Viime päivät ovat olleet niin työtä täynnä, että lilyn kaatuilua tuskin ehti edes huomaamaan. Töihinhän tänne suomeen on tultu ja voin kertoa, ettei mikään työllistä niin kuin perheyritys..

Jätskibaarilleni saapui eräänä päivänä asiakkaan muodossa pieni ja nätti tyttö. Hän alkoi kyselemään kamalasti yrittäjän näkökantilta asioita ja pomppasin pihalle juttelemaan enemmän. Selvisi, että tyttö oli kotoisin kiinasta ja tullut aikanaan yliopistoon suomeen opiskelemaan kansainvälistäbisnestä, tai jotain sellaista hienoa..
Avioeron kohdatessa tyttö oli jäänyt suomeen jumiin, sillä hänellä oli pieni lapsi jota hän ei saisi mukaansa palatessaan takaisin kiinaan.

Hänen olisi pakko siis yrittää pärjätä suomessa, koko perheen ja suvun ollessa maailman toisella puolella. Olimme puhuneet noin viisi minuuttia huomasin istuvani hänen autossa, matkalla kohti hänen tulevaa yritystään.

Koko tapahtumaketju ja siitä alkanut uusi ystävyys on saanut minut miettimään, olisinko ollut niin sponttaanisti valmis auttamaan tätä suomeen eksynyttä tyttöä, jos itse en olisi ollut vuosia jossain se ulkopuolinen?

Tästä tajusinkin aivan toisen asian, olisin. Sillä olen vihdoin taas päässyt siihen tilaan milloin tiedän olevani onnellinen. Silloin kun kuuntelen sydäntäni ja olen sponttaanisti tässä ja nyt.

Joku tokaisikin jo, että teet nin hienosti kun autat tätä tyttöä yrityksen alulle laitossa, sillä minimaalisella vapaa ajalla mitä sinulla on.
Mihin mietin ääneen olenko? Eikö sellaisen auttamisen johon helposti pystyy pitäisi olla aikalailla itsetäänselvyyskin?

Nyt kun taas suomen kesään alkaa sopeutumaan ja alun kulttuurishokki alkaa olemaan päihitetty, pistää miettimään, millaista elämää sitä oikein viettääkään. Kahden niin erilaisen kulttuurin ja maan välillä.

Kahdeksan kuukautta vuodesta intiaanireservaatteja, eri kieltä, oikeastaan meksiko tuntuu suomesta käsin toiselta planeetalta.

Ja sitten kuitenkin tähänkin aina tottuu, kaikkialla kiroaviin ja sylkeviin ihmisiin, asiakkaisiin jotka eivät tervehdi tervehdittäessä ja kaikkeen muuhun joka olisi kotona todella outoa.

Sitten kun herään huomaamaan kuinka paljon ihania ystäviä minulla täällä onkaan ja mietin miten sopeudunkaan sellaiseen erakon elämään, mitä toisinaan meksikossa vietän, ehkä kaiken yhdistelmä onkin juuri omiaan  minulle, jolle arki ja rutiinit tuottavat useimmiten kuitenkin ahdistusta.

Ihanaa alkavaa viikkoa <3

Etsi kuvasta koira..

Kolibrit ovat muuttuneet piirretyiksi, mutta kuluva viikko on antanut jo hieman toivoa suomen suvesta, ensimmäisillä lämmittävillä säteillään.

Mexicossa kirpputoritarjonta on olematonta  ja myytävät tuotteet yleensä jo parhaat päivänsä nähneitä. Suomessa on aivan mahtavaa kun melkein kaikki löytyy helpolla mutta edulliseen hintaan. Viikon löytöinä Onnin uusi tyttöystävä 1 e, ihana uusi kahvikuppi 1e, uudet farkut 1 e. En voisi edes kuvitella ostavani farkkuja 16 pesolla meksikossa,  jossa kaikki noin yleisesti onkin paljon halvempaa.

