Ladataan...

 

Jos laihduttaisin, olisin siinä maailman huonoin. Onneksi en, mutta tiettyjä elämäntapavalintoja olen viime aikoina tehnyt ja yksi niistä on se etten osta karkkia kotiin. Totaalisen herkuton en suinkaan kuitenkaan ole (ja välillä sorrun johonkin pikkunamiin), mutta yritän suhteuttaa asian niin että jos jotain hyvää ihan todella tekee mieli, se pitää valmistaa itse. 

Ja leivonnaisista meikäläisen heikkous on murupiirakat. Eräänä päivänä olikin sitten se todellinen herkkuhätä ja pakkasesta löytyi vielä edellisen vuoden mansikoita ja raparpereja. Kamalan kauaa ei tämä piirakka syömättä seisonut eikä kyllä seuraavakaan. Sen verran hyvää se oli! 

Nyt kannattaa laittaa resepti talteen, tämän valmistaa näillä helteilläkin ihan mielellään kun uunia ei tarvitse pitää tuntitolkulla päällä lämmittämässä asuntoa! ja yllätysvieraiden saapuessa tämän saa äkkiä pöytään :) 

Nopea Mansikka-raparperi murupiirakka

Täyte:

400 g mansikoita
300 g raparperia
0,5 dl sokeria

Muruseos:

2 dl vehnäjauhoja
1 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
50 g voita (tai margariinia)

Pilko mansikat ja raparperit, sekoita. Voitele vuoka ja kaada seos siihen.
Ripottele sokeri seoksen päälle. 

Mittaa kulhoon jauhot ja sokeri. Sulata voi ja lisää joukkoon.
Sekoita muruseos tasaiseksi ja kaada täytteen päälle. 

Paista murupiirakkaa uunin keskitasolla n. 20 min 200 asteessa.

Anna jäähtyä hieman ja nauti vaniljajäätelön tai -kastikkeen kanssa 

Tämä ohje on superhelppo ja helppo tehdä vegaanisena vaihtamalla vain voi sopivaan margariiniin. Itse vähensin sokerin määrää ja hyvin upposi silti, mansikat itsessään ovat jo niin ihanan makeita ♥

Ohje on alunperin löydetty Annin uunissa-blogista

Ihanaa ja herkullista viikonloppua! 

- MINNA

 

 

Ladataan...

Vihdoin sain tämänkin postauksen tehtyä! Käytiin tiistaina Helsingin kaupunginmuseon ylläpitämässä Lasten kaupungissa, onko tämä jo tuttu teille?

Helsingin vanhimmassa talossa pääsee perheen pienimmätkin tutustumaan historiaan leikin, roolipukujen tai esimerkiksi isommille lapsille on myös tehtävälappunen jonka kanssa voi kiertää huoneita ja etsiä vastauksia kysymyksiin. 

Meille tämä oli toinen kerta kun kävimme täällä ystäväni kanssa. Viimeksi seurana olivat vain isommat pojat kun pienemmät vielä hengailivat kohdussa - nyt pikkusisarukset vauhdittivat menoa tuplasti! tylsää hetkeä ei näiden tyyppien kanssa ehdi tulemaan :D

Parasta Lasten kaupungissa on se, kun kaikkeen saa oikeasti koskea ja tavaroihin saa tutustua rauhassa sekä aivan varmasti jokaiselle lapselle löytyy jotain mielenkiintoista tehtävää. Täällä saa helposti kulutettua moonta monta tuntia.

 

 

Vauhdikkaampikin kiertäminen ei jää harmittamaan koska sisäänpääsy on tosiaan maksuton, ei tarvitse harmitella kun maksettuasi sisään murunen viihtyy vain puoli tuntia. Ja sitä paitsi on mahtavaa kun kaupunki tarjoaa maksutonta tekemistä lasten kanssa. Ei ole omakaan budjetti tällä hetkellä suuren suuri lasten viihdyttämiseen. 

 

 

Tänne on ulkopaikkakuntalaisenakin helppo tulla, museo sijaitsee aivan Senaatintorin kupeessa ja siinä samalla kiertää helposti vaikka käsityökorttelinkin. Noin niinkus jos käsityöt on sun juttu ;)

Osoite museoon on Aleksanterinkatu 16 ja linkki Helsingin kaupunginmuseon sivuille löytyy tästä

Itse huomattiin että varsinkin nyt kesäaikaan oli parempi saapua aikaisin paikalle jotta lapset saivat leikkiä ja tutkia rauhassa ilman ruuhkaa. Me olimme liikenteessä siis 10 aikoihin ja jo kellon lähennellessä 12 väkeä oli huomattavasti enemmän. 

