Ladataan...
Sunday Blondie

Vinkki: Jos olet suunnitellut treffaavasi tyttökaverisi kahvilassa salaatin äärellä Kampin kauppakeskuksessa keskiviikkoiltana, harkitse kohdetta uudelleen. Tulipa tänään nimittäin todistettua, että esimerkiksi JohtoCafe ja Beanie lopettavat salaattitarjoilunsa kahdeksalta.

Tarpeen vaatiessa osaan olla kranttu. Syön nykyään paljon salaattia, yleensä kaksi kertaa päivässä – sekä lounaalla että illallisella. Pyrin syömään arkena terveellisesti ja mahdollisimman runsaasti kasviksia, kun taas viikonloppuna suosin sallivampaa ruokavaliota.

Silloin kahviloiden perinteiset herkut, kuten täytetyt voileivät, pullat ja donitsit eivät istu yhteen arkilinjani kanssa. Niinpä salaattia oli saatava, joskaan ei hinnalla millä hyvänsä.

Kampissa kahvitellessani suuntaan yleensä yläkerran Johtoon. Sieltä löytyy aina vapaa pöytä, jossa voi istua halutessaan tuntikausia lehtiä selaillen. Vihreät teet ovat hyviä, salaattibuffet on runsas ja halpa, leivonnaisiakin on joka lähtöön niitä kaipaavalle.

Picnic ei yllä lempparikahviloideni listalle. Se on kuitenkin kohtuullisen hintainen, nopea ja ruokakin on perushyvää. Saimme ystäväni kanssa kaksi salaattia yhden hinnalla, ja koska kahvilassa oli hiljaista, istuimme pöydässä rauhassa tunnin jos toisenkin. Ei valittamista!

Yleisesti ottaen olen hyvin tarkka valitessani kahvilaa tai ravintolaa. Toisinaan nälkä ja kiire ohjaavat kuitenkin tekemään helppoja valintoja.

Eikä siinäkään ole lopulta mitään pahaa. Hyvien ystävien seurassa käy nimittäin monesti niin, että aika ja paikka unohtuvat – ja se on lopulta paljon tärkeämpää kuin se, minkälaista salaattia suuhuni haarukoin.

bloglovin / instagram / pinterest

Share

Ladataan...
Sunday Blondie

"Eihän kukaan täysjärkinen tee töitä maanantaina", totesin ystävälleni, kun sovimme kellonaikaa kauan suunnitelluille raakakakkutreffeille.

Kukapa ei nukkuisi mieluummin hieman pidempään, kävisi salilla ja näkisi ihania ystäviä heti maanantaina, jos olisi varaa valita?

Koska ystäväni joutui kuitenkin menemään töihin, sovimme tapaamisen Pür Hyvinvointikauppaan iltapäivälle. Olimme molemmat kulkeneet tuhansia kertoja Pür'in ohitse, mutta kumpikaan ei ollut saanut aikaiseksi astua kertaakaan ovesta sisään. Asia oli korjattava oitis!

Sisään astuessani ajattelin, että olisipa hyvä tehdä joka maanantai jotakin uutta, tutustua itselle tuntemattomiin paikkoihin. Liikkeessä leijaili huumaava tuoksu, kun erilaisten luonnontuotteiden tuoksut sekoittuivat toisiinsa. Kadun harmaassa loskassa rämpimisen jälkeen valoisa ja vaaleilla pinnoilla sisustettu tila tuntui ihanalta piristysruiskeelta.

Olimme ajatelleet syövämme kakut paikan päällä, mutta päädyimme ottamaan herkut mukaamme, sillä halusimme istuskella rauhassa teen äärellä ja höpistä useamman tunnin. Samalla kun ystäväni keskusteli homeopatiasta myyjän kanssa, kiertelin hyllyjen välissä ja ihmettelin Pür'in tarjontaa. Tästä liikkeestä todellakin löytyy kaikki, mitä luonnonmukaisesta elämästä kiinnostunut ihminen tarvitsee: elintarvikkeita, lisäravinteita, kosmetiikkaa, kodintuotteita.

