Ladataan...

 

Lapsilla alkaa maanantaina päiväkoti, enkä tähänkään päivään mennessä ole juurikaan valmistautunut asiaan. Vaatteet on nimikoimatta, reput on hukassa ja siihen äidin henkiseen valmistautumiseen ei sitten kannata puuttuakaan (mun vauva menee ekaa kertaa hoitoon!)

Aloitinkin sitten valmistautumisen siitä että ompelen lapsille omat pyykkipussit. Loogisesti, kässämuijahan aloittaa juurikin tälläisistä asioista. Piti ommella samalla kertaa myös vaatteita mutta täytynee jättää toiselle päivää. Päiväkodissahan luonnollisesti rapatessa roiskuu ja yleensä likapyykit laitetaan muovipusseihin. Jotta vältyttäisiin turhalta roskalta (koska roskiinhan ne yleensä päätyy), päätin käyttää käyttämättömänä kaapissa lojuvat vauvakoon tyynyliinat pusseihin. Lisäksi kaapista löytyi vielä 2013 äitiyspakkauksessa tullut pieni kosteussuoja joten lisäsin sen vielä A:n pyykkipussiin! pienemmällä kun sattuu monesti noita kosteusvuotoja varsinkin siinä vaiheessa kun vaippoja aletaan vähentää. 

Pyykkipussit ovat helpot ja nopeat ommella! 

Tarvitset niihin vain:

  • kaksi (vauvakoon) tyynyliinaa
  • nyöri (ja hakaneula)
  • halutessasi myös kosteussuoja väliin

​Laita tyynyliinat sisäkkäin, nurjat puolet vastakkain. Mikäli ompelet kosteussuojan mukaan, ompele se ensin kiinni siihen tyynyliinaan jonka tahdot sisemmäs. 

Ompele pussin yläreunaan nyörikuja: ylempään ompeleeseen jätät toiseen kulmaan raon josta nyöri pääsee kulkemaan. Vahvista muutamalla edestakaisinompeleella avoimet reunat. Ompele alempi ommel koko pussin mitalta noin sentin päähän ylemmästä ompeleesta. 

Lisää nyöri! esimerkiksi klassisella tyylillä pujotellen hakaneulan avulla. Toimii aina ;)

Ja näin helposti, muutamassa minuutissa sinulla on pyykkipussi! 

Pussiinhan olisi ihana kirjoa (kirjontahan on muuten tämän vuoden teema käsitöissä) esimerkiksi lapsen nimi. Koska pussihan kannattaa nimikoida, aion varmaankin itse mennä helpoimman kautta ja leimasimella leimata lasten nimet pusseihin. 

Nimesin pussit kyläluutien pyykkipusseiksi, koska varsinkin E tykkää kyläillä mummolassa. Ja varsinkin nyt muutaman viikon päästä olevaa matkaa silmällä pitäen molemmille oli hyvä tehdä nyt omat pussit joihin pyykit on helppo laittaa, ilman muovipussiroskaa. 

Tuntuipa hyvältä selättää ompelujumi, vieläpä ekologisesti kierrättämällä vanhaa!

Jos haluat muuten kuvalliset selvennykset pussien tekoon, klikkaa itsesi instagramiin ja profiiliin @sukathukassablog :) lisään sinne instastoryn puolelle kuvat sekä tallennan kuvaohjeet profiiliin. Kannattaa muutenkin klikata itsensä seuraajaksi! 

Asuuko teillä kyläluutia? 

- MINNA 

Ladataan...


Olen aina katsonut suuresti ihaillen ihmisiä ketkä rakentavat tyhjistä vihkosista upeita bullet journaleita. Pari kertaa olen itsekin aloittanut mutta sitten se jotenkin aina tyssää - vaikka olisi ihana rakennella vihko täyteen listoja sekä kauniita piirustuksia kalenterisivujen ja -merkintöjen oheen, ei se jotenkin toimi itselläni.

Etsin jo viime vuonna sopivaa väliratkaisua. Joku perinteisestä kalenterista poikkeava, graafisesti silmiä miellyttävä kirjanen jossa olisi vähän sopivasti molempia. Nyt kun heinäkuun lopulla havahduin siihen että vanha kaleneri loppuu heinäkuulle, oli aika aloittaa taas etsinnät uudelleen. Ja tadaa - ratkaisu löytyi kun löytyikin! 

