THeY LivE LikE We aLL sHoUld

Ladataan...

Täälä luokkaerojen luvatussa maassa monilla on "köyhiä" ylenkatsovia asenteita, en voi sietää sellaista  yhtään. Alkuperäiskansoja jotka elävät edelleen agrikulttuurissa väheksytään, samaan aikaan kun napajäätiköt sulaa ja tyynellamerella kelluu kilometrien jätelautta. Olen älyttömän kiitollinen näistä perheistä ja ystävistä mitä minulla on, ne ovat rakkaimpia ja tarkeimpia opettaja kun haaveilen omasta maatilkusta jostain päin tyyntävaltamerta.

Rakkain intiaani äitini leipomassa joka päiväisiä tortilloita, oman pellon maissista. Tämä perhe syö niin suoraan pellolta, että paatuneinkin hippi kumartaisi syvään.

Ja sen kyllä huomaa kun käppäilen sydän äitini kanssa viidakon läpi hakemaan aaseja pellolta, kuusikymmentä vuotias nainen liikehtii kuin gepardi pienin mutta voimakkain jaloin, saan oikein kiihdyttää pysyäkseni perässä. Serafiina huudahtaa "pidätkö juoksemisesta juostaan vähän"Minua naurattaa kun sydämessä on sellainen lapsuudenkesän vallattomuuden  tunne.

Onko köyhyttä se ettei ole rahaa?.

Jos omistaa merenrantaa, joenrantaa, missä voi viljellä, tietenkin kovalla työllä omat ruokansa ja elättää kaikki 8 lasta.

Olla terve, nauraa joka päivä, katsoa maailman kauneinta auringonlaskua ja olla niin kaunis sydämeltään, että voi luottaa siihen , että hätätilanteessa apua löytyy. Moni ystävistämme on auttanu tätä perhettä, me tarjoamme apuamme pikku asioissa ja järjestamme vieraillessa  aina paljon syötävää.

Samalla monet kaupunkilaiset tulee kierrättäneeksi, miltei kaikki ticlassa käyvät mexicaani surffarit tuovat milloin vaatteita, puiden taimia, kanoja jne perheille silloin tällöin..

Ihmisten halu auttaa, herää aina tavatessaan tämän mahtavan naisen, joka seisoo tunti kaupalla paljasjaloin maalattia keittiössään, päivät pitkät ja halaa suu suuressa hymyssä jokaista vierastaan. Tarjoten canellaa, kuumaa kaneliteetä.

Miettikää jos voisimme edes karsia kulustus tottumuksiamme hieman, nämä tyypit käyttää sähköä  pariin hehkulamppuun muutaman tunnin päivässä. Esimerkiksi suomessa ennen syötiin paljon enemmän lähiruokaa, kaikki säilöttiin kerättiin talteen .Luin kerran hesarin liitteestä vietnamilais perheestä joka eli suomessa ihan älyttömän pienellä rahalla monen lapsensa kera. Heillä oli kaksi isoa pakaste arkkua minne kesä kalastettiin, marjastettiin,sienestettiin. Nyt me käymme töissä ostaaksemme kallista kaukaa raahattua, epäekologista ruokaa.

Miksi meidän täytyy syödä suomessa brasilialaista härkää, eihän nämäkään ihmiset syö suomalaista siikaa sunnuntaisin.

  

Päivät he viettävät pellolla istuttaen maissia, kantaen joesta vettä palmuille, ruokaa laittaen ja tietenkin peheen pojat varastavat aikansa pelikaanien kanssa surffaten.

Maalla kasvaneena, elämän parhaita hetkiä ei olekaan reppumatkat intiasta austraaliaan,vaan kesäpäivät maalla uiden, hevosia hoitaen, omien vanhempien läsnäolo ja yhdessä tekeminen. Ovat sellanen loppuelämän kantava voima ja tulevaisuuden unelma myöskin.

