Ladataan...
Still Life

Herään, laitan puhelimeen netin päälle ja selaan hetken Instagramia. En kerta kaikkiaan saa silmiäni auki ellen räpläile samalla puhelinta. Kun näen kavereita, kuulumisten vaihdon lomassa on aina se hetki kun jokainen vaipuu vähäksi aikaa somemaailmaan. Illalla suunnittelen lukevani sängyssä, mutta sen sijaan selailen taas hetken Instagramia, räplään puhelinta ja alan nukkumaan.

Kuulostaako tutulta? Viime aikoina oon taas miettinyt, että miksi ihmeessä olen niin koukuttunut someen ja älypuhelimeen? Ja miten siitä voisi päästä eroon?

Kun miettii somea ja nimenomaan Instagramia (koska se on eniten käyttämäni somekanava), mua ei niinkään ahdista "täydelliseltä" näyttävä Instagram-elämä, sillä jokainen tietää että kuvilla on kääntöpuolensa. Postailenhan itsekin kuvia kukkakimpuista, täydellisesti mätsäävistä asukokonaisuuksia ja muista enemmän tai vähemmän lavastetuista hetkistä. Minusta on kiva katsella kauniita kuvia ja saan niistä inspiraatiota. 

Enemmän mua ahdistaa se että somen selailusta ja puhelimen räpläilystä on tullut typerä tapa ja addiktio, joka keskeyttää usein ajatukset ja sen asian jota on tekemässä. En edes halua tietää kuinka monta kertaa päivässä tsekkaan puhelimesta onko tullut ilmoituksia ja selaan instafeedin läpi. Lisäksi tuntuu ahdistavalta että "pitäisi" olla koko ajan tavoitettavissa.

Olen yrittänyt vähentää somen selailua ja puhelimen käyttöä pikkuhiljaa. Vähän aikaa sitten poistin Facebookin puhelimestani (ja välillä mietin koko Facebook-tilin poistamista) ja koitan muutenkin pyrkiä siihen että puhelimessa olisi mahdollisimman vähän sovelluksia. Myös Pinterestiä selaan nykyisin vain tietokoneelta, ja samoin uutisotsikot luen jostain muualta kuin puhelimen kautta. Jos katson vaikka olohuoneessa telkkaria, laitan puhelimen johonkin kauemmaksi tai kokonaan eri huoneeseen. Ja kun näen kavereita ja perhettä, yritän pitää puhelimen visusti laukun pohjalla (pakko myöntää että se ei aina onnistu).

Seuraavana tavoitteena olisi pitää kokonaan puhelittomia päiviä ja olla enemmän offline-tilassa. Jotenkin mua hirvittää se, että mitä jos joku laittaa mulle todella tärkeän viestin juuri silloin kun mulla ei ole puhelimessa netti päällä? Toisaalta kun ajattelee järjellä, niin ihan varmasti jos jollain on oikeasti tärkeää asiaa, niin hän varmasti tarttuu luuriin ja soittaa minulle.

Onko teillä samanlaisia fiiliksiä? Tai onko teillä vinkkejä siihen miten some- ja puhelinriippuvuudesta voisi päästä eroon, tai muuntautua edes somen kohtuukäyttäjäksi?

 

SEURAA:

Instagram  //  Bloglovin  //  Pinterest

 

Ladataan...

Ladataan...
Still Life

Toukokuu oli tosi kiva kuukausi, ja lämpimien ilmojen myötä tuntui että sai kesään varaslähdön. Pakko sanoa että mulla lyö silti vähän tyhjää, mitähän kaikkea puuhailin koko kuukauden?!

No tässä ainakin muutamia suosikkiasioitani:

- Lenkkeily. Kuun alussa alkoi yhtäkkiä vihertämään, ja tuntui että koko kaupunki heräsi eloon. Samalla heräsi myös mun lenkkeilyinto! Tosin loppukuusta tahti ja innostus alkoi kyllä vähän hidastumaan..

- Lukeminen. Sain luettua loppuun Maman Finlandaise-kirjan (postaus siitä täällä!) ja aloitettua Bikinrajatapauksen. Sitä en ole vielä ehtinyt lukea kuin parisenkymmentä sivua, mutta se vaikuttaa niin hauskalta!