Ruokakaupat ovat täynnä tuoretta luomua! Tai ainakin kesäkodin vierestä löytyvä sokos, myös chilien tuoreiden ja kastikkeiden määrä ja tarjonta on mitä mahtavin.

Maisema uuden kesämökin ikkunasta.

Suomessa ollaan. Onnin matkahan sujui täydellisesti, kaikesta turhasta ressaamisestani huolimatta. Säästyimme jopa siltä 150 euron palvelumaksulta siellä amsterdamissa, kun mies oli itse etsinyt Onnin käsiinsä ja koira oli luovutettu miehelleni koko seuraavan lennon odottelun ajaksi. Onni oli päässyt ulkoilemaan ja istunut lentokentän kahvilassa ylihinnoitetulla hodarilla.

Koska kaikki kolmansista maista saapuvat eläimet tarkistetaan jo ensimmäisessä eu-maassa, ei suomessa ollut kukaan tarkistellut papereita sen enempää, lahjoittaneet vain koiran häkkeineen miehelleni.

Ensimmäiset päivät Onni tutustui perheeni koiriin ja nyt sitten ollaan viimein päästy muuttamaan kesäasuntoomme ja tuntuu jopa, että Onnille kelpaa paremmin tälläinen omat luut ja tupa järjestely.

On jo kolme vuotta siitä kun asuin tampereella viimeksi, hieman ovat paikat muuttuneet, mutta vain hieman. Yleisesti se on juuri asia mikä ehkä ahdistaa suomessa, kun mikään ei muutu.Nyt ratinaan on saatu uusi kävelysilta ja koirapuisto.Aivan mahtavaa.

Pidin myös paljon tuosta autonrenkaista tehdystä kylpyankasta, enemmänkin saisi olla kaikenlaista taidetta kaupungissa esillä. Ehkä se alastomuus täällä usein tekee ympäristöstä hieman lattean. Tottunut tuolla kotona niin överiin kukkien ja kaiken paljouteen, ihan vain yleisilläkin paikoilla.

Täällä elämä sitten liittyykin lähinnä yllä olevaan herkkuun. Viikko on kulunut suunnitellen ja kuvaillen kesän uusia annoksia. Tänä vuonna valitsin kahteen annokseen, suunnittelustaan palkinnonkin saaneen arecagoodplates merkkiset lautaset.

Intiassa kasvava arekapalmu (areca catechu) pudottaa lehtensä luonnollisesti vanhojen lehtien tehdessä tilaa uusille. Lehdistä on valmistettu jo vuosisatojen ajan astioita ruokailutarkoitukseen. Uuden teknologian avulla luonnollisesta ja kestävästä materiaalista voidaan muokata designlautasia, jotka kuivien elintarvikkeiden kanssa käytettynä kestävät pidempääkin käyttöä.

Valmistusprosessi ei vaadi lisättyjä kemikaaleja eikä raskasta infrastuktuuria. Hiilidioksidipäästöt muodostuvat pääosin veden ja metallimuotin lämmittämisestä. Koska arekapalmu pudottaa lehtensä luonnollisesti, ei puita tarvitse vahingoittaa tai kaataa.

ArecaGoodPlates tukee Intiassa sijaitsevaa “Hampi Childrens Trust” -lastenkotia joka tarjoaa köyhille intialaisille lapsille mahdollisuuden käydä koulua. Osa tuotosta menee lastenkodille.

Pakko mainostaa sillä mielestäni todella kaunis ja eettinen vaihtoehto kertakäyttöisten tuotteiden tarpeeseen.Samalla yrittäjänä voit vaikuttaa asioihin vain valkkaamalla erilaisen lautasen, lisää tälläisiä tuotteita sanoisin!

Parasta on ollut nähdä ystäviä pitkästä aikaa ja enään vajaa kuukausi kun siskonikin pitäisi saapua suomeen. Suomi ikävä taitaa itselläni olla lähinnä ikävää ihmisiä kohtaan. En huomaa oikein syöneeni suomiruokia vielä, mitään ihmeellisemmin himoiten muuta kuin jugurttia ja ruisleipää. Kylmäkin on jatkuvan tasaisesti sisällä sekä ulkona.Eniten odotan kun lähiviikkoina ehdin näkemään  kaikkia rakkaitan ihmisiä.