Niin, ja mistä tykättiin eniten? luulen, että meidän perheen lemppareita oli mummola ja ekassa huoneessa sijaitseva hevonen kärryineen! meidän A on vannoutunut heppatyttö :)

Oletko käynyt jo täällä?

 

Ladataan...

Ladataan...

Kysymys jota olen viime aikoina kysynyt paljon, mutten ole oikein osannut itse vastata siihen mitään. 

Kamala kiire, vaikka silti ei kuitenkaan. Miten niitä kuulumisia nyt sitten jäsentelisi sellaiseksi vastaukseksi että ulkopuolinen sen ymmärtäisi? liikkuvia osia on paljon, mutta aloitetaan:

Olen keskittynyt lapsiin. 

Tämä on toistaiseksi viimeinen kesäni lasten kanssa kotona, ensi vuonna tuskin nautin kovin hääppöisistä kesälomista. Kesäkuussa tutustuttiin hiljakseen pojan kanssa päiväkotiin ja sen ryhmään ja nautittiin kesästä. Aloitettiin E:n kanssa myös jäätävä projekti: legorakennelmien kasaaminen! meillä on paljon hienoja legorakennuksia, kuten palo- ja poliisiasemat, mutta ne ovat olleet tovin atomeina.

Onneksi ollaan säästetty kaikki ohjekirjaset, koska olen viettänyt nyt tuntikausia epäergonomisessa asennossa 

lattianrajalla kokoamassa paloja yhteen. Olen surkea leikittäjä, mutta lapset viihtyvät kun istun huoneessa seurana ja jokainen puuhaa omiaan.

Meidän kesä on täynnä hiiitaita aamuja. Nautitaan niistä vielä kun pystytään! plakkarissa on yksi mökkireissu, retki Orimattilan kotieläinpuistoon sekä eilinen päivä vietettiin Linnanmäellä. Huomenna paetaan uhattua huonoa säätä Lastenmuseoon, ja vielä tahtoisin ehtiä tänä kesänä Linnunrata-puistoon, Suomenlinnaan ja lapset ehkä tahtoisivat vielä Korkeasaareen. 

Olen keskittynyt yritykseen ja työnhakuun.

Multa on kysytty paljon siitä miten Eepu & Maun verkkokauppa on lähtenyt pyörimään. Vastaus: hyvin! toki mulla on ollut realistiset odotukset ja realistisesti niihin on vastattukin, mutta olen otettu siitä miten hyvin se on otettu vastaan. Olen saanut kehuja ja rakentavaa palautetta, kaikkea sopivassa mittasuhteessa. Olen oppinut paljon ja opin kokoajan vain lisää. Tilaustöitä on kivasti läpi heinäkuun, mutta vielä mahtuu mukaan! 

 

Mites se työnhaku sitten? toistaiseksi hiljaista niillä rintamilla mutta en suinkaan vaivu epätoivoon, mua odottelee tuolla jossain juuri se oikea työpaikka! hakemusrumba ei ahdista, mutta TE-toimiston sekä Kelan kanssa säätäminen syö voimia. On sikäli uskomatona että kun tahdot työllistää itseäsi sivutoimisena yrittäjänä ja sen lisäksi hakea vielä lisää töitä, vinkataan puhelimessa sulle että laita toiminimi jäähylle (helppoa kuulemma!) niin saat tuet nopeammin. Jos asia olisi minusta kiinni, en nostelisi tukia tippaakaan vaan palaisin tältä istumalta töihin jos se vain olisi mahdollista. 

Mutta asioilla on tapana järjestyä. 

Entä minä itse, voinko hyvin?

Kyllä ja en.

Epätietoisuus tulevasta on välillä raastavaa, se tunne kun et tiedä mitä tapahtuu ja koska. Raha-asiat stressaavat, kuten niillä monesti on tapana stressata työttömänä ja tukien seistessä byrokratiaviidakossa.

Mutta samalla tuntuu tosi hyvältä, kun oma suunta alkaa löytymään. Tiedän mitä tahdon tehdä ja osittain toteutankin niitä juttuja juuri nyt. Mulla on uskomattomia ihmisiä ympärillä ketkä tukevat ja ymmärtävät välillä mun ihan pöhköjäkin ajatuksia ja ideoita. Se on aikamoinen rikkaus!

Ja kuten sanoinkin jo aiemmin, kaikilla asioilla on aina tapana järjestyä. Siksi en osaa olla huolissani sen suuremmin, joskus riittää kun ottaa asenteen go with the flow. 


Mutta kertokaa te nyt mulle: mitä teille kuuluu? 

 

 

Ladataan...