- Tuorepuurojen tekeminen. Hurahdin ihan täysillä tuorepuuroihin, ja niitä tuli tehtyä melkein päivittäin niin aamu- kuin iltapalaksikin.

- Mukavat kesäpuuhailut. Käytiin poikaystävän kanssa mm. Koitelinkoskilla (siitä tulossa postaus huomenna!), torilla syömässä kesän ekat jätskipallot ja elokuvissa katsomassa Isle of Dogs. Yhden ilahduttavan ja mieleenpainuvan perjantai-illan vietin kukkakaupassa tekemällä itse kukkakimpun!

- Uudet työt. Loppukuusta sain uuden työpaikan, ja se on tietysti ihan huippua! Fiiliksiä ekasta työviikosta tulossa huomiseen postaukseen.

 

Muutamia toukokuun postauksia:

Olkilaukku - kesän ykkösasuste

- Yellow

- Stripes & Summer Vibes

Meikittömyydestä, iho-ongelmista ja itsetunnosta

- 6 x söpöimmät uimapuvut

- Onnellisten asioiden viikko

- Kukkamekko & leffadeitit

Uusia tuulia

- Matkavinkit Sirmioneen: Grotte di Gatullo & Jamaica Beach

 

Ihanaa lauantaita!

 

SEURAA:

Instagram  //  Bloglovin  //  Pinterest

Ladataan...

Ladataan...
Still Life

 

Mietin aina välillä, millä adjektiiveilla kuvailisin itseäni. Saattaisin sanoa, että olen helposti innostuva, naurava, mukavuudenhaluinen, pohdiskeleva.. Viime aikoina olen miettinyt, että olen aika luonnollinen. Luonnollisuus on korostunut paljon viime aikoina, sillä olen opetellut tykkäämään naturellista hiusväristäni (enkä ole värjännyt hiuksia latvoja lukuunottamatta kolmeen vuoteen) ja iho-ongelmien helpottamisen myötä meikkaaminen on vähentynyt ihan minimiin. Olen löytänyt itselleni parhaimmat ihonhoitotuotteet, ja panostanut meikkaamisen sijaan ihonhoitoon. On ollut ihan mahtavaa oivaltaa se, että koen olon hyväksi ilman meikkiä tai suurempia ehostuksia, eikä tule sellaista tarvetta että "pitäisi" meikata kun on lähdössä johonkin. Vaikka ehkä lähestynkin tällä tekstillä luonnollisuutta ulkoisten ominaisuuksien kautta, on luonnollisuus toki paljon muutakin kuin se mitä näkyy päälle - se on asennetta, elämänkatsomusta, tapoja suhtautua elämään ja erilaisiin tilanteisiin.

 

Meillä jokaisella on erilaiset kauneusihanteet ja omat tapamme toteuttaa itseämme - toisten ulkonaön arvostelu on typerää ja ikävä tapa, josta pitäisi opetella eroon. Vaikka ripsienpidennykset tai geelikynnet eivät ole mun juttu, jollekin toiselle ne ovat juuri se asia, joka tuntuu hyvältä ja johon halutaan panostaa. Niin ja tietenkin mieltymykset ja arvot muuttuvat elämän aikana monta kertaa, niin ulkonäön kuin muidenkin asioiden suhteen. Olen iloinen etten ole ottanut tatuointeja, mutta muistona nuoruudesta kulkee aina mukanani venytetyt korvalehdet. Mutta toisaalta, ne ovat osa mua ja minun tarinaani, ja meillä kaikilla kulkee mukanamme monta arvokasta ja uniikkia asiaa, jotka tekevät meistä juuri omanlaisemme. 

 

 

SEURAA:

Instagram  //  Bloglovin  //  Pinterest

Ladataan...

Ladataan...
Still Life

Jokainen varmaa tietää sen turhautuneen fiiliksen, mitä tuntee välillä omaa kotikaupunkiaan kohtaan? Vaikka pidänkin Oulusta, tuntuu että olen viimeiset puoli vuotta ollut niin kyllästynyt tähän paikkaan. Tuntuu, että talvi on täällä ihan loppumattoman pitkä, missään ei tapahdu mitään, ja täällä on koko ajan se sama pirullinen tuuli (se on muuten asia joka on ärsyttänyt viime aikoina eniten!). 

