Ladataan...
Sunday Blondie

Starttasin tulevan viikon lomani (hurray!) eilen herkullisesti käyntiin Ravintola Michelin lauantaibrunssilla.

Michel on vielä kohtuullisen uusi tulokas Helsingin keskustan ravintolatarjonnassa. Entisen Königin tiloihin avattu Michel ihastutti heti sisään astuttaessa valoisalla ja tyylikkäällä sisustuksellaan: vaalean harmaa marmori, kultaiset yksityiskohdat, tuoreet kukka-asetelmat ja lämpimänruskeat puulattiat erottivat ravintolan positiivisella tavalla hämärästä edeltäjästään.

Ravintola itse kehuu brunssiaan kansainväliset mitat täyttäväksi: ruokaan on haettu vaikutteita esimerkiksi Lontoosta, Ottolenghi-ravintoloiden buffeteista. Brunssi on tarjolla sekä lauantaisin että sunnuntaisin kello 10–15, ja menu on sama molempina päivinä.

Michel Fancy Brunchin tarjonta osoittautui varsin laajaksi. Salaattibaarista löytyi peräti kuusi erilaista salaattivaihtoehtoa sekä lisukkeita, esimerkiksi pähkinöitä, siemeniä ja yrttiöljyä. Leipäpisteellä oli paria erilaista leipää, kinkku- ja kalkkunaleikettä, juustoja, tsatsikia ja hummusta sekä iso kulhollinen hedelmiä. Lämpimällä tiskillä oli puolestaan kahta erilaista quichea, pekonia sekä huevos rancherosia. Tämän lisäksi tarjolla oli puuroa, turkkilaista jogurttia, granolaa, hilloja, mehuja, teetä, kahvia sekä erilaisia makeita herkkuja. 

Tulinen, jalopenoilla kyllästetty huevos rancheros nousi mausteisesta ruoasta pitävän poikakaverini ykköseksi lämpimistä ruoista. Itse tykästyin täydellisen pehmeään ja mehukkaaseen pinaatti-vuohenjuusto-quicheen, jonka pohja suorastaan suli suuhun. Tätä on pakko testata kotonakin! Olen tehnyt aiemmin pinaatti-feta-piirakkaa, mutta vuohenjuusto toisi suolaiseen leivonnaiseen huomattavasti kuohkeamman rakenteen.

Toinen erityismaininta on pakko antaa Michelin puurolle. Suurihiutaleinen puuro ei ehkä näytä peltiastiassa houkuttelevalta, mutta monesti ulkonäkö pettää. Kauan haudutettu puuro oli ihanan pehmeää, ja siihen oli lisätty kanelia, joka muistutti riisipuurosta (which I love). Makeat vadelma- ja mustikkahillo kruunasivat puurohetken.

Salaattien, quichen ja puuron jälkeen oli aika siirtyä brunssin makeiden antimien pariin. Kahvin sijaan otin juomaksi omaa suosikkiani, vihreää teetä. Sekä grönt och sönt että mate green osoittautuivat oivallisiksi. Jokainen teenjuoja löytääkin Michelin tarjonnasta varmasti mieleisensä, sillä teitä oli peräti viisi erilaista.

Brunssin kolmannen erityismaininnan ansaitsee pannukakku. Tuskin olen koskaan syönyt yhtä hyvää pannukakkua, edes kotona! Pannarin pohja oli paksu, pehmeä ja aavistuksen raaka, taikinamainen. Päälle lisäsin reilusti kermavaahtoa ja vadelmahilloa. Ja nautin jokaisesta suupalasta.

Pannukakun lisäksi oli pakko tietysti maistaa vielä kakkupöydän antimia. Tarjolla oli gluteenitonta suklaakakkua, porkkanakakkua ja mantelikakkua. Jokainen niistä oli moitteeton: pehmeä, maukas ja makea. Kesäiset marjat toivat kakkuihin mukavasti raikkautta.

