Ladataan...
Still Life

Jatketaanpa matkustusteemalla vielä toisen postauksen verran, haluan nimittäin jakaa teille yhden kirjasuosituksen!

Vaikka mulla ei ole lapsia, niin perhe-elämä ja äitiys on mua kiinnostavia teemoja, ja tykkään lukea aiheita koskevia artikkeleita ja blogeja. Tästä syystä tartuin Helena Liikanen-Rengerin Maman Finlandaise-kirjaan kirjastossa. Ehkä myös tuo kaunis vaaleanpunainen kansi saattoi vaikuttaa asiaan... Mielenkiintoni heräsi myös siksi, että kirja sijoittuu Ranskan Rivieralle. Olen itse käynyt Ranskassa kolme kertaa, joista viimeisin kerta oli juurikin Rivieralla, ja ranskalainen kulttuuri on aina kiehtonut mua.

Maman Finlandaise - perhe-elämää ja poskisuukkoja Etelä-Ranskassa kertoo siis Helenan ja hänen ranskalaisen miehensä asettumisesta aloilleen Antibesin kaupunkiin. Siellä ihmetystä aiheuttavat mm. ranskalainen koulujärjestelmä, asuntojen home-ongelmat ja asunnon ostamisen monimutkaisuus, ranskalaisten ruokailutottumukset ja se, kuinka monta poskisuukkoa kuuluu antaa milloinkin.

Tykkäsin kirjasta, koska se oli helppolukuinen, kepeä ja humoristisella otteella kirjoitettu. Siitä löytyi kuitenkin myös sopivissa määrin pohdintaa mm. kulttuurieroista, ja faktaa esimerkiksi siitä miten suomalaisten ja ranskalaisten kasvatustyylit eroavat toisistaan. Kaiken kaikkiaan kirja oli tosi viihdyttävä lukukokemus, suosittelen erityisesti jos kansainvälisyys ja ranskalainen kulttuuri kiinnostaa!

Kirjailijalta on muuten ihan vasta ilmestynyt toinen teos: Mon Amour - Ranskalaisen parisuhteen jäljillä. Täytyykin laittaa tuo kirja lukulistalle!

Seuraavaksi mua odottaa jo yöpöydällä Henriikka Rönkkösen Bikinirajatapaus ja Michael Cunninghamin Illan tullen.

 

SEURAA:

Instagram  //  Bloglovin  //  Pinterest

 

 

 

Ladataan...

Ladataan...
Still Life

Mites teidän viikonloppu on sujunut? Minä olen ollut flunssan kourissa viime päivät, ja launtaina iltamenotkin piti jättää väliin sillä lepäily tuntui paremmalta vaihtoehdolta. Viikonloppu on siis kulunut aika pitkälti lukiessa ja telkkarin ääressä teekuppi kourassa.

Oon tosiaan pitkästä aikaa taas innostunut lukemisesta! Mikähän siinä on että lukeminen tuntuu jotenkin niin "vaikealta" nykyisin? Tuntuu että kirjaan on niin vaikea uppoutua kun ympärillä on koko ajan jotain mistä keskittyminen herpaantuu (ainakin puhelimen laittaminen toiseen huoneeseen lukemisen ajaksi on aika hyvä idea). No kuitenkin, sain viimein luettua Emma Clinen Tytöt-kirjan loppuun. Mulla on ollut tämä kirja kesken oikeasti varmaan neljä kuukautta, sillä aloitin lukemaan sen joskus marraskuussa, mutta loppuvuoden pimeydessä lukeminen ei kiinnostanut yhtään joten kirja jäi kuukausiksi lojumaan yöpöydälle. Kirja ei ihan heti napannut mukaansa, mutta kun sain kunnolla kiinni juonesta, ei sen lukemiseen loppujen lopuksi mennyt kovin kauaa aikaa. Tytöt on kiehtova, mielenkiintoinen ja raadollinen kertomus nuoruudesta. Tarina joka jää mieleen pitkäksi aikaa. Kirjassa on myös ihan älyttömän kaunis kieli!

Toinen kirja mikä mulla on tällä hetkellä kesken on Anni Lintulan ja Meri Valkaman Nuoren toimittajan eloonjäämisopas. En edelleenkään tiedä mikä musta tulee isona, mutta sen tiedän että kirjoittaminen ja journalismi kiinnostaa! Vaikkei toimittajan urasta haaveilisikaan, tästä kirjasta löytyy vinkkejä kaikenlaisten tekstien kirjoittamiseen, juttuideoiden etsimiseen ja oman kirjoitustyylin hiomiseen.

Mukavaa viikkoa!

 

SEURAA:

Instagram  //  Bloglovin  //  Pinterest

Ladataan...