Tänään kävin kaupungilla kävelemässä ja kuvailemassa ihan muuten vaan, ja oli ihana huomata, että viimeinkin Oulu näyttää heräävän eloon pitkän talven jälkeen. Aurinko paistoi, ja keskusta oli täynnä ihmisiä vapunvietossa. Samalla pohdin, että ehkäpä voisi miettiä myös sitä omaa ajattelutapaa uusiksi. Onhan tässä kaupungissa vaikka mitä mahtavaa: nättejä maisemia, kaunista katutaidetta, hyviä ravintoloita, tunnelmallisia kahviloita ja paljon tapahtumia. Ja ennen kaikkea tähän kaupunkiin liittyy niin paljon tärkeitä muistoja. 

Pitäisi ehkä vaan avata omat silmät, ja voivottelun sijasta keskittyä näkemään ne kauniit asiat paremmin.

 

SEURAA:

Bloglovin & Pinterest

 

 

Ladataan...
Still Life

1) No sitä Skamin uutta kautta. Siis eikö tässä ole odotettu jo ihan tarpeeksi kauan?! Instagramin fanitileiltä on ahmittu kaikki tiedonjyväset ja edelliset kolme kauttakin on katsottu jo niin monta kertaa että nolottaa myöntää.

2) Lämpimiä ilmoja ja paljon aurinkoa. Täällä Oulussa on ollut kyllä ihanan aurinkoisia ilmoja jo monta viikkoa, mutta lunta on silti reilusti maassa ja ihan kauhean kylmä viima. Oikeastaan ihan viime päivinä on vasta ollut oikeasti kunnon plussakelejä.

3) Sitä, että saa viimein kaivaa kaapista esiin kaikki ihanat kevätvaatteet! Farkkutakit, bomberit, ohuet sukkahousut ja tennarit. Oon jo niin kyllästynyt pipoihin ja talvikamppeisiin.

4) Lenkkeilyfiilistä. En tykkää oikein lenkkeillä talvella, mutta joka vuosi kesää kohden lenkkeilyfiilis kummasti kasvaa. On niin kiva mennä lenkille vaikka kahdeksan aikaan illalla kun on vielä valoisaa. Musat vaan korville, lenkkarit jalkaan ja menoksi!

5) Sitä, että kesä on taas vähän lähempänä.

 

SEURAA:

Bloglovin & Pinterest

Ladataan...

Ladataan...
Still Life

 

Viime aikoina olen miettinyt paljon blogiasioita, ja erityisesti sitä millainen haluan blogini olevan. Yksi suuri syy sille miksi alunperin perustin blogin, oli se, että halusin kanavan, jossa voin tuoda esiin omaa luovaa puolta, kuvia, tyyliä ja ajatuksia. Ja sitähän tämä blogi hyvin pitkälle onkin. Kaikenlaiset tyyli- ja sisustusasiat on niitä juttuja jotka minua kiinnostaa ja niistä on myös kiva kirjoittaa. Olen kuitenkin kokenut vähän alemmuuskompleksia siitä, kun tuntuu että blogeissa "pitäisi" olla paljon syvällisiä tekstejä ja elämänpohdintoja. Tuntuu, että onko itse ihan pinnallinen, kun höpöttää vaan vaatteista ja muusta. Mutta toisaalta, se on juuri sitä puolta elämästä jota haluan blogissa tuoda esiin. Minulle on tärkeää että oma blogini on hyvän mielen paikka. Ja tietysti silloin kun tuntuu siltä, niin voi kirjoitella myös niistä vähän syvällisemmistä jutuista. 

Se, että viime aikoina on myös ollut kunnolla aikaa miettiä postausaiheita ja kuvailla huolella, on ollut tosi mukavaa. Vaikka jatkossakin tulen kirjoittamaan vaatteista, tyylistä, kodista ja sisustuksesta, ajattelin kuitenkin alkaa postailemaan fiiliksiä ja kuvia myös vähän rennommalla otteella, vaikka ei olisi mitään erikoisempaa sanottavaa. Esimerkiksi näin: tällä viikolla olen katsonut paljon Frendejä, oppinut paljon Tunne lukkosi-kirjasta, kokkaillut herkullista tofunuudelisalaattia ja linssikeittoa, saanut ihania ruusuja, ja ostanut Facebookin Vimma-kirppikseltä kauan ihailemani Human-mekon.

 

SEURAA:
Bloglovin & Pinterest

Ladataan...

Pages