Löysin Korson Aseman puodin sivuille josta löytyikin kiva (mutta pieni) valikoima Webster's Pagesin plannereita. Mikä myös sykähdytti positiivisesti, oli Webstersin paketti ensin pakattu siististi silkkipaperiin, siitä tulee aina ihanan ylellinen olo pakettia avatessa! Webster's Pagesin pakkaus niinikään oli myös suloinen lehtisineen.

Malleja ja kokoja oli monia, itse päädyin Personal-malliin. Kun kannet ja itse lehtiset ovat irrallaan, voin joka vuosi ostaa vain uudet välilehdet! Kannet tuntuvatkin siltä että kestävät pitkään, tekonahka tuntuu laadukkaalle ja kannet ovat vahvat. Omien kansieni mukana tuli päiväämättömät kalenterisivut, mutta näitä myydään myös erikseen, kansia ja sivuja. 

Kalenterisivujen lisäksi tuli ihana nippu erilaisia listoja haaveita, tehtäviä sekä jopa ruokasuunnittelua varten! ja ovathan nämä ihan superkauniita, välillä mietin että kehtaako näihin kirjoittaakaan. "Right now" plakaattia siirtelee helposti sivulta toiselle ja näin ei joka kerta tarvitse arpoa missä mennään, sivuja nimittäin kertyy aika paljon. Silti välilehtien ansiosta kalenteri on selkeä. Itse vaihdoin vielä kuukausien järjestystä alkamaan elokuusta eteenpäin ja jatkumaan aina heinäkuuhun saakka, sekä järjestelin viikkonäkymä-sivut kuukausinäkymän väleihin. Kalenterisivuthan ovat päiväämättömät joten jotta viikkonäkymässä pysyy helposti mukana, kannattaa päivämäärät kirjoitella itse. Mutta tästähän sitä saa sitä sopivaa bullet journal-fiilistä :D

Kansissa on kivasti taskuja jonne saa mahtumaan tarvittaessa jotain pientä. Itselleni ainakin se on iso plussa - yllättävän usein tarvitsee kantaa mukanaan jotain nippeliä tai lappusta. Joskin taskut ovat aika jähmeät joten voimakeinoja tarvitaan, tiedä sitten auttaako tähänkin sitten käyttö ja aika. 

Musta tuntuu että mä olen ainakin nyt löytänyt ratkaisun ongelmiin. Helposti kuljetettavan kalenterin joka on muokattavissa oman näköiseksi eikä vaadi viilailua ja työtä. 

Mites, oletko sä kalenteri- vai bullet journal-ihmisiä? 

 

Ladataan...

 

Avasin hieman heinäkuussa pienellä pintaraapaisulla sitä, mitä tänne kuuluu. En kuitenkaan ollut ihan täysin rehellinen - tai olin mutta siloittelin hieman ryppyjä. Nyt haluan avautua vielä syvemmältä mikä tekee tästä ehkä henkilökohtaisimman postauksen minkä olen koskaan kirjoittanut. 

Olen monesti herännyt miettimään sitä, millaista kuvaa välitän elämästämme blogin avulla. Annanko kuvan seesteisestä, onnellisesta pikku perheestä jotka pierevät sateenkaaria vai avaanko jokaisen kränän taustat siitä kuka laittoi maitopurkin väärin jääkaappiin. En tahtoisi olla kumpikaan, monesti on myös tullut jo ilmi että harvoja enää kiinnostaa seurata kiiltokuvaisia blogeja mutta seiskalehtityyppinen ratkaisukaan ei miellytä (koska yksinkertaisesti kaikki ei kuulu kaikille). 

Nyt on monessa blogissa pyörinyt haaste "näin valehtelen teille somessa" ja nyt minä myönnän pimittäneeni teitä somessa.

Me olemme olleet pitkään pirun onnettomia monen asian myötä ja päätimme erosta. 

