Ladataan...
Sunday Blondie

Koska eduskuntavaalit ovat vain muutaman kuukauden päässä, on hyvä aika aloittaa aivonystyröiden hieronta politiikan saralla – esimerkiksi valokuvanäyttelyssä. 

Suomen valokuvataiteen museon lattioita on tullut kulutettua useita kertoja, sillä rakastan valokuvaamista ja valokuvanäyttelyiden kiertämistä. On aina mielenkiintoista huomata, miten eri tavoin toinen ihminen näkee ja kokee maailman ympärillään: se avartaa myös omaa näkemystä, haastaa ajattelemaan asioita toisin.

Tänään Kaapelitehtaalla avautuva Kolmanteen polveen -valokuvanäyttely on osa Poliittisen valokuvan festivaalia. PVF on kolmivuotinen valokuvatapahtuma, joka on omistettu valokuville ja valokuvaajille, jotka haluavat työllään vaikuttaa maailmaan. Tapahtuman tarkoituksena on paitsi voimistaa kantaaottavan valokuvan asemaa ja näkyvyyttä, myös innostaa ihmisiä keskustelemaan ja toimimaan.

Kolmanteen polveen rakentuu ajankohtaisten aiheiden ympärille: uskonnollisuuteen, lasten, naisten ja seksuaalivähemmistöjen asemaan, maahanmuuttoon ja syrjäytymiseen. Valokuvasarjansa ovat asettaneet esille seitsemältä eri puolelta maailmaa tulevat kuvaajat, joista suomalaisina mukana ovat Meeri Koutaniemi, Tuomas Linna ja Sara Hornig.

"Näyttely herättää kysymyksiä siitä, voiko valokuvalla vaikuttaa maailmaan, ja miksi juuri valokuva on hyvä väline vaikuttamiseen. Valitsemamme valokuvaajat vastaavat kysymykseen töillään."
 Sanni Seppo, festivaalin taiteellinen johtaja

Itseäni kiinnostavat etenkin Koutaniemen, David Magnussonin ja Farzana Wahidyn kuvasarjat, joista jokainen kertoo omanlaistaan tarinaa naiseudesta ja naisena olemisesta. Tyttöjen ympärileikkauksia, siveyslupauksesta kiinni pitäviä tyttäriä isineen, uusia puolia naisten elämästä Afganistanissa.

Kuka sanoi, että museot ovat tylsiä?

Olin jo singahtamassa näyttelyyn heti tänään ovien auetessa kello yhdeltätoista, mutta työt peruivat ruusuiset suunnitelmani. No, on toisaalta mukava tietää, että jonakin tulevana viikonloppuna luvassa on rauhallinen sunnuntai museokierroksen ja kahvittelun merkeissä!

 

Poliittisen valokuvan festivaalin päänäyttely Kolmanteen polveen on esillä Suomen valokuvataiteen museossa 30.1.-12.4.2015.

Kuvat: www.valokuvataiteenmuseo.fi

bloglovin / instagram / pinterest

Share

Ladataan...
Sunday Blondie

Vinkki: Jos olet suunnitellut treffaavasi tyttökaverisi kahvilassa salaatin äärellä Kampin kauppakeskuksessa keskiviikkoiltana, harkitse kohdetta uudelleen. Tulipa tänään nimittäin todistettua, että esimerkiksi JohtoCafe ja Beanie lopettavat salaattitarjoilunsa kahdeksalta.

Tarpeen vaatiessa osaan olla kranttu. Syön nykyään paljon salaattia, yleensä kaksi kertaa päivässä – sekä lounaalla että illallisella. Pyrin syömään arkena terveellisesti ja mahdollisimman runsaasti kasviksia, kun taas viikonloppuna suosin sallivampaa ruokavaliota.

Silloin kahviloiden perinteiset herkut, kuten täytetyt voileivät, pullat ja donitsit eivät istu yhteen arkilinjani kanssa. Niinpä salaattia oli saatava, joskaan ei hinnalla millä hyvänsä.

Kampissa kahvitellessani suuntaan yleensä yläkerran Johtoon. Sieltä löytyy aina vapaa pöytä, jossa voi istua halutessaan tuntikausia lehtiä selaillen. Vihreät teet ovat hyviä, salaattibuffet on runsas ja halpa, leivonnaisiakin on joka lähtöön niitä kaipaavalle.

