Ladataan...
Sunday Blondie

New York, New York. Kaupunki, johon tuskin koskaan kyllästyn – kuten tuskin myöskään kaupungin suloisiin aamiaispaikkoihin.

The Butcher's Daughterin ohella Two Hands on yksi New Yorkin lempiaamiaispaikoistani, johon palaan aina mielelläni uudelleen. Lämmin tunnelma, vaihtuva taidenäyttely, iloiset asiakkaat, hyvä sijainti ja ennen kaikkea herkullinen ruoka tekevät kahvilasta täydellisen aamiaismestan.

Two Hands tunnetaan ennen kaikkea muhkeista avokadoleivistään, acai-smoothiekulhoista sekä matchalatteistaan. Vietin Two Handsissa erään aamun yksin New Yorkin matkallani, rauhassa aamiaistani ikkunapöydässä nauttien. Valitsin perinteisen aamiaiskombon: avokadoleivän, My Way -smoothien (banaania, mustikkaa, acai-marjoja, kaakaota, mantelimaitoa) sekä soijamaitoon valmistetun matchalatten.

Jostain syystä kahvilassa käydessäni mieleeni nousevat aina yhden lempibändini, norjalaisen Kings of Conveniencen laulut. Jos Two Hands muotoutuisi musiikiksi, henkisi se juuri juuri samanlaista fiilistä kuin mieskaksikon laulut: rentoa kitaransoittoa ja pehmeää lauluääntä.

Ja silloin kun en ole Two Handsissa, voin puolestani kuunnella Kings of Conveniencea ja muistella kahvilassa viettämiäni hetkiä.

FOLLOW ME ON FACEBOOK / INSTAGRAM / PINTEREST

Share

Ladataan...
Sunday Blondie

Kun teehuoneelle joutuu jonottamaan tunnin ajan, voi jo uskaltaa olettaa, että kyseessä on spesiaali paikka.

Olin bongannut suloisen Aoyama Flower Market Tea Housen  Instagramista jo pari kuukautta ennen Tokioon saapumistamme. Kuvien ja kertomusten perusteella tiesin, että kyseessä on yksi kaupungin suosituimmista teehuoneista – suosituimmista ja jonotetuimmista.

Kävimme viikon aikana kuikuilemassa teehuoneen edessä kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla jono oli niin pitkä, ettemme halunneet jäädä odottamaan teehuoneelle pääsyä koko loppupäiväksi. Toisella kerralla jono oli – noh, lähes yhtä pitkä kuin viimeksi. Kukkien valtaama teehuone oli kuitenkin yksi Tokion must-kohteistani, ja niin päädyimme seisomaan tunnin ulkona jonottaessamme teehuoneelle muiden elämyksennälkäisten nuorten aikuisten tavoin.

Pitkän jonotuksen aikana mieleeni hiipi jo epäilyksen siemen: entä jos teehuone ei tarjoaisikaan mitään ihmeellistä? Entä jos ruoka olisikin täysin keskinkertaista? Epäilykseni kuitenkin haihtuivat ilmaan heti kun astuimme sisään Aoyama Flower Market Tea Houseen.

Tarjolla oli runsaasti erilaisia teitä, japanilaiseen tyyliin poikkeavasti lähinnä mustaa teetä ja erilaisia kukkais- sekä hedelmäteitä. Ruokalistalta löytyi niin suolaisia leipiä kuin salaatteja, mutta me tulimme teehuoneelle jälkiruokien takia. Naistenpäivän kunniaksi tilasimme kaksi erilaista annosta: köyhät ritarit sekä suklaamoussea.

Ja ne jälkkärit. Niiden takia kyllä kannatti seistä ulkona viileässä maaliskuun viimassa tunnin ajan! Molemmat jälkiruoat paitsi maistuivat suussa sulavan suloisilta myös näyttivät upeilta. Teekin oli ihanaa, vaikka itse olenkin vihreän teen ystävä.

Nämä kuvat eivät tee oikeutta teehuoneelle, mutta toivon, että niistä välittyy edes ripaus siitä lämpimästä tunnelmasta, jonka saimme tuona iltapäivänä Tokiossa kokea.