Kure Bazaarin kynsilakkojen sävyt olivat niin herkullisia, että mieleni olisi tehnyt napata mukaan yksi jos toinenkin pullo. Pyrin nykyään kuitenkin "less is more" -filosofiaan, joten haluan käyttää kaikki vanhat kynsilakkani pois ennen kuin ostan mitään uutta. Ainakin tiedän, mihin suuntaan, kun Essiet ja Chanelit loppuvat! Kosmetiikkapuolelta löytyi muutenkin useita suosikkeja, kuten Neal's Yard Remediesin huumaavaa hunaja-appelsiinikäsivoidetta, sekä kirjava joukko uusia, houkuttelevia tuttavuuksia.

Luonnontuoteliikkeiden hyllyjen välissä pääni täyttyy aina kysymyksistä. Miksi en syö enemmän luomuruokaa? Miksi en vaihtaisi kokonaan luonnonkosmetiikkaan? Yleensä vastaus on raha, joka ei tunnu etenkään opiskelijalla millään riittävän luonnontuotteisiin jokaisella elämän osa-alueella. Kuten aina, päädyin tuttuun lopputulemaan: yksi kerrallaan kohti parempaa.

Tältä se maanantain pelastus sitten lopulta näytti: vadelma-mango-raakakakku, nimittäin! Useille raakakakuille ominaisesti tämäkin oli varsin makea tapaus, jolloin hillitty siivu riitti täyttämään makeanhimon oivallisesti.

Kakunsyönnin lomassa suunnittelimme vegaanipitsan ja -tiramisun tekoa, hekumoimme järjestävämme vegan feastin Berliinissä ja paransimme noin yleisesti maailmaa. Teetä kului, aika kului, ja pyykitkin tuli pestyä jutustelun lomassa.

En tiedä, paraniko maailma lopulta paljon. Mutta ainakin maanantaista tuli niin hyvä, ettei parempaa olisi voinut ollakaan.

bloglovin / instagram / pinterest

Share

Ladataan...
Sunday Blondie

Saavuin Helsinkiin yli kolme vuotta sitten.

Olin kaksikymmentä, ja riemuitsin muutosta unelmieni kaupunkiin. Honey, I'm home! Minulle Helsinki oli kuin New York 1800- ja 1900-lukujen elämännälkäisille siirtolaisille: täynnä mahdollisuuksia, täynnä uusia ihmisiä, täynnä unelmia.

Katselin bussista Mannerheimintien molemmille puolille kohoavia arvokkaita kivitaloja, ja ajattelin, että jonain päivänä. Jonain päivänä minä asun tuolla, ylimmässä kerroksessa, Mannerheimintiellä. Se oli hienointa, mitä saatoin kuvitella.

Silloin en tiennyt, että jo yksiöiden vuokrat liitelevät niin korkealla, että voisin ensimmäisinä opiskeluvuosina vain unelmoida Manskulla asumisesta. En tiennyt, kuinka pieni kaupunki Helsinki lopulta on. Maailman mittakaavassa hyvinkin pieni.

Se ei kuitenkaan estänyt unelmien tavoittelua. Aloitin opinnot journalismin parissa, ja olin onnellinen, että pääsin työskentelemään kirjoittajana. Ensimmäiset puoli vuotta kuluivat kahdeksan hengen solussa, jaetussa huoneessa toisen tytön kanssa. Koko ajan tuli uusia ihmisiä, uusia tuttuja, uusia ystäviä. Välillä hengästytti, mutta elin kaupungin sykkeen mukana, annoin sen viedä uusiin paikkoihin.

Ja tässä sitä nyt ollaan: viittä vaille valmiina medianomina, edessä kesä toimittajana varsinaisessa unelmien työpaikassa, syksyllä vastassa tuntematon tulevaisuus.

Sellainen on oma tarinani. Mutta mitä kertoisin itsestäni?

Helsingin lisäksi rakastan kirjoja, elokuvia, musiikkia, hyvää ruokaa ja loputtomilta tuntuvia lauantaipäiviä. Viikonloput vietän yleensä poikaystäväni tai ystävieni kanssa kokkaillen, kahviloissa lehtiä lukien, kaupungilla kierrellen ja toisinaan ravintoloissa. Rakastan ystäviäni, joista jokainen on ihanan erilainen omalla tavallaan. Rakkaiden ihmisten kanssa vietetyt hetket ja kauniit kokemukset tekevät ihmisen onnellisimmaksi.

Hassu höpöttelijä. Vähän blondi toisinaan. Positiivinen, elämäniloinen, seurallinen. 

Sellainen on tyttö kaupungin takana. 

bloglovin / instagram / pinterest

Share
Ladataan...

Pages