llEgAstE mi coRazOn

Takana maailman pisin viikko. Jotain on opittu, ei kannata tehdä puoltatoista kuukautta 85 tunnin työviikkoja, voi tulla hulluksi. Varsinkin kun hampaan hermo tulehtuu kunnolla, kuin kruunaten kuluneen vuoden stressi kertymän.

Viime viikolla pidin kaksi vapaa päivää ensimmäiset sitten huhtikuun, kun palasin maanantaina työmaalle ja sain pettyä työntekijöihini. Tuntui, että kaikki kaatui päälleni ja  liian moni asia kulminoitui samaan soppaan, en uskaltanut ajaa autoa ja nieleminen pelotti. Ulkona paisto aurinko mutta sisuksissa jääti selittämätön kauhun tunne.

Järkkäsin itsellleni apua ja pari vapaata lisää. Soitin miehelleni meksikoon ,että  kannattasi varmaan tulla suomeen lähiaikoina, alkaa ruukku halkeilemaan siihen tahtiin. mies kysyi koska?  vastasin ,että parempi kun lennät tänne heti.

On edelleen outoa kun on ihmis-suhtessa missä ei ole se ainut joka antaa kaikkensa toiselle, tunne on molemminpuolinen. Ja silloin tietää, ettei ainakaan yhdessä hukuta täysin.

Ja tämä tyyppi pakkaa kamat päivässä, saa koiralle loistavan hoitopaikan,varaa kolme lentoa kaukaiseen suomeen, ostaa matkalaukun, kerkiää siinä kaikessa vielä roxyn surffikauppaan tuliais ostoksille.

En ole koskaan kokenut mitään niin suurta taistelua itseni kanssa, kuin tällä viikolla ja tajunnut kuinka ohut on mielen verho, kuinka helppoa olisi valua täysipäiväisen hulluuden puolelle.

Tajusin taas terveyden tärkeyden, minusta ei ole mihinkään jos poltan itseni loppuun.

Ja kun pahimmasta on selvitty, tuntee hullua kiitollisuutta, kun herää aamulla eikä pelota. Pystyy kirjoittamaan oman nimmarinsa, ajamaan autoa ja ajatella täällä ollaan ja maailma on sittenkin aika kaunis ja hieno paikka.

Täällä on syöty chiliä reippaasti, grillattu kotikutosia burgereita, rapsutettu kaikkia neljää koiraa ,jotka miltei sekosi jällleen-näkemisen riemusta ja renkutettu ukuleleen tahdissa, viinilasi on puolillaan sateen ropistessa kattoon.

Huomasin kuinka silloin kun en ole pystyvä ja rukoilen apua, sitä annettiin ja minua kuunnellaan, pitää vaan muistaa pyytää.

Rakkaudella<3