Ladataan...
Sunday Blondie

*Yhteistyössä Kappelin kanssa

Sunnuntait ovat olleet meille aina ihanaa kahvittelu-, brunsseilu- ja museoaikaa. Viime sunnuntaina kävimme kiertämässä Ateneumin näyttelyt (lämmin suositus Suomen taiteen tarina -näyttelylle), jonka jälkeen päädyimme tekemään jotakin tavallisesta poikkeavaa: lähdimme brunssin sijaan aikaiselle illalliselle klassiseen ravintola Kappeliin.

Kappeli juhlii tänä vuonna 150-vuotisjuhliaan. Ravintola avattiin kesäkuussa 1867, josta lähtien se on ollut yksi Helsingin vilkkaimmista kohtaamispaikoista. Kappelin kesäterassi on sijainniltaan yksi kaupungin parhaimmista, ja ravintolassa on mukavaa nauttia niin aamupäiväkahvit kuin illallinen. 

Taide on ollut tärkeä osa Kappelin historiaa. Keskeinen sijainti ja hyvä ruoka houkuttelivat aikoinaan paikalle useita tunnettuja taiteentekijöitä: nuoren säveltäjä Jean Sibeliuksen, kirjailijat Eino Leinon ja Juhani Ahon sekä taiteilija Akseli Gallen-Kallelan. Leinon ja Sibeliuksen kantapöydät sijaitsevat yhä ravintolan länsisiivessä. Kappelin ruokalistalta löytyvät myös Eino Leinon, Jean Sibeliuksen sekä runoilija L. Onervan nimikkomenut.

Yli sadan vuoden taipaleen aikana Kappelissa on katsottu tärkeäksi myös kehittää ravintolan ruokatarjontaa. Ravintolassa on haluttu vastata kasvisruoan kysyntään tarjoamalla kasvismenua, joka on ollut saatavilla jo muutaman vuoden ajan. L. Onerva -nimellä kulkeva menu koostuu kolmesta ruokalajista, jotka vaihtelevat kauden mukaan.

Tällä kertaa tarjolla oli kuohkeaa samppanja-mustajuurikeittoa, punajuuririsottoa ja vuohenjuustoa sekä kahvilla maustettua valkosuklaata ja omenasorbettia. Minä valitsin kasvismenun, kun taas mies halusi testata perinteisen Eino Leino -menun: Kappelin kalalajitelman, marmoriulkofileen ja créme brûléeta tyrnisorbetin kera.

Kappeli lukeutuu niihin ravintoloihin, joissa tuntuu vallitsevan aina miellyttävän leppoisa tunnelma. Sunnuntai-illallinen houkutteli paikalle niin perheitä, ystäväseurueita, turisteja kuin pariskuntia. Välillä pilviverhon takaa kurkistavat auringonsäteet lämmittivät isojen, Esplanadille avautuvien ikkunoiden lävitse. Palvelu oli ystävällistä ja asiantuntevaa, ruoka ihanaa.

Valitsemani kasvismenu koostui takuuvarmasti maistuvista annoksista. Mustajuurikeitto oli samettisen pehmeää, punajuuririsotto maukasta ja jälkiruoka suussa sulavaa. Omasta mielestäni menun hinta-laatusuhde on varsin kohdillaan: kolmen ruokalajin kasvismenu maksaa 43,50e, S-etukortin omistajille 39e. Myös Eino Leino -menu näytti katoavan parempiin suihin varsin nopeasti.

Heti, kun auringonsäteet lämmittävät ulkonakin, on aika suunnata Kappelin terassille. Aamutee kesäisellä Esplanadilla... Juuri sitä kaipaan tänä harmaana päivänä!

FOLLOW ME ON FACEBOOK / INSTAGRAM / PINTEREST

Share

Ladataan...
Sunday Blondie

En ole pikaruokaravintoloiden ystävä.

Minua ei haittaa odottaa ruokaani, ja ideaalitilanteessa haluaisin aina nauttia annokseni rauhassa. Rakastan illallisia, jotka kestävät tuntikausia, ja lounaita, joilla ehditään oikeasti myös keskustella asioista. Mäkkärit, kotipitsat ja tacomestat – meh. Pikaruokaravintolat eivät ole minun juttuni.