Ensi viikoksi on luvattu ainakin tampereen suunnalle jopa 22 astetta, mikä olisikin aivan mahtavaa ja saisi täälläkin alkaa jo hieman vihertämään.

Ihanaa sunnuntaita <3

Onni ja viimeinkin se viimeinen eläinlääkäri retki. Hieman aina jännittää.

Paidassa kulkulupa meksikon maa ja metsätalousministeriöön. Aika harvoin sitä koiran vuoksi joutuu hankkimaan kulkuluvan. Yleisesti kaikissa virallisissa toimistoissa sisäänkirjaudutaan, mutta tässä toimistossa täytyi passi vaihtaa kulkulupaan.

Perus meksikon meininkiä kun pääsin toimistoon, virkailija halusi papereista kopioita. Selän takana hänellä oli kopiokone, mutta ei valtuuksia kopioida ukopuolisille. Missäköhän on lähin paperikauppa? Ei tietenkään missään lähellä ja shortsit tuo virhevalinta. Kolmen rakkennustyömaan ohi kävely ja jokaisen vastaantulevan miehen kommentointi, sai taas niin pahalle päälle. Miten näinkin modernissa kaupungissa kuin guadalajara, voi miehet olla noin juntteja.

Ja miten voi ollakin täysin alueesta kiinni missä miehet käyttäytyvät näin? Hienommilla ns. "rikkaiden" alueilla saa olla rauhassa ja sitten kun ollaan vähänkin kaupungin laidalla, naista kommentoidaan kuin koiraa.

Kaverini pihassa oleva puu vasta viheltelyä ja vislailua saa sietääkin, tässä machomiesten maassa.

Lälsäriburgerit grillaten. En ollut syönyt lihaa kunnolla moneen kuukauteen ja jättiburgerista tuli aivan kamala krapula koko seuraavaksi päiväksi.

Pakkaamisen avuksi paljon lattea..

Kuinkakohan monta viimeistä ateriaa?

Banaani pannukakkuja nutellalla. Onneksi niitä voi tehdä ihan missä päin maailmaa vaan <3

Elukat häkkiin ja menokosi. Innolla  odotan reilun 30 tunnin matkaamisen jälkeistä työpäivää maanantaina. Adhd ja organisoinnin mestari kuittaa.

Nähdään suomessa <3

Käppäilin aamulla kukkakauppaan,  ostamaan naapurilleni lahjaksi jonkun uuden kukan taikka kasvin. Sillä enään muutama päivä lähtöön, jonka jälkeen Julia on luvannut hoitaa kukkiani. Tälläinen herkkä korkekeuksiin kipuva,  punainen ruusu tarttui matkaan. Punainen ruusu eli rakkautta.

Luin viime syksyn euroopan matkalla mielenkiintoisen kirjan nimeltään kukkien kieli. Koko lailla kirjallisestikin on arvioinut kirjan,  arvio löytyy täältä.

-->  http://www.lily.fi/juttu/vanessa-diffenbaugh-kukkien-kieli-0

Kirja härätti minussa kiinnostuksen kasvien ja kukkien salaisiin viesteihin. Victoriaanisella ajalla kukkien kieltä käytettiin salaisiin viesteihin yleisesti. Oletko koskaan ajatellut ostaessasi, antaessasi kukkia, mikä on niiden sanoma/ viesti ?

