Ladataan...
Sunday Blondie

Asia, johon olen hullaantunut tällä hetkellä: tuorepuuro.

I know, I know – eihän tuorepuurossa enää mitään uutta ole. Marjaisia ja hedelmäisiä, aamu- tai välipalasta käyviä raakapuuroja on värkkäilty lehtien sivuilla ja blogeissa jo parin vuoden ajan. Sen sijaan suolaiset tuorepuurot ovat juuri nyt in.

Itse vannon kuitenkin yhä marjaisten tuorepuurojen nimeen. Värikkäillä marjoilla koristeltu purkillinen tuorepuuroa hellii myös kauneudennälkäisiä verkkokalvoja.

Julkaistuani Instagramissa kuvan tuorepuurosta sain jo saman päivän aikana kyselyjä, mitä kyseiseen herkkuun tulee. Tässä tämän hetken suosikkipuuroni ainesosat.

klassinen tuorepuuro

  • 1 dl kaurahiutaleita
  • 1 rkl chia-siemeniä
  • 2 dl kauramaitoa
  • ripaus vaniljaa
  • päälle: ruokalusikallinen maapähkinävoita,
    tuoreita marjoja ja kookoshiutaleita

Ainekset sekaisin, astiaksi kaunis isoäidin peruja oleva hillopurkki, yön ajaksi jääkaappiin ja kas – aamulla lempeä tuorepuuro on valmis kuin itsestään. Ainoa asia, joka aamu-unisen tulee muistaa, on sekoittaa puuroa hieman ja lisätä päälle mieleisensä härpäkkeet.

Kun jokin on näin helppoa ja hyvää, ei sitä voi kuin rakastaa. 

muita suosikkireseptejäni:

lehtikaali-päärynä smoothie bowl

baobab coconut yogurt – vegaanin turkkilainen jogurtti

pieneen makeanhimoon – vegaaninen suklaasmoothie

 

FOLLOW ME ON FACEBOOK / INSTAGRAM / PINTEREST

 

Share

Ladataan...
Sunday Blondie

Olen jo useita vuosia ollut suuri vihreän teen ystävä, erityisesti matchan. Vasta Japanissa käytyäni todella rakastuin tuohon vihreään juomaan.

Matcha on olennainen osa japanilaista teekulttuuria. Korkealuokkaisen, hienoksi jauhetun vihreän teen terveyshyötyjen katsotaan ylittävän muut vihreät teet, sillä matchaa juodessaan teenjuoja tulee nauttineeksi koko teelehden eikä ainoastaan siinä haudutettua vettä. Matchassa on esimerkiksi yli sata kertaa enemmän antioksidantteja kuin tavallisessa vihreässä teessä sekä runsaasti C-vitamiinia, seleeniä, kromia, sinkkiä ja magnesiumia. Kokonaisten teelehtien vuoksi matcha sisältää kuitenkin myös runsaasti kofeiinia: yksi matcha-kupillinen sisältää kolminkertaisen määrän kofeiinia tavalliseen vihreään teehen verrattuna.

Nautimme Tokion Omotesandossa neljän teen seremonian, jonkalaista en ollut koskaan ennen kokenut. Sakurai Japanese Tea Experience sijaitsi harmaassa liike- ja toimistorakennuksessa, jonka ulkoasu ei vaikuttanut houkuttelevalta. Sisältä paljastui kuitenkin ihastuttava, hyvällä maulla sisustettu teehuone, johon mahtui kerrallaan kahdeksan teenjuojaa. Kupariset seinät, tumma puu, minimalistinen sisustus ja hiljainen musiikki loivat tilaan seesteisen tunnelman.

Sakurai Japanese Tea Experience ei ole aivan tavallinen teehuone, vaan pikemminkin yhdistelmä modernia ja traditiota. Saapuessamme teehuoneelle meillä kävi tuuri, sillä teehuone oli vielä tyhjillään, ja pääsimme istumaan suoraan teemestarin eteen seuraamaan teen valmistusta.

Teemestarin liikkeet olivat kauniin eleettömiä, kokonaisuudesssaan kuin taidenäytös. Aikaisemmin mieleeni ei olisi tullut syödä haudutettuja teelehtiä, mutta nyt koin senkin. Joimme kylmäuutettua vihreää teetä, paahdettua vihreää teetä ja maistelimme erilaisia makeisia, wagasheja, joita japanilaiset perinteisesti nauttivat teen kanssa. Wagashi-leivonnaiset valmistetaan yleensä mochi-riisistä, azukipaputahnasta ja hedelmistä, ja ne voidaan jakaa useaan kategoriaan valmistustavan ja kosteusasteen mukaan.

Teekupilliset olivat pieniä, jotkin teet varsin vahvoja. Japanilaisessa teeseremoniassa ideana ei ole hörppiä teetä litrakaupalla, vaan vihreää juomaa nautitaan hartaasti ja ajatuksella. Juuri tämä seikka teki minuun Japanissa lähtemättömän vaikutuksen: ihmisten kyky pysähtyä täysillä nauttimaan yhdestä hetkestä, yhdestä teekupillisesta, täydessä hiljaisuudessa. Samaa tapaa haluan vaalia jatkossa kotonakin.

