FUCK CANCER RUN

Ladataan...
Sunday Blondie

Olen jo vuosikausia rakastanut juoksemista. Mutta vasta eilen sain kokea, miten hauskaa onkaan juosta yhdessä hyvän asian puolesta.

Tänä viikonloppuna käynnistyi valtakunnallinen Fuck Cancer -kampanja, joka nostaa esiin syöpään sairastuneet nuoret aikuiset. Yksi kampanjan kasvoista on ystäväni, täällä Lilyssä Naked Truth -nimistä blogiaan kirjoittava Ani. Kolme kertaa syövästä selvinnyt supermimmi, joka inspiroi minua ennen kaikkea positiivisella asenteellaan. Ilman positiivisuutta ja taistelija-asennetta Ani ei olisi selviytynyt vakavasta sairaudesta kerta toisensa jälkeen.

Kun Ani kysyi minulta, Sarandalta ja Adamalta, lähtisimmekö hänen kanssaan juoksemaan kampanjan starttaavaan Fuck Cancer Run -tapahtumaan, innostuimme heti. Mikä olisikaan hauskempaa kuin juosta yhdessä hyvän asian puolesta! Kun Adama kutsui mukaan vielä ystävänsä Sarahin, meillä oli hyvä tyttöjengi kasassa.

Aloitimme aamun yhteisellä aamiaisella Kampin Korttelissa sijaitsevassa ravintola Storyssa. Avokadoleivät ja tuorepuuro tankkasivat hiilarivarastot täyteen, kun taas inkiväärishotti karisti viimeisetkin unihiekat silmistä. Ennen kaikkea oli ihanaa viettää aikaa yhdessä tyttöjen kanssa ja vaihtaa kuulumisia.

Juoksuvaihtoehtoina oli valittavissa yksi kilometri, viisi kilometriä ja kymmenen kilometriä. Itse osallistuin kymppikilsalle, sillä se on itselleni tuttu matka, jonka pyrin kerran viikossa juoksemaan.

Sää oli harmaa, tuuli ja räntä vihmoivat vasten kasvoja, mutta koko lenkin ajaksi sydämeni valtasi lämmin tunne. Ensinnäkin tunsin kiitollisuutta siitä, että sain osallistua tapahtumaan yhdessä ystävieni kanssa, joista jokaiseen olen tutustunut viimeisen puolen vuoden aikana blogini kautta. Toisekseen olin kiitollinen siitä, että olen terve ja pystyn ylipäätään osallistumaan juoksutapahtumaan – se kun ei ole kaikille itsestäänselvyys. Ja lopulta vain fiilistelin sitä, miten juoksutapahtuman luoma hurmos vei mennessään, saaden juoksuaskeleeni tuntumaan normaalia keveämmiltä. 

Innostuin juoksutapahtumasta niin paljon, että seuraavaksi aion uskaltautua puolimaratonille. Fuck Cancer Runissa huomasin, että yhdessä juokseminen on oikeasti hauskaa! Kilpailun tunnusta ei ollut tietoakaan, vaan ihmiset nauttivat aidosti tapahtumasta ja etenivät omaan tahtiinsa.

Jokainen juoksija oli voittaja, mutta omasta mielestäni yksi suurimmista voittajista oli Ani, joka ei olisi muutama vuosi sitten voinut vielä kuvitellakaan juoksevansa kymmentä kilometriä. Ennen Fuck Cancer Runia Ani oli tottunut juoksemaan muutaman kilometrin lenkkejä, ja häntä jännitti aiempaa pidempi matka. Ja niin vain Ani juoksi kymmenen kilometriä.

Positiivisen ajattelun ja tahdon voimalla. Mutta mikä tärkeintä, myös ystävien tuen voimalla. ♡

FOLLOW ME ON FACEBOOK / INSTAGRAM / PINTEREST

Share

Kommentoi

Ladataan...