Missä menee seksuaalisen häirinnän raja?

Viime päivinä on somessa ollut näkyvästi esillä "me too"-päivitykset, joiden tarkoitus on osoittaa, kuinka yleistä on seksuaalinen ahdistelu. Jäin miettimään, missä menee ahdistelun raja. Ensin ajateltuna on hyvin selvää, että ahdistelua on sellainen, mikä ei tunnu toisesta hyvältä. Fyysinen koskettaminen ja lähentely ilman toisen lupaa ja halua on luonnollisesti väärin. Entä jos ahdistelu on henkistä? Voiko esimerkiksi kehuksi tarkoitettu kommentti olla seksuaalista ahdistelua, jos sen kuulija ei halua kuulla sellaista? Voiko joku kokea ahdistavana sen, minkä toinen ottaa kohteliaisuutena? Varmasti voi. Kävin eilen kampaajalla ja postasin uudesta kampauksesta kuvan Instagramiin. Muutamassa tunnissa sain kolme viestipyyntöä itselleni vierailta miehiltä. Kuva oli kasvokuva, joten ei edes millään lailla seksuaalisesti provosoiva mielestäni. En noista viesteistä pahastunut tai kokenut niitä ahdistavana, mutta en niihin mitään vastannut. Jos laitan julkiseen profiiliini kuvan itsestäni, niin tietyssä mielessä hyväksyn sen, että sitä voidaan kommentoida ja osa kommenteista voi olla seksuaalisesti virittyneitä. Voin vain kuvitella, millaisia kommentteja minua nuoremmat naiset saa osakseen ja missä määrin niitä kommentteja ja huomiota myös tavoitellaan. Jos inboxiin napsahtaa pyytämättä sarja dick picejä, onko "vastuu" sillä, joka on kuvallansa aiheuttanut jollekin halun tuon tyyppisiä kuvia lähetellä? Mielestäni ei. Jokainen vastaa itse siitä materiaalista, jota toisille syytää.

Mietin myös, että ei seksuaalinen häirintä ole aina miesten olemista toimijana ja naisen kohteena. Moni mies on varmasti kokenut yhtälailla ahdistelua naisten toimesta. En hyväksy missään muodossa seksuaalista ahdistelua ja pidän sitä tuomittavana, mutta tietyssä mielessä näissä keskusteluissa häiritsee ajatus siitä, että nainen on aina objekti ja jollain tavalla tahdoton tai altavastaaja. Muutama päivä sitten kävin keskustelun erään miehen kanssa. Menemättä sen enempää yksityiskohtiin, keskustelu sai minut miettimään, miksi edelleen naisen seksuaalisuus on jotain, mitä ei saisi olla olemassa. Nainen ei voi haluta seksiä, vaan on ilman muuta hyväksikäytetty ja mies on käyttäjä. Nainen on objekti ja mies subjekti. En edelleenkään pidä hyväksyttävänä, jos/kun noin tapahtuu, mutta miksi automaattisesti naista pidetään tahdottomana olentona, joka vaan toimii miehen halujen tyydyttäjänä?

Seksuaalinen häirintä ja ahdistelu on ristiriitaisia tunteita herättävä aihe. Toisaalta on hyvä, että nostetaan esiin sen yleisyys ja puhutaan siitä. Kuinka suuri osa häirinnästä on sellaista, ettei tekijä itse ole sen ajatellut tuntuvan häirinnältä? Jos asiasta puhutaan, ehkä yhä useampi tekijä havahtuu omaan toimintaansa. Toisaalta taas mietin, kuinka tasa-arvoista ajattelua lisäävää on, että nimenomaan naiset tuovat julki, kuinka ovat kokeneet seksuaalista häirintää? Onko nainen aina uhri? Eivätkö miehet koe asiattomia kommentteja naisen suusta häirintänä? Vai onko sittenkin niin, että naiset eivät ainakaan livenä tee sellaista? Jos ei puhuta fyysisen koskemattomuuden rikkomisesta, raja häirinnän ja liian tungettelevan flirttailun välillä on kuitenkin aika häilyvä. Onko häirintä todella häirintää vasta silloin, kun sen tekijä ei kiellosta huolimatta lopeta toimintaansa? Entä nuoriin tyttöihin kohdistuva seksuaalinen häirintä? Onko se häirintää myös silloin, kun häiritty ei itse koe sitä häirintänä? Oli niin tai näin, jokainen aikuinen ihminen on vastuussa siitä, mitä toiselle sanoo tai millä tavoin käyttäytyy.

Share

Kommentoi