New Yorkissa kohtasin kuitenkin konseptin, johon tykästyin: terveellisen pikaruokaraflan by CHLOE.n. Se eroaa monesta muusta pikaruokaravintolasta siinä, että ravintolassa ei ollut kiireen tuntua ja ruoka oli oikeasti maukasta. Ihmiset myös viettivät ravintolassa aikaa ja nauttivat annoksensa rauhassa. Ravintolan sisustus oli viihtyisä, jopa suloinen (ja instagrammattava). Monessa mielessä kyse ei siis ollutkaan aivan perinteisestä pikaruokaravintolasta, jonka lattialla ajelehtii kylmenneitä ranskalaisia ja pöydille on roiskunut ketsuppia.

Kävimme by CHLOE.ssa aamiaisella ystäväni Jennan kanssa. Listalta löytyy vaihtoehtoja niin aamiaiselle, lounaalle kuin illalliselle – salaatteja, burgereita, smoothieita, kuppikakkuja, jättikeksejä. Me päädyimme tilaamaan vihersmoothiet, kvinoapuurot sekä bataattiranskalaiset punajuuridipin kera.

Kaikki annokset ylittivät odotukseni. Vihersmoothie oli tajuttoman hyvää, bataattiranskalaiset ja dippi maukkaita, mutta kaikista parasta oli puuro. En ollut aiemmin syönyt kvinoapuuroa, mutta nyt en enää muuta haluaisi syödäkään! Kaneli toi puuroon makumuistoja mummolasta.

Pikaruokaravintoloiden valtaamassa New Yorkissa by CHLOE. on virkistävä tuulahdus. Mäkkäreihin nähden by CHLOE.lla on vielä varsin vaatimaton määrä toimipisteitä: viisi kappaletta New Yorkissa, kaksi Bostonissa ja yksi Los Angelesissa. Mikä onkin oikeastaan vain hyvä asia uutuudenviehätyksen säilymisen kannalta.

Tällaisen pikaruokaraflan toivottaisin ilomielin tervetulleeksi Suomeenkin!

FOLLOW ME ON FACEBOOK / INSTAGRAM / PINTEREST

 

Share

Ladataan...
Sunday Blondie

Toiset keräävät matkoiltaan jääkaappimagneetteja, toiset mukeja, jotkut pehmoleluja tai posliinifiguureja. Minä kerään muistoja.

Okei, ostan toisinaan vaatekappaleen tai pari – Tokiosta tosin vain vihreää teetä. Pidän paikallisten tekemistä koruista, jotka muistuttavat minua aina niitä pitäessäni matkoistani. Rakastan myös reissujen tallentamista kameraani, sillä kuvien kautta on entistäkin helpompaa palata menneisiin hetkiin.

Mutta ennen kaikkea haluan kerätä muistoja, tallentaa hetkiä verkkokalvoilleni ja päähäni. Kerätä mieleeni muistoja siitä, miltä tietyssä paikassa näytti ja kuulosti, miltä siellä tuoksui ja kenties maistui.

Tämän muistan kuvissa esiintyvästä hetkestä: Long Islandin kärjessä sijaitsevassa Montaukin pikkukaupungissa oli poikkeuksellisen tuulinen päivä. Kylmä helmikuun viima tunkeutui luihin ja ytimiin asti, mutta päätimme uhmata säätä tyttökavereideni kanssa, sillä olimme ihastuneet kaupungin keskustassa sijaitsevaan Memory Moteliin ja halusimme napata sen edessä muutamat kuvat auringonlaskun aikaan. 

Paikka oli kuin suoraan amerikkalaisesta road trip -leffasta tai Paola Suhosen lyhytelokuvasta. Suhonen olikin yöpynyt motellissa useita kertoja aikoinaan New Yorkissa asuessaan. Montaukista ja Memory Motelista tuli ihana pakopaikka, kun Suhonen kyllästyi suurkaupungin hälinään.

Ja vieläpä jännittävä sellainen: "Huoneet ovat todella peruskuntoisia, jopa hieman räjähtäneitä. Älä ylläty, jos löydät seinältä hieman veriroiskeita."

pusero Topshop // farkut Monki // nilkkurit Vagabond // kaulakoru Urban Outfitters // korvakorut BikBok

Kuvat: Jenna Andelin, Ulla Alakangas

 

Emme löytäneet veriroiskeista tai muutakaan kovin dramaattista, vaan kaksi juoma-automaattia sekä suloisen vaaleanpunaisen seinän päädyn. Hyytävien kuvausten päätyttyä juoksin kiljuen autoon, ja käteni olivat lähes tunnottomat, kun kaarsimme nauraen ulos motellin pihasta.

Good times, good memories. 

 

FOLLOW ME ON FACEBOOK / INSTAGRAM / PINTEREST

Share

Pages