Juuri tällaisia kohteita matkoiltani metsästän: paikkoja, jotka saavat sydämeni sykähtämään.

FOLLOW ME ON FACEBOOK / INSTAGRAM / PINTEREST

Share

Ladataan...
Sunday Blondie

Olen jo vuosikausia rakastanut juoksemista. Mutta vasta eilen sain kokea, miten hauskaa onkaan juosta yhdessä hyvän asian puolesta.

Tänä viikonloppuna käynnistyi valtakunnallinen Fuck Cancer -kampanja, joka nostaa esiin syöpään sairastuneet nuoret aikuiset. Yksi kampanjan kasvoista on ystäväni, täällä Lilyssä Naked Truth -nimistä blogiaan kirjoittava Ani. Kolme kertaa syövästä selvinnyt supermimmi, joka inspiroi minua ennen kaikkea positiivisella asenteellaan. Ilman positiivisuutta ja taistelija-asennetta Ani ei olisi selviytynyt vakavasta sairaudesta kerta toisensa jälkeen.

Kun Ani kysyi minulta, Sarandalta ja Adamalta, lähtisimmekö hänen kanssaan juoksemaan kampanjan starttaavaan Fuck Cancer Run -tapahtumaan, innostuimme heti. Mikä olisikaan hauskempaa kuin juosta yhdessä hyvän asian puolesta! Kun Adama kutsui mukaan vielä ystävänsä Sarahin, meillä oli hyvä tyttöjengi kasassa.

Aloitimme aamun yhteisellä aamiaisella Kampin Korttelissa sijaitsevassa ravintola Storyssa. Avokadoleivät ja tuorepuuro tankkasivat hiilarivarastot täyteen, kun taas inkiväärishotti karisti viimeisetkin unihiekat silmistä. Ennen kaikkea oli ihanaa viettää aikaa yhdessä tyttöjen kanssa ja vaihtaa kuulumisia.

Juoksuvaihtoehtoina oli valittavissa yksi kilometri, viisi kilometriä ja kymmenen kilometriä. Itse osallistuin kymppikilsalle, sillä se on itselleni tuttu matka, jonka pyrin kerran viikossa juoksemaan.

Sää oli harmaa, tuuli ja räntä vihmoivat vasten kasvoja, mutta koko lenkin ajaksi sydämeni valtasi lämmin tunne. Ensinnäkin tunsin kiitollisuutta siitä, että sain osallistua tapahtumaan yhdessä ystävieni kanssa, joista jokaiseen olen tutustunut viimeisen puolen vuoden aikana blogini kautta. Toisekseen olin kiitollinen siitä, että olen terve ja pystyn ylipäätään osallistumaan juoksutapahtumaan – se kun ei ole kaikille itsestäänselvyys. Ja lopulta vain fiilistelin sitä, miten juoksutapahtuman luoma hurmos vei mennessään, saaden juoksuaskeleeni tuntumaan normaalia keveämmiltä. 

Innostuin juoksutapahtumasta niin paljon, että seuraavaksi aion uskaltautua puolimaratonille. Fuck Cancer Runissa huomasin, että yhdessä juokseminen on oikeasti hauskaa! Kilpailun tunnusta ei ollut tietoakaan, vaan ihmiset nauttivat aidosti tapahtumasta ja etenivät omaan tahtiinsa.

Jokainen juoksija oli voittaja, mutta omasta mielestäni yksi suurimmista voittajista oli Ani, joka ei olisi muutama vuosi sitten voinut vielä kuvitellakaan juoksevansa kymmentä kilometriä. Ennen Fuck Cancer Runia Ani oli tottunut juoksemaan muutaman kilometrin lenkkejä, ja häntä jännitti aiempaa pidempi matka. Ja niin vain Ani juoksi kymmenen kilometriä.

Positiivisen ajattelun ja tahdon voimalla. Mutta mikä tärkeintä, myös ystävien tuen voimalla. ♡

FOLLOW ME ON FACEBOOK / INSTAGRAM / PINTEREST

Share

Pages