Daalia - Epävakaisuutta
Fiikus - Laiskuutta
Angervo - Huikentelevaisuutta
Humala - Epäoikeudenmukaisuutta
Isosamettikukka - Alhaisia ajatuksia
Kardemumma - Isä erehtyy
Kiinanasteri - 1. Muutosta, 2. Jälkiselvitystä
Kirjopikarililja - Vainoa
Lupiini,valkoinen - 1.Epäluottamusta tulevaa kohtaan, 2.Herkkyyttä
Mustikka - Petollisuutta
Pihlaja - Varovaisuutta
Punalatva - Viivyttelyä
Vuorenherne - Järkeilyä
Talvio, valkea - Muistojen tuottamaa mielihyvää
Varjokäynnös - Väitän sinua vastaan!
Viinikäynnös,oksa - 1.Myrkytystä, 2.Tule lähemmäksi ja pysy uskollisena
Ritarinkannus, vaaleanpunainen - Epävakaisuutta
Ruusuleinikki - Tuskallisia muistoja
Ruusu, yksinkertainen - yksinkertaisuutta
Ryhmäsamettikukka - Mustasukkaisuutta
Tulikruunu - Jyrkkyyttä

Helitrooppi - Olet aurinkoni
Iiris - Minä palan!
Mooseksenpalavapensas - 1. Syntymää, 2.Intohimoa
Neilikka,punainen - Kiihkeää rakkautta
Myrtti - 1.Rakkautta, 2.Onnea
Suukkosuu - Suudelmia
Tulilatva - Kiihkeitä tunteita
Lehdokki - Olet taivaallinen
Amaryllis - Suurenmoista kauneutta
Auringonkukka,pieni - Palvontaa
Gladiolus - Loistoa
Ruusu - Rakkautta
Ruusu,keltainen - Kiihkeää rakkautta
Kaktukset - 1. Lämpöä,rakkautta, 2.Hengen jaloutta
ainen - Rakkaudentunnustusta
Tulppaani,punainen - Rakkaudentunnustusta

Tämä on meidän viimeinen viikko meksikossa 4 kuukauteen ja pakkaamista riittäisi, huomaan kuitenkin löytäväni itseni jatkuvasti kädet mullassa. Eniten taitaakin tulla tuota kattoterassia ikävä tällä kertaa, sillä Onnihan tulee mukaan.

Aamut ovat olleet kaaosmaista toimistoissa ravaamista, minun oleskelulupani tiimoilta. Kaikki iltapäivät ja illat ovatkin sitten täynnä läksiäisiä perheen ja ystävien kera.

Vaikka Onnin matkan onnistuminen viellä vähän  jännittääkin, sillä ne kaikkein tärkeimmät paperit tehdään vain muutamaa päivää ennen matkustusta. Aina tietenkin pelkää, että löytyy joku yllättävä asianhaara. Vaikka onhan tota eviran sivua tullut luettua, enemmän kuin paljon kuluneen talven aikana.

Täällä on niin kuuma, että melkein odottaa suomen kirpeää kevättä. Sain tänään palovamman puutarhaletkussa lämmeneestä vedestä ja linkoamattomat litimärät farkut kuivuivat katolla 15 minuutissa. Eli lämpöä piisaa, ihan liiaksi asti.

Kukkien kieltä löytyy kivasti tältä sivulta http://personal.inet.fi/private/merja.heikkila/kukkienkieli.htm

Esimerkiksi äitienpäiväksi kukkia miettiessä, käykääpä kurkkaamassa!

Kuvat 1. päivän ruusu meksiko 2.Ruusu ja häkki tallinna 3.Perhonen kukalla serbiassa. 4.Aloe verani katolla. 5.Tallinan ihanat kujat ja kadut. 6.Tallinnan ihana kasvitieteellinen puutarha

Kun pelkään nukahtaa

Kun tuntuu

että sielu sijoiltaan muljahtaa

tai hengitys vain katkeaa

Yön yksinäisyydessä

Sielussani olevan aukon läpi joku vaeltaa

Olen niin pieni

Kuin me kaikki tässä maailmassa

Alakerran kolibri

Mietitkö samaa?

Illan tullen suljetko luomesi yhtä nopeaan

Kuin lennät päivänvalossa?

Jossain on oltava jonkun

jonkun joka tuntee näin

Juuri nyt

Tuijottaa kattoon

Ja kaatuu unia päin

Työ/ Yön ystävät /öljyväri