Ladataan...
Still Life

"Kirjassa kerrottu on todella tapahtunut.
Kauan sitten, Tukholman kaupungissa.
Nuoria miehiä sairastui, kuihtui ja kuoli pois.
Jonas Gardell oli yksi niistä, jotka selviytyivät.
Tämä on tarina hänestä ja hänen ystävistään."

Varoitus: tämä postaus on pitkä ja paatoksellinen avautuminen minua koskettaneesta kulttuurielämyksestä! Kuvassa on siis viimeinen osa Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin-romaanitrilogiasta, jonka aikaisempia osia ovat Rakkaus ja Sairaus. Aloitin trilogian lukemisen jo joskus kesäkuussa, mutta kolmen kirjan lukeminen on vienyt aikaa. Välillä on ollut viikkoja etten ole koskenut kirjoihin, nimittäin tuo tarina on niin raskas, että vaikka toisaalta teki mieli ahmaista kirjat samalta istumalta, on kuitenkin pitänyt ottaa tarinaan vähän etäisyyttä.

Kirjasarja kertoo siis oikeasti tapahtuneen - ajalta 1980-luvun Tukholmasta jolloin hiv alkoi levitä kaupungissa. Kirjailija Jonas Gardell on tunnettu ruotsalainen kirjailija ja koomikko, ja tämä kirja kertoo hänen ystävistään ja hänen nuoruudestaan. Kirjan keskiössä on kuuden miehen kaveriporukka ja omanlaisensa perhe: Rasmus, Benjamin, Paul, Bengt, Lars-Åke, Seppo ja Reine. Samaan aikaan kun iltapäivälehdet repivät aidsista shokeeravia otsikoita ja yhteiskunta miettii pakkokeinoja sairauden pysäyttämiseksi, nämä nuoret miehet ovat niitä jotka joutuvat näkemään ja kokemaan lähietäisyydeltä oman ja ystäviensä sairastumisen. Miehet, jotka ovat tulleet Tukholmaan, jotta saisivat vihdoin elää elämää omina itsenään, joutuvat kohtaamaan raadollisen sairauden ja sen aiheuttaman pelon, surun ja nöyryytyksen.

Tarinaa ei kerrota perinteiseen tapaan, vaan kaikissa kirjoissa kulkee rinnakkan monta aikatasoa: miesten lapsuus, nuoruus, rakkaus, sairaus ja viimeiset hetket. Vaikka aihe on surullinen ja järkyttävä, on kirja silti kaunis kuvaus rakkaudesta, onnesta ja toivosta. Yksi parhaimpia juttuja kirjoissa onkin niiden kaunis ja runollinen kieli, ja se miten kauheistakin asioista kerrotaan niin herkästi ja tunteikkaasti. Ensimmäisen kirjan pääosassa on Rasmuksen ja Benjaminin sykähdyttävän rakkaustarinan synty sekä heidän lapsuutensa, ja toisessa ja kolmannessa kirjassa syvennytään tarkemmin myös muiden miesten elämään, ja erityisesti siihen onnelliseen aikaan jonka he ehtivät viettää yhdessä.

Kirja on myös mielenkiintoinen ajankuvaus 1980-luvun Tukholmasta ja sen homokulttuurista: Tukholma oli maalaismainen pieni kaupunki jossa homojen tapaamispaikkoja ei ollut monia, eikä suvaitsevaisuus ollut yleinen käsite. Kirjoja lukiessa ei voi välttyä myöskään vihalta ja ihmetykseltä, sillä viruksen saaneita kohdellaan epäinhimillisellä tavalla: he eivät saa tarvimaansa hoitoa, ja yhteiskunta näkee heidät hylkiöinä ja syypäänä omaan sairauteensa. Heidät jätetään yksin ja eristetään. Monet eivät kerro sairaudesta perheelleen ja kuolevat yksinäisyydessä, sillä eivät halua aiheuttaa perheelleen homouden ja sairauden aiheuttamaa häpeää.

Kun olin saanut kirjat päätökseen, iskin sarjan kimppuun (dvd löytyi onneksi kirjastosta). Kirjojen pohjalta on siis tehty tv-sarja vuonna 2012, joka sisältää tunnin mittaiset jaksot jokaisesta kirjasta. Iso suositus myös tuolle sarjalle, joka on äärimmäisen upea, kaunis ja koskettava. Sarjassa on erityisen hienosti saatu herätettyä henkiin kirjojen tarina, ja hahmot ovat juuri sellaisia kuin ne lukiessa kuvitteli: erityisesti Rasmus, Benjamin ja Paul. Myös näyttelijätyö on todella taidokasta, erityisesti tykkäsin Rasmusta näytelleestä Adam Pålssonista.

