

Ilmoittauduin vuosi sitten paikallisen kansalaisopiston ryhmäliikuntoihin ensimmäistä kertaaa, hieman epäröiden. Olen aina ollut laiska liikkuja, mutta kaipasin silti elämääni jotain säännöllistä liikuntaa. 

Päätin kuitenkin aloittaa ryhmäliikuntaharrastuksen varsin avaralla katseella, sillä ilmoittauduin heti alkajaiseksi koko jumppapakettiin, mikä osoittautui hyväksi ratkaisuksi juuri minulle. Jumppapakettiin kuuluu nimittäin kymmeniä tunteja viikossa (eli lähes joka päivälle jotain), joten sain rauhassa testailla erilaisia lajeja. Niinhän siinä sitten kävi, että innostuin. Ja yllätyin! Kävin nimittäin koko kevään ahkerasti 2-4 kertaa viikossa erilaisilla tunneilla, ja sama meininki jatkui myös viime syksyn. Ja myös tämän kevään. Suosikkilajeiksi vuoden aikana on noussut aika perinteinen Vatsa-peppu-reisi-jumppa, keskivartalotreeni, tanssilliset Zumba ja Baila Baila, sekä viimeisimpänä Power Step.

Mulle nämä jumppahetket ovat toimineet stressinlievittäjä ja ilontuottajana, ja oman kadoksissa olleen liikunnan ilon takaisintuojana. Tykkään jumppien yhteisöllisestä tunnelmasta. Erilaisilla tunneilla on ollut mahtava käydä, ja haastaa itseään. Heti ensimmäisestä tunnista lähtien tuli vahva fiilis siitä, että kaikki ovat tervetulleita jumppaamaan omina itsenään. Se on varmaan yksi syy siihen, että jumppatunteja odottaa, ja tunneilta myös lähtee hymy huulilla. Omalta mukavuusalueelta on ehdottomasti pitänyt poistua, mutta sekään ei ole tuntunut kamalalta. Päinvastoin. 

Sain myös huomata, että omat ennakkoluulot jumpista osoittautui jokseenkin vääriksi. Kyllä, siellä käy ihan tavallisia ihmisiä, enkä minä poikennut massasta mitenkään. Ja ei, siellä ei tuijoteta jos askeleet menee väärin, tai jos heiluttelee käsiään väärässä kohdassa. Ja ei, ei myöskään tarvitse olla valmiiksi huippukunnossa mennäkseen liikkumaan.

Mitä halusin tällä sanoa? Kannattaa välillä kokeilla sellaisia juttuja, joista ei ole ihan varma aluksi. Minä kokeilin ja innostuin, ja voin rehellisesti sanoa että jumpat ovat tuoneet elämään ihan valtavasti uutta sisältöä ja iloa. Kuntokin on kohentunut, mikä on tietysti plussaa! Ja niin kauan kun jumppaaminen tuntuu hyvältä, niin sitä aion myös tehdä.

 

 

Ladataan...