Ladataan...

Olemme aloittaneet yhteistyön erään hyvän ystävän kanssa. monilla intiaaneilla rannikolla on maata, muttei rahaa viljelyyn. Emme koskaan lähtisi yhteistyöhön kenen tahansa kanssa, ottaen huomioon koko osavalition tilanteen tällä hetkellä. Anoppi ei edes hyväksy jatkuvia surffimatkoja kyseiseen osavaltioon ja onkin aloittanut mykkäkoulun uudestaan.

Elämässä ei koskaan tiedä mikä on turvallista mikä ei, tietenkin riskihallintaa on toisinaan ihan hyvä harrastaa. Mieheni ei kuulu tähän ihmisryhmään.Niinpä eilen eksyin jälleen kukkakauppaan ja sytytin kynttilän kotialttarille tulevalle papaya sadolle. Myöhemmin mieheni soitti ja pyysi laita kynttilä palamaan. Mieleni täyttyi hyvänolon tunteesta, sillä ymmärsin, joskus sydämen ääni voittaa pelon äänet.

Tällä yhteistyöllä voimme auttaa yli 10 henkistä intiaaniperhettä sekä itseämme, joskus elämässä pitää vain ottaa riskejä, usein toisten auttaminen on nimenomaan sitä.

 Yllä oleva työ valmistui eilen viimein, killuttuaan keskeneräisenä seinällä pari vuotta.

Share
Ladataan...

Ladataan...

Tänään minä kiroan sen

Kiroan syövän joka erottaa sinut minusta

Kiroan syövän joka tekee minusta pakolaisen,isäni maassa

Silloin kun olen oikein pikkumainen ,Olen mustasukkainen kasvaimelle

Ja kaipaan sitä ainoaa ihmistä joka ymmärtää minut

Joka herää aina kun kuiskaan,että minua pelottaa

Joka työntää syöpää pyörätuolissa

rakasta ihmistään, jossa syöpä elää kuin loinen

Teillä on toisenne ajattelen

Kuin sama lapsi kauan sitten

Joka kadehti kauniin siskonsa kasvainta

Niin paljon karkkia

Niin paljon rakkautta hän sai

Istuin auton takapenkillä ja sanoin

Äiti minäkin tahdon kasvaimen

 

( työ muste ja paperi "viimeinen silmäys")

 

Share

Ladataan...

                

                               Edesmenneen Steve Irwinin tiikeri oli samaa mieltä.

Freser island maailman ainoa sademetsä hiekan päällä, järven vesi oli satakertaa puhtaampaa kuin perus juomavesi, eikä siellä saanut uida..

Lensin aasiasta austraaliaan talvella 2009 lähdin aasian reissulta kaveriksi ystävälleni austraaliaan, jonka sisko asui Brisbaynissä. Majaillimme hänen siskon ja siskon aussimiehen  vieraanvaraisuudessa miltei kuukauden. Tänään mieleeni muistui taas eräs tämän reissun illoista. Olimme isäntämme kanssa baarissa ja paluumatkalla otimme taxin, taxikuskina oli tummempi mies, veikkaisin, että hän oli juuriltaan jostain päin aasiaa.

Isäntämme alkoi hönöpäissään laukomaan kammottavia rasistisuuksia esimerkkinä “mitä te mutakuonot tänne tulette raiskaamaan nuoria vaaleita aussityttöjä?”

         

                                      Olin pottatukkakin kaiken lisäks..

Oma reaktioni oli sama kuin taxikuskilla ,meinasin tukehtua rommeissani omaan kieleeni. Isäntämme jatkoi kännistä rasismipuuskaansa koko kotimatkan Brisbaynesta keskustasta redcliffin lähiöön, muistan itkeneeni sanomatta mitään taksin takapenkillä. Halusin sanoa taksikuskille, että heitä toi ihmishirviö ulos jo tästä taksista.