Teeseremonia maksoi noin 40 euroa, mikä voi kuulosta hintavalta. Totta onkin, että Tokion eri puistojen teehuoneilla voi kokea kauniin, pienimuotoisen teeseremonian alle kympillä – vierailimme esimerkiksi Shinjuku Gyoen -puistossa pienessä teehuoneessa, jossa matcha-kupillinen ja wagashi-leivonnainen kustansivat noin kuusi euroa.

Itse ihastuin Sakurai Japanese Tea Experiencessä kuitenkin juuri modernin ja perinteisen yhdistelmään sekä teemestarien hartaaseen omistautumiseen työhönsä. Kun tee tehdään suoraan nenäsi edessä ja nautit jokaisen siemauksen ajatuksella, tarjoaa teeseremonia upean kokemuksen, jota et unohda koskaan.

Teehuoneen nettisivuilla käydessäni pääsin uudelleen fiilistelemään kokemaamme teehetkeä. Sieltä voit käydä katsomassa kauniin videon, jossa vilahtavat useat meidänkin nauttimistamme teejuomista.

FOLLOW ME ON FACEBOOK / INSTAGRAM / PINTEREST

Share

Ladataan...
Sunday Blondie

Yhtenä päivänä löydät itsesi matkalaukkuinesi Shinjukun ihmisvilinästä hämmentyneenä keskellä katua etsimässä hotellia. Toisena olet jälleen Helsinki-Vantaan lentokentällä.

Viikko Tokiossa ei riittänyt mitenkään antamaan kokonaisvaltaista kuvaa Japanin pääkaupungista ja sen asukkaista. Silti se antoi jo jonkinlaisen käsityksen siitä, mistä japanilaisessa kulttuurissa on kyse.

En rakastunut Tokioon heti ensi silmäyksellä. Betoninen kaupunki tuntui rakentuvan vastakkaisuuksien varaan: toisaalta se tuntui upottavan harmaalta, toisaalta sadat värikkäät mainosvalot liian räikeiltä. Sama päti myös ihmisiin: japanilaiset olivat hillittyjä ja varovaisia, mutta iltaisin kadut ja ravintolat täyttyivät täyttä kurkkua huutavista ja nauravista ihmisistä, jotka näyttivät avoimesti tunteensa.

En kuvaisi Tokiota kauniiksi kaupungiksi samassa mielessä kuin Pariisia, jonka kadut ovat täynnä vanhoja, arkkitehtonisesti upeita rakennuksia. Tokio onkin kohtuullisen "uusi" kaupunki: vuonna 1923 kaupunkiin iski suuri Kanton maanjäristys, joka romutti rakennuksia maan tasalle ja vei yli 100 000 ihmisen hengen. Maanjäristyksen aiheuttamien tuhojen jälkeen Tokiosta rakennettiin moderni suurkaupunki, uuden kaupunkiyhteiskunnan symboli.

Harmauden keskeltä löytyy kuitenkin yhä joitakin kauniita vanhoja rakennuksia. Ennen kaikkea Tokio on täynnä pieniä, kauniita yksityiskohtia, jotka saivat sydämeni läikehtimään.

Yksinäinen bonsai-puu keskellä betoniaukeaa. Yksinkertainen, eteerinen teehuone suuren toimisto- ja kauppakeskuksen ylimmässä kerroksessa. Pikkukujilta löytyneiden ränsistyneiden baarien keskittymä. Huolellisuus, jolla mestari valmistaa jokaisen sushipalan. Vaaleanpunainen kirsikkapuu, joka kukkii yksinäisenä vielä talven kellertämässä puistossa. Pienet, värikkäät wagashi-leivokset.

Viikon aikana tein niitä asioita, joista olin unelmoinutin. Osallistuin japanilaiseen teeseremoniaan useita kertoja ja join joka päivä vähintään kaksi kupillista matchaa. Maistelin paikallisia ruokia, sushin lisäksi esimerkiksi tempuraa, tonkatsua ja soba-nuudeleita. Ihailin vastapuhjenneita kirsikankukkia puistoissa, katselin Tokiota yläilmoista ja kävelin päämäärättömästi ympäri kaupunkia.

Vaikka eräs Omotesandossa nauttimamme teeseremonia jäi lähtemättömästi mieleeni matkan kauneimpana kokemuksena, tunsin voimakkaimmin rakkautta Tokiota kohtaan viimeisenä iltanamme, jolloin illallistimme Lost in Translation -elokuvasta tutussa American Barissa Shinjukussa.

Nimensä mukaisesti paikassa ei ollut mitään japanilaista, hupaisaa kyllä. Mutta jostain syystä juuri se hetki tuntui oikealta: pehmeä live-jazz, hämärä baari ja ikkunapöytä, jonka edessä Tokio avautui miljoonine tuikkivine valoineen. Vasta silloin käsitin, miten valtavassa, mahtavassa kaupungissa olen viikkoni viettänyt.

Ja miten paljon salaisuuksia Tokiolla onkaan vielä annettavanaan.

FOLLOW ME ON FACEBOOK / INSTAGRAM / PINTEREST

Share

Pages