Haaveena elää niin, että söisi omia hedelmiään, vihanneksiaa kauden mukaan. Uskon myös, että sillä omalla energialla minkä on koko prosessiin laitttanut on merkitystä. Serafinan kanssa keskustellaan päivät pitkät kasvien, puiden  salaisuuksista seuraavaksi lupasin viedä tuliaisiksi mameipuun taimen.

Parasta on suihkuttomuus, makean veden joki on koko elämän lähde täällä. Kaikki nauttivat siitä päivittäin. Rakastan sitä tunnetta kun ei ole käynyt netissä moneen viikkoon, katsonut telkkaria, ei suihkua ja tuntuu, että oma energia on alkanut virtaamaan puhtaammin.

Siksi en ticlassa koskaan käy kylän ainoassa netissä, se on pirun hidas ja en halua särkeä jollain maailman turhakkeilla, sitä rauhan tunnetta, mitä kaupungissa en samoissa määrin pysty kokemaan.

Firi ja mamman köökki.

Sellaisia ovat unelmani ja ne mielessä kun seuraavan kerran lähden suomeen painaan hommia niskalimassa noin 4 kuukaudeksi. Jos haluisin asua täällä mexicossa kaupungissa niin, tuskin lähtisin. Mutta unelma on päästä maalle savimajaan ja maan hinta tääläkin kapuaa.

Ihana nähdä myös tulevana kesänä perhettä ja ehkä isäni hetelemät ja viinit unkarissa. Mutta jotenkin en saa tota avointa lentolippua millään muutettua, ehkä tänään otan itseani niskasta kiinni..

Kaunista maanantaita, maapallo on ihan sairaan kaunis monesta paikkaa vieläkin rakastetaan sitä yhdessä!

Onni ottaa nokosia riippukeinussa tyyppi on ihan hurahtanu hamockkiin:D

Share
Ladataan...

Kommentit

Onnenpäivä

Sun jutut on niin ihania, että itkettää! <3

Sea Legs

Kauniisssta :)) ku muutan Zihuaan pyörittää Hostelli ni sit tuunmessiin sillä kertaa. Ja taas tarotit kertoi saman mitä edellisillä kerroilla! :)))

Joo sitä firikin sano kun lähitte et miksen lähteny teidän mukaan,mut mulla oli niin emo vaihe ton rotan takai,ny sen voikin jättää kun mun jaloista on noin luut jäljellä:D

Hippu

Ihana postaus, ja niin paljon hyviä ajatuksia. Juuri muutama päivä sitten katselin maalla asuvia ihmisiä, jotka olisivat aika monen mittapuun mukaan köyhiä, ja ajattelin heidän elämäänsä. Eihän siinä varmaan paljon kohokohtia ole (tyyliin lähdetään matkalle toiselle puolelle maapalloa tai edes lähimpään kaupunkiin), mutta ei ihminen sellaista tarvitsekaan ollakseen onnellinen. Mitä enemmän onnen perässä juoksee, sitä kauemmas se tuntuu karkaavan. Onni on loppujen lopuksi niin pienissä asioissa, ihan niissä arkisissa, ja niitä jos osaa arvostaa, niin elämästä ei puutu oikeastaan mitään. :-)

Ihana mamma Serafiina. <3

Sitäpä juuri tämän perheen yks pojista on mieheni paraskamu ja ei koskaan ees viihdy muualla mexicossa ees surffireissuilla kaipaa aina kotiin,kun on sielä täysin onnellinen.hukuin itsekin vuosiksi reissaamisen illuusioon pakenin aina niin kauas ja niin pitkäks aikaa kun rahat riitti.Ny tullu sellanen rauha et ei aina seuraava ja seuraava ranta välttämättä mitään muuta,kun se juju on sie omassa sisimmässä ja rakkaissa ihmisissä.. niin on maailman herttasin mamma tuo<3

Kommentoi

Ladataan...