Erityisherkkä vai traumaperäinen stressihäiriö?

Susinaine

Olen viime päivät miettinyt erilaisia mielenterveyden diagnooseja. Diagnosoin itseni joskus aikoja sitten erityisherkäksi, koska sain ominaisuutta määrittävästä testistä korkeat pisteet. Myöhemmin kuulin puhuttavan tunneyliherkkyydestä. Ensimmäinen psykiatrin kirjoittama diagnoosi oli kuitenkin yleinen ahdistuneisuushäiriö. Seuraava psykiatri oli kirjoittanut Kela-lappujen pitkään tyhjään kohtaan diagnoosiksi pakkoajatuksina ja pakkotoimintoina ilmenevä pakko-oireinen häiriö.

Nykyään nämä kaikki diagnoosit menisivät yhden diagnoosin alle, jota kutsutaan traumaperäiseksi stressihäiriöksi. 

Periaatteessa ajattelen, että ihan sama mikä diagnoosi, se ei määritä minua, vaan kertoo ainoastaan jostain ominaisuudestani tai jonkilaisesta "normaalista" poikkeavasta käyttäytymisestä, jota minulla on ollut. Esimerkiksi pakko-oireet ovat olleet osa elämääni vain lapsuudessa ja lyhyen ajanjakson aikuisena. 

Traumaperäinen stressihäiriökään ei juurikaan näy tämän päivän elämässäni. Läheiseni eivät ajattele, että kärisisin mielenterveyden ongelmista ja hyvän päivän tuttavat voisivat tuskin uskoa korviaan diagnoosihistoriani kuulleessaan. Osaan elää kaikkien normien mukaista elämää.  

Mikä elämääni tällä hetkellä eniten näistä ominaisuuksista määrittää, on herkkyys. Meneekö se yli tai onko se erityistä, en tiedä, mutta on päiviä, joina ajattelen, että olen liian herkkä tähän elämään. On päiviä, että otan muiden tunnetiloista puolet itseeni. Se on esimerkiksi sellaista, että jos luen lehdestä jostain sairaudesta, alan elämään sairastuneen elämää, samaistun tunteisiin. Tai sellaista, että pelkään vuorovaikutustilanteita niin paljon, että kuvittelen päässäni pitkiä dialogeja etukäteen.  Tai sitä, että en pääse yli jostain tekemästäni virheestä, mitä kukaan muu ei ole edes huomannut. Tai sitä, että feikkaan, en uskalla sanoa mitä oikeasti ajattelen.

Miten sitten voin elää tämän herkkyyteni kanssa tässä kovaksi killotettua pintaa arvostavassa maailmassa?

Hyväksymällä herkkyyteni. Hyväksymällä, että vaikka rakastan ihmisiä, on päiviä kun jokainen ihminen (pois lukien lapsia ja miestä) on liikaa. Hyväksymällä, että herkkyyteni takia olen itsekeskeinen, vaikka juuri itsekeskeisyyttä eniten inhoan. Hyväksymällä, että en ole ystävieni järkkymätön tukija tai helposti rakastettava vaimo, vaikka eniten haluaisin olla kumpaakin. Hyväksymällä, että viime hetkellä en haluakaan mennä juhliin, joita olen odottanut viimeiset kaksi viikkoa.

Koska olen aina janonnut hyväksyntää ja ollut valmis tekemään sen eteen mitä tahansa, minun on todella vaikeaa hyväksyä tätä puolta itsessäni. Ajattelen, että reipastu nyt vetelä, etkö sä nyt pysty yksiin juhliin menemään?

Ja niin pystynkin, menekin ja vielä tanssin. Unohdan, että en halunnutkaan tulla. 

Sitä pystyy helposti mihin vain, paitsi olemaan vaikea ihminen.

Share

Kommentit

Laura Katariina (Ei varmistettu)

Googleta Quanta Freedom Healing :)

Suunniteltu narsistisen hyväksikäytön uhriksi joutuneille (mistä seuraa aina järkyttävä post-traumaattinen stressihäiriö) mutta toimii kaikkiin oireisiin. Ahdistus ja huono olo häviää minuuteissa.

Pelasti mun elämän!

Tikkari
Susinaine

Kiitos <3

Ida-Maria (Ei varmistettu)

Miten voikin tunnistaa itsensä niin tajuttoman hyvin tästä lyhyestä tekstistä. Onneksi osu silmiin, jotenki helpottavaa miten joku saa kirjoitettua kaiken mitä itse ajattelee koko ajan päässään, eikä osaa selittää kenellekkään. Samat diagnoosit täälläkin ja paljon paljon muitakin....

Tikkari
Susinaine

Kiitos ja tsemppiä <3

Vierailija (Ei varmistettu)

Erityisherkkyys ei ole mielenterveys ongelma. Traumaperäinen stressi vaatii trauman kokemisen.

Tikkari
Susinaine

Kiitos kommentista. Totta, mutta mulla on käynyt niin, että erityisherkät ominaisuuteni ovat todennäköisesti seurausta traumaperäisestä stressistä.  Kirjoituksen ideana oli tuoda esiin sitä, että eri ominaisuudet tai diagnoosit eivät välttämättä määritä koko ihmistä.

Kommentoi