Picnic ei yllä lempparikahviloideni listalle. Se on kuitenkin kohtuullisen hintainen, nopea ja ruokakin on perushyvää. Saimme ystäväni kanssa kaksi salaattia yhden hinnalla, ja koska kahvilassa oli hiljaista, istuimme pöydässä rauhassa tunnin jos toisenkin. Ei valittamista!

Yleisesti ottaen olen hyvin tarkka valitessani kahvilaa tai ravintolaa. Toisinaan nälkä ja kiire ohjaavat kuitenkin tekemään helppoja valintoja.

Eikä siinäkään ole lopulta mitään pahaa. Hyvien ystävien seurassa käy nimittäin monesti niin, että aika ja paikka unohtuvat – ja se on lopulta paljon tärkeämpää kuin se, minkälaista salaattia suuhuni haarukoin.

bloglovin / instagram / pinterest

Share

Ladataan...
Sunday Blondie

"Eihän kukaan täysjärkinen tee töitä maanantaina", totesin ystävälleni, kun sovimme kellonaikaa kauan suunnitelluille raakakakkutreffeille.

Kukapa ei nukkuisi mieluummin hieman pidempään, kävisi salilla ja näkisi ihania ystäviä heti maanantaina, jos olisi varaa valita?

Koska ystäväni joutui kuitenkin menemään töihin, sovimme tapaamisen Pür Hyvinvointikauppaan iltapäivälle. Olimme molemmat kulkeneet tuhansia kertoja Pür'in ohitse, mutta kumpikaan ei ollut saanut aikaiseksi astua kertaakaan ovesta sisään. Asia oli korjattava oitis!

Sisään astuessani ajattelin, että olisipa hyvä tehdä joka maanantai jotakin uutta, tutustua itselle tuntemattomiin paikkoihin. Liikkeessä leijaili huumaava tuoksu, kun erilaisten luonnontuotteiden tuoksut sekoittuivat toisiinsa. Kadun harmaassa loskassa rämpimisen jälkeen valoisa ja vaaleilla pinnoilla sisustettu tila tuntui ihanalta piristysruiskeelta.

Olimme ajatelleet syövämme kakut paikan päällä, mutta päädyimme ottamaan herkut mukaamme, sillä halusimme istuskella rauhassa teen äärellä ja höpistä useamman tunnin. Samalla kun ystäväni keskusteli homeopatiasta myyjän kanssa, kiertelin hyllyjen välissä ja ihmettelin Pür'in tarjontaa. Tästä liikkeestä todellakin löytyy kaikki, mitä luonnonmukaisesta elämästä kiinnostunut ihminen tarvitsee: elintarvikkeita, lisäravinteita, kosmetiikkaa, kodintuotteita.

Kure Bazaarin kynsilakkojen sävyt olivat niin herkullisia, että mieleni olisi tehnyt napata mukaan yksi jos toinenkin pullo. Pyrin nykyään kuitenkin "less is more" -filosofiaan, joten haluan käyttää kaikki vanhat kynsilakkani pois ennen kuin ostan mitään uutta. Ainakin tiedän, mihin suuntaan, kun Essiet ja Chanelit loppuvat! Kosmetiikkapuolelta löytyi muutenkin useita suosikkeja, kuten Neal's Yard Remediesin huumaavaa hunaja-appelsiinikäsivoidetta, sekä kirjava joukko uusia, houkuttelevia tuttavuuksia.

Luonnontuoteliikkeiden hyllyjen välissä pääni täyttyy aina kysymyksistä. Miksi en syö enemmän luomuruokaa? Miksi en vaihtaisi kokonaan luonnonkosmetiikkaan? Yleensä vastaus on raha, joka ei tunnu etenkään opiskelijalla millään riittävän luonnontuotteisiin jokaisella elämän osa-alueella. Kuten aina, päädyin tuttuun lopputulemaan: yksi kerrallaan kohti parempaa.

Tältä se maanantain pelastus sitten lopulta näytti: vadelma-mango-raakakakku, nimittäin! Useille raakakakuille ominaisesti tämäkin oli varsin makea tapaus, jolloin hillitty siivu riitti täyttämään makeanhimon oivallisesti.

Kakunsyönnin lomassa suunnittelimme vegaanipitsan ja -tiramisun tekoa, hekumoimme järjestävämme vegan feastin Berliinissä ja paransimme noin yleisesti maailmaa. Teetä kului, aika kului, ja pyykitkin tuli pestyä jutustelun lomassa.

En tiedä, paraniko maailma lopulta paljon. Mutta ainakin maanantaista tuli niin hyvä, ettei parempaa olisi voinut ollakaan.

bloglovin / instagram / pinterest

Share

Pages