Ladataan...
Sunday Blondie

Thaimaan loman paluulennolla luin ajankulukseni Kim Wong Keltnerin kepeän chick lit -romaanin Dim Sum of All Things. Kirjassa seurataan kolmannen sukupolven kiinalais-amerikkalaisen Lindsey Owyangin elämää länsimaisen ja aasialaisen kulttuurin puristuksessa, ja pohdiskellaan muun muassa, miten amerikkalaisen poikaystävän ja kiinalaisen suvun voisi yhdistää mahdollisimman kivuttomalla tavalla.

Kirjan parasta antia olivat yksityiskohtaiset kuvaukset kiinalaisesta kulttuurista – pääasiassa ruoasta. Keltnerin kirjan peruusteella saa käsityksen, että ruoalla on valtava merkitys aasialaisessa kulttuurissa. Ruoka kokoaa suvun yhteen, siihen liittyy useita traditioita sekä säännönmukaisuuksia, ja sitä valmistetaan paljon yhdessä.

Myöhemmin Suomeen palattuani kerroin innoissani kirjasta kiinalaiselle ystävälleni. Illallisen äärellä keskustelu kääntyi luonnollisesti ruokaan, ja aloin tiedustella lisää kiinalaisen ruokapöydän erikoisuuksista. Kirjan nimestä inspiroituneena kysyin puoliksi vitsillä, osaako ystäväni tehdä dim sumeja. No mutta totta kai!

Niinpä kokoonnuimme tänään viettämään iltaa tyttöjen kesken, ja nautimme ihanista, kotitekoisista dim sumeista. For those who don't know: dim sumit ovat höyryäviä lihalla, kalalla tai äyriäisillä täytettyjä nyyttejä. Syömämme pallerot oli täytetty kanalla, porsaalla ja katkaravuilla sekä riisillä.

Minusta tuli oitis dim sum -fani. Suloiset nyytit olivat kertakaikkisen herkullisia! Rakastan uusien ruokalajien testaamista, ja minusta on ihanaa tutustua erilaisten kulttuurien tapoihin. Arvostan suuresti vaivannäköä, omistautumista ja aikaa, jonka ystäväni oli käyttänyt valmistaakseen meille hauskan illallisen.  Ruoka oli tehty rakkaudella, ja sen maistoi.

Nyytit katosivat nopeasti rasioista samalla, kun juttelimme keväästä, aurinkoisista päivistä, vapusta, kesähäistä, matkustelemisesta ja tulevista elämänmuutoksista. Juuri tällaiset illat ovat elämässä niin tärkeitä: kun kenelläkään ei ole kiire mihinkään, ja on vain aikaa nauttia ajasta parhaimpien ystävien kesken.

Nämä dim sumit ovatkin vain harvoille ja valituille! Ja taatusti Kallion parhaimmat. Tänä iltana ei tarvitse mennä tyhjin vatsoin nukkumaan.

bloglovin / instagram / pinterest

Ladataan...

Ladataan...
Sunday Blondie

Kaupunki suorastaan kylpi valossa.

Ihmiset kävelivät hiekattomalla kadulla tennarit jalassa, hymyilivät salaa huiveihinsa, kehräsivät mielessään. Piilouduin aurinkolasieni taakse ja nautin muiden tavoin jokaisesta sekunnista, kun auringonsäteet hivelivät ihoani. Toppatakki tuntui melkein liian lämpimältä.

Haahuilin Tokoinrannasta keskustaan Senaatintorille. Ihmisiä istui siellä täällä: puistonpenkeillä, nurmikolla, laitureilla, rappusilla – missä tahansa, minne aurinko sattui paistamaan.

Tuomiokirkon rappusten huipulla tuuli. Istuin turistien ja paikallisten joukkoon kivisille askelmille, suljin silmät hetkeksi. Muistelin viime kevättä, kun istuin samassa paikassa, luultavasti vasta toukokuussa. Teki mieli lähteä terassille, kääriytyä vilttiin viinilasi kädessä odottamaan höyryävää pasta-annosta, höpistä turhanpäiväisistä asioista ystävien kanssa.

Mielessä risteilivät ajatukset tulevasta kesästä, ilo kipristeli mahanpohjassa. Valoisat kesäyöt, paljaat sääret, Helsingin jäätelötehtaan valtavat tötteröt, aurinkorasvan tahraama iho, grillin savuinen tuoksu, loppumattomat suukot ja halaukset, vieno merituuli, kaupungin äänet sunnuntaiaamuna.

Helsingin kesä.

bloglovin / instagram / pinterest

Ladataan...

Ladataan...
Sunday Blondie

Jos satun liikkumaan keskustan seudulla, ja mieleni tekee hyvää kahvia, suunnistan yleensä Aleksanterinkadun La Torrefazioneen.

Torre on takuuvarma suosikki etenkin lämpimien juomiensa suhteen: kahvin mehevät aromit leijailevat nenään jo tiskille jonottaessa, kahvikoneet rouhivat tuoreita papuja ja baristat pyöräyttävät juoman pinnalle millintarkalleen täydellisen sydän- tai lehtikuvioinnin.

Kehuja ansaitsee myös ruokapuoli: salaatit, täytetyt leivät, smoothiet ja leivonnaiset ovat joka kerta tasaisen laadukkaita ja tuoreita. Nyt kun asiaa tarkemmin ajattelen, en ole koskaan pettynyt Torressa käydessäni.

Ruoan lisäksi yksi merkittävin viihtyisän kahvilan tekijä on tunnelma. Torressa on aina ihania kahvilan ääniä: astioiden kilinää, kahvikoneen puhinaa, iloista puheensorinaa. Vaikka pieni tila on useimmiten tupaten täynnä asiakkaita, tarjoilijat siivoavat pöytiä jatkuvasti ja ohjaavat ihmisiä vapautuneisiin pöytiin.

Lempipaikkani on ikkunan ääressä, korkeilla baarituoleilla. Siitä on hauskaa katsella alhaalla Aleksilla kulkevia, tarkkailla ihmisten tyyliä ja arvailla, minne kukin on matkalla. Intiimimpi tunnelma on kuitenkin sisemmällä kahvilassa, rustiikkisen tiiliseinän vierellä olevissa pikkupöydissä.

Olen haaveillut jo pitkään Torren aamiaisesta ja brunssista. Arkisin kahvilassa tarjoillaan valmiita aamiaislautasia, jotka maksavat vain 12,50 euroa – se ei ole mielestäni paha hinta, sillä oletan laadun korvaavan määrän. Brunssille pääsee sekä lauantaina että sunnuntaina, ja oman brunssiannoksensa voi valita kolmesta vaihtoehdosta: Amerikan, Suomen tai Euroopan. Kaikkiin annoksiin sisältyy lisäksi kahvi, tuoremehu sekä smoothie tai vohveli.

Koska olen tehnyt jo leivontasuunnitelmia tulevalle viikonlopulle, epäilen, että toive Torren brunssista siirtyy jälleen yhdellä viikonlopulla eteenpäin. Pian sinne on kuitenkin pakko päästä, sillä enää en malta odottaa...

bloglovin / instagram / pinterest

Pages