Vaikka aihepiiri on todella raskas, niin tämä kertomus on todellakin tutustumisen arvoinen! Tarina, joka jää mieleen pitkäksi aikaa. Kovin usein ei tule nykyään ostettua kirjoja, mutta tämä kirjasarja on sellainen jonka haluan ehdottomasti ostaa omaan kirjahyllyyn. Huh, mitähän sitä sitten lukisi?  

Muita, joihin tämä tämä teos on tehnyt suuren vaikutuksen?

 

SEURAA:
Instagram  //  Bloglovin  //  Pinterest

 

 

Ladataan...

Ladataan...
Still Life

 

Vaikka järki sanoo että oliskohan jo aika lopettaa Skam-intoilu blogissa, ajattelin kuitenkin kertoa viimeisimmästä Skam-fanituksen käänteestä muiden ikuisten fanien iloksi! Niin, ja onhan postaukseni Skam-paidoista varmaan blogini luetuin postaus, heh.

No mutta tosiaan, parin viikon takainen tavallinen ostosreissu K-supermarketissa muuttuikin yhtäkkiä riemukkaaksi fanityttömomentiksi, kun bongasin yllättäen kaupasta ystäväni Sanan, Nooran ja Evan. Kirjan kannesta! Ajattelin aluksi, että kyseessä on joku paksukantinen tyttöjenlehti, mutta vielä parempaa, kyseessä oli kokonainen kirja omistettu ihan pelkästään Skamille! Kirja on siis Hypezinen Skam-teemakirja, joka sisältää mm. henkilökuvauksia (ja ehkä piirun verran kliseisiä ystäväkirjasivuja), nippelitietoa, vähän syvällisempää pohdintaa sarjan teemoista (mm. mielenterveys, syömishäiriöt, uskonto) ja fanien analyysejä eri kausien tapahtumista.

 

Kirjan parasta antia onkin fanien analyysit - heidän joukkoonsa mahtuu muun muassa 70-vuotias Carl-Johan, joka on Skam-päissään mm. ostanut samanlaisen lippiksen kuin Isakilla (onhan moiseen saattanut muutama muukin sortua..). Kirjasta löytyy myös kiva Walk of Skam-opas Oslon reissulle, joka toivon mukaan pääsisi itsellänikin käyttöön joskus tulevaisuudessa. Miinusta paikka paikoin hieman kömpelöistä suomennoksista, mutta plussaa kivasta layoutista, kivoista väreistä ja kuvista.

Skam-kirja on hauska tosifanin lukupaketti, jonka avulla on mukava päästä sukeltamaan sarjan pariin taas vähän uudenlaisesta näkökulmasta. Jos fanikirjan hommaaminen käy liikaa imagon päälle, suosittelen ainakin selaamaan tämän opuksen läpi kassajonossa.

Yksi varoituksen sana kuitenkin: kirja sisältää muutaman sivun verran fanifiktiota, joka ainakin itselläni aiheuttaa vähän puistatuksia.
 

 

 

SEURAA:
Instagram  //  Bloglovin  //  Pinterest

Ladataan...
Still Life

 

Bongasin aiemmin keväällä Mielikuvituspoikaystävä ja muita sinkkuelämän perusasioita-kirjan kirjaston varaushyllystä, ja ryhdyin selailemaan sitä hauskan banaanikannen herätettyä mielenkiinnon. Voisi sanoa, että jäin heti koukkuun, olisi nimittäin tehnyt mieli lukea kirja samalta istumalta kokonaan! Kirjailija Henriikka Rönkkönen on tunnettu Sinkkublogistaan, joka ei ollut mulle kauhean tuttu entuudestaan. Sillä ei kuitenkaan ole lukemisen kannalta mitään väliä, sillä kirja on oma itsenäinen teoksensa. Vaikka varmasti aika monet (kuten minäkin) käy kurkkaamassa Sinkkublogia sen jälkeen kun kirja on ahmittu läpi, nimittäin blogista löytyy lisää viihdyttäviä juttuja.

Mielikuvituspoikaystävä on hauska, hervoton ja viihdyttävä opus sinkkuelämästä. Tässä kirjassa ei filttereitä tunneta, nimittäin kaikki kerrotaan suoraan ja (joidenkin makuun ehkä jopa liian) ronskisti. Mielikuvituspoikaystävä naurattaa ja ällöttää, mutta vastapainoksi herättää paljon ajatuksia ja antaa pohdittavaa. Tykkäsin kovasti myös siitä että pokkari on kevyttä lukemista - siis ihan fyysisesti kirja on kevyt ja sitä on helppo kuljettaa mukana, ja lisäksi teksti on tosi helppoa ja nopealukuista.

Jos kaipaat kevyttä, hulvatonta ja koukuttavaa lukemista, etkä kavahda rivoja juttuja tai suoraa puhetta, lue tämä kirja!
 

Ladataan...