"I'd say it's just a perfect brunch", totesi ulkomaalainen nainen minulle, kun räpsin ravintolasta kuvia ennen kuin olin itse päässyt maistamaan brunssipöydän antimia. Ja sitä Michelin brunssi todella onkin. Erityisen ihastuttavan siitä tekee monesta muusta perinteisestä brunssista poikkeavat salaatit sekä lämpimän pöydän quichet sekä huevos rancheros.

Ainoan miinuksen antaisin brunssin hinnasta: 28 euroa on monelle aikalailla kipuraja brunssin hinnan suhteen, sillä monet Helsingin brunssit ovat 20 euron pintaan. Michelin brunssi on kuitenkin mielestäni niin laadukas, että siitä kannattaa maksaakin hieman enemmän. Myös brunssin kevyt lihavalikoima ja kalavalikoiman uupuminen saattaa harmittaa joitakin lihansyöjiä, mutta itseäni tämä seikka ei häirinnyt.

Brunssihimoni tulikin Michelissä niin täydellisesti tyydytetyksi, ettei minun tarvitse hetkeen päästä seuraavalle brunssille. Tai ainakaan ensi viikonloppuna.

Yhteistyössä Ravintola Michelin kanssa

bloglovin / instagram / pinterest

Share

Ladataan...
Sunday Blondie

Puuh! Viime päivät ovat kuluneet lähinnä nenä kiinni kirjassa, sillä vuoden viimeiset tentit ja valmistuminen häämöttävät edessä. Bloginkin päivittäminen on jäänyt toiselle sijalle, harmillista kyllä.

Kävimme viime lauantaina poikakaverini kanssa perinteisillä kakkukahveilla molemmille uudessa tuttavuudessa, Cafe Kuppi & Muffinissa Kalevankadulla. Kahvilan nimi lupasi jo hyvää herkkujen suhteen, ja pienen googlailun perusteella olin vakuuttunut kahvilan viihtyisyydestä.

Ravintolapäivä vei todennäköisesti osan asiakkaista, sillä kahvilassa oli ihmeen hiljaista lauantaiaamupäiväksi. Arvoimme pitkään tiskin valikoiman äärellä, sillä cupcakeja ja kakkuja oli mistä valita. Makeiden leivonnaisten lisäksi tarjonnasta löytyi keksejä, täytettyjä leipiä, tuorepuristettuja mehuja, smoothieita, salaatteja ja keittoa.

Vaikka kahvilan nimi kieliikin hyvistä muffineista, en voinut vastustaa kiusausta nähdessäni tiskillä täydellisen, perinteisen NY-cheesecaken. Halusin päästä testaamaan, onko kakku läheskään yhtä hyvää kuin Atlantin toisella puolen – ja olihan se, joskin maultaan hieman erilainen! Keksipohja ihanan kostea, täyte pehmeää, vivahde sitruunaa seassa. Vaikka kakkupala olikin aika iso yksin syötäväksi, ei se tuottanut tällaiselle herkkusuulle ongelmia.

Poikakaverini sen sijaan valitsi (miehekkäästi) suklaa-lakritsi-muffinin. Yhdistelmä kuulostaa jännittävältä, mutta toimi leivonnaisessa todella hyvin! Muffinin sisus oli mukavan pehmeä, kreemi täyteläinen ja suklainen. Seassa olleet lakritsinpalat sulivat suuhun.

Valoisa ja rauhallinen kahvila oli omiaan lehtien luvulle. Palvelu oli ystävällistä, ruoka erinomaista ja sisustus mukavan kotoisa. Myös kahvilan sijainti on mitä mahtavin: jos liikut paljon keskustassa, ja Aleksanterinkadun kahvilat ovat käyneet jo turhan tutuiksi, Kuppiin & Muffiniin kävelee nopeasti Stockan kulmalta.

Ensi kerralla on kyllä pakko ottaa muffini. 

Cafe Kuppi & Muffini
Kalevankatu 17
ma-pe 7.3018, la 1016

bloglovin / instagram / pinterest

Share

Ladataan...
Sunday Blondie

Taidan olla vähän ihastunut Björck & Wikberg -kaksikkoon.