Taksikuski oli vain hiljaa, minusta tuntui kamalalta seurata tätä henkistä raiskausta vierestä. Mutta koska isäntämme oli raivo kännissä, en uskaltanut avata suutani, tiesin tarkalleen mitä tapahtuisi, lentäisin yöpaikasta viivana kadulle(tyypin tempperamentti ei ollut jäänyt epäselväksi)

Päästiin kotiin ,kyseinen juntti maksoi taksin, meni nukkumaan, minä jäin talon rappusille huuli pyöreänä ketjutupakoimaan. En voinut uskoa tapahtunutta edes todeksi, kysyin kaveriltani miltä sinusa tuntuu? siskosi on näin kypsymättömän tyypin  kera odottamassa lasta? Jakamassa maailman kuvansa. .Ystäväni oli yhtä pöyristynyt, hän oli mies eikä ollut uskaltanut myöskään puuttua...

         

Kun vuosi myöhemmin kerroin tätä äidilleni, en voinut vieläkään välttyä kyyneliltä. Tajusin itse olevani tarinan kamalin henkilö, tajusin mitä tapahtui enkä ollut tarpeeksi voimakas sanoakseni yhtään mitään. Kyseinen aussi on täysin epätiedostava ja kehittymätön tapaus joka tuskin koskaan tulee olemaan pahoillaan kyseiselle taksikuskille.

Olen usein miettinyt elämästäni asioita mitä tekisin toisin, moni varmaan ajattelee joka tuntee minut, että on niitä suurempiakin mokia.
Jos olisin ollut se joka olen nyt olisin sanonut suorat sanat kyseiselle tyypille harkitusti ja rauhallisesti ja pakannut kamani, vaikka olisikin ollut keskiyö enkä olisi teinnyt minne mennä, mokomasta aussijuntti lähiöstä.

Mutta toisalta en tekisi mitään toisin, voin olla varma, että näin ei tule tapahtumaan koskaan enään, ei koskaan. En halua miettiä edelleen vuosien jälkeen miksi olin hiljaa, kun jotain kohdeltiin niin , että se saa minut edelleen kyyneliin. En edes silloin kun vaarana on yö oudossa maassa kadulla, kokemus olisi sekin,  parempi kuin miettiä loppuikänsä miksen sanonut mitään.


Tämä muisto tuli mieleen tänään kun mietin sanaa myötätunto ja ihmisten ,varsinkin omaa virheellisyyttäni, ihan varmasti olen tullut tuomituksi ja ihan varmasti olen tuominnut jonkun.

Olen useimmin ehkä se jolle muut ringissä kiljuu millon mistäkin, kun oli erilaiset kengät, hieroin ala-asteen silmiä muille, että ei , minulla ei ollut ripsiväriä 8 vuotiaana, ripseni olivat pikimustat,minua kutsuttiin amiksessa välillä jutkunokaksi haha jne..En omasta mielestäni ole toiminut näin useasti, oikeastaan anarkistinen luontoni on saattanut jopa odottaan tilanteita leikkiä sankaria. Siksipä juuri varmaan tämä juttu ei ole vieläkään unohtunut,ja toivottavasti ei unohdukaan.

Lähetin tänään paljon rakkautta ja anteeksi pyyntöni tälle taxikuskille, mielessäni tietenkin. Toivottavasti hänelle tapahtui jotai hyvää tai hän edes tunsi minun rakkaus lähetyksen.

En tiedä miksi jaoin tämän, ehkä kun se tuli mieleen taas monen vuoden (3)jälkeen, ehkä se voi olla jollekin joku merkki. Toista voi nöyryyttää todella verisesti ilman ,että vedetään pitkin asvalttia, tämä taksimatka oli teurastus.

Henkiseen ja fyysiseen väkivaltaan  saa ja pitää puuttua.

Kuuntele sun sydämesi ääntä, älä anna sen hiljentyy, hiljentyy..

Share

Pages