Tässä ei olla todellakaan pieretty sateenkaaria, aika kaukana siitä. Ja se on verottanut voimia kaikessa kuluneesta vauvavuodesta voimiin kirjoittaa blogia. Tai ei ne voimat kadonneet, mutta kun rupesin miettimään mitä kertoisin tai kirjoittaisin en osannut enää kirjoittaa mitään. Kun olisin halunnut kirjoittaa siitä mitä mahtavia luonnonkosmetiikkatuotteita olen löytänyt, mietin että mitä hittoa mä teen - olo on surullinen ja surkea, suorastaan luuseri, ja hehkuttaisin naamarasvaa? 

Päätös erosta oli kamala. Siitä huudettiin, itkettiin ja sitten sovittiin. Ilmapiiri kotona vapautui ja asioista pystyttiin keskustelemaan ilman paineita tai taakkaa, olihan erosta jo sovittu ja tavalla tai toisella jälkipyykkiä täytyi käsitellä. Ei voinut myöskään jäädä kuplaan missä toiselle ei puhuta. Lasten asioita käytiin läpi, molemmilla oli onneksi yhteinen sävel siitä että heidän hyvinvointinsa takia meidän välien täytyy pysyä hyvinä. 

Päätös erosta oli oikeastaan parasta mitä meille on perheenä hetkeen tapahtunut. Kun ilmapiiri vapautui ja asioista oli helpompi keskustella, löytyi jostain myös kipinä jatkaa. Joskus tarvitaan radikaaleja ratkaisuja että asiat alkavatkin toimimaan.

Nähdään mitä pitäisi tehdä toisin. Meillä on puolison kanssa takana pitkä matka, olemme tunteneet toisemme ala-asteelta saakka. Olemme olleet yhdessä yli kuusi vuotta joista avioliitossa yli kolme. Meillä on kaksi yhteistä, mahtavaa lasta. Ja kuten silloin vuonna 2015 kesäkuussa luvattiin että niin myötä- kuin vastoinkäymisissä tuemme toisiamme, meidän piti ensin vain ajautua umpikujaan nähdäksemme sen. 

Yksi meidän yhteisistä mielenkiinnoista on aina ollut matkailu joten totesimme ansainneemme irtioton. Ultimaattisen parisuhdematkan, ihan kahdestaan. Kohteeksi valikoitui yhteinen haaveemme - miniroadtrip Amerikkaan: Washington DC, Philadelphia, New York! vielä joskus reissaamme koko perhe rannikkoa pitkin isomman reissun, mutta nyt valitsimme muutaman kaupungin joissa vietämme 1-3 päivää per kaupunki.

Long story short: lennetään ensin Washingtoniin, välietapit kuljetaan Greyhoundilla ja kotiin matkataan New Yorkista. Tehdään myös jotain, mitä tälläiset pullasorsat ei ole koskaan ennen tehneet eli majoitutaan hostellissa. Kun omaa unta on häiritty säännöllisen epäsäännöllisesti jo kohta viisi vuotta, tuntuu yhteiset kerrossängyt vieraiden ihmisten kanssa kesken lomamatkan enemmän uhalta kuin mahdollisuudelta. Mutta kaikkea pitää kokeilla!

Tämä on uusi alku meille.

Olen aina ollut sitä mieltä että jos vanhempien parisuhde toimii, toimii myös kaikki muu. Ne syyt miksi me ajauduimme eropäätökseen ei kuulu kenellekään. Syy taas miksi jaoin näinkin henkilökohtaisen vaiheen meidän elämästämme, on se etten varmastikaan ole ollut niin läsnä muissakaan ihmissuhteissa. Paha olo ja miltei henkinen burn out on ollut vahvasti läsnä. Halusin myös näyttää, etten yritä kiillottaa kulissia. Tässä perheessä on haasteensa eikä ne varmasti ole kaikki takana päin mutta haluan näyttää että toivoa on, vaikka omia asuntoja olisikin jo etsitty ja lusikoita laitettu jakoon. 

© Tero Bröjkman Photography

Suomessa iso osa avioliitoista päätyy eroon. Kärsin pitkään siitä tunteesta, että olo on äärimmäisen luuseri kun olen heittämässä isoa lupausta roskakoriin. Nyt voin olla tyytyväinen että emme päätyneetkään erotilastojen jonon jatkoksi. Voin olla tyytyväinen että yhteinen matkamme jatkuu vielä. 

- MINNA