Tai no, itse miesten sijasta olen ihastunut parivaljakon luomaan ravintolakulttuuriin ja ruokaan. Vietimme perjantaina iltaa poikaystäväni ja hänen siskonsa kanssa Eteläesplanadilla Ravintola Brondassa, jossa en ollut vielä käynyt.

Testasin muutama vuosi sitten Farangin, ja viime kesänä Gaijinin. Toisin kuin aasialaiseen ruokaan pohjautuvat Farang ja Gaijin, Brondan tarjonta perustuu eurooppalaisten keittiöiden makuihin, pääasiassa Espanjan, Italian ja Ranskan ruokakulttuuriin. 

Lähtökohdat illalliselle olivat mainiot. Kameralle oli helppo hymyillä, koska a) aiempien kokemusten perusteella luvassa oli takuuvarmasti hyvää ruokaa b) uudet hiukset, iih! c) PER-JAN-TAI.

Isot ikkunat valaisivat suuren, tehdashallimaisen ravintolan. Katossa roikkui verkkoon kiinnitettyjä pyöreitä lamppuja, sisustus oli vaalea ja selkeä. Viinilasit kimalsivat kilpaa kullan kanssa baaritiskillä, joka oli trendikkäästi marmorinen. Simppeliä, mutta tyylikästä – juuri sellaista, mistä pidän.

Tunnelma oli Björckille & Wikbergille tyypillisesti huolettoman rento, mutta kuitenkin fiini. Mustiin pukeutuneet tarjoilijat olivat ylitsevuotavan ystävällisiä, ja kertoivat yksityiskohtaisesti jokaisen ruokalajin sisällön.

No niin, löpinät sikseen – entäs se ruoka? Päädyimme yksimielisesti kuuden ruokalajin Menu Esplanadiin, joka koostui näistä herkuista:

Sashimi, aioli prawns & creamy white wine dressing. Valkosipulilla marinoidut katkaravut aloittivat keveästi tasting menun. Raikas, kesäinen ja sopivan kirpeä annos.

Local beef tar tar & dijon mustard butter milk. Rapean leivän ja Dijon-piimädressingin kanssa tarjoiltu härkätartar vei kielen mennessään. Tuntui tosin hieman hassulta jakaa tartar kolmen hengen kesken, yleensä kun tartar tarjoillaan yhtenä kakkuna.

'Puttanesca' baby back ribs. En ole koskaan täysin ymmärtänyt miesten kiihkoilua ribseistä. Nyt ymmärrän. Paprikatomaattisalsassa todennäköisesti tuntikausia muhineet ribsit olivat taivaallisen pehmeitä, ja salsa itsessään samettista. Tämä on niitä jos kuolisin nyt, kuolisin onnellisena -tyyppisiä annoksia, jonka takia Brondaan kannattaa pistäytyä. Tomi, voisinko saada ribsien reseptin, please?

Local fish stewed basque style + thyme & lemon polenta. Tässä vaiheessa vatsa alkoi olla jo melkoisen täynnä, mutta jännittävä kalapata herätti mielenkiinnon. Astia kätki sisälleen paitsi lohta, myös simpukoita, purjoa, rakuunaa ja chistorra-makkaraa. Lihan kanssa tarjoiltu polenta oli niin maukasta, että sitä on pakko kokeilla itsekin taikoa kotona.

Tiramisu. Ja mikä tiramisu se olikaan! Läheiseni tietävät, että olen varsinainen jälkkärihirmu. Siksi ei ollutkaan yllätys, että juuri tiramisu nousi tasting menulta kirkkaasti omaksi suosikikseni. Suussa sulavaa mascarponea, suklaaganachea, keksiä, kaakaota ja kaiken kruunaava kahvijäätelö. Oh yes. Voisin syödä tätä vaikka joka päivä.

Kaiken kaikkiaan illasta jäi mahtava fiilis niin ruoan, palvelun kuin ravintolan tunnelman osalta. Täydellinen alku viikonlopulle, etten sanoisi.

Testattujen listalla ovat nyt siis Farang, Gaijin ja Bronda, mutta yksi tähti uupuu vielä. So watch out Boulevard Social, I'm coming for you!

bloglovin / instagram / pinterest

Share

Pages