Ladataan...
Suvi sur le vif

 

Kello lyö kohta kaksitoista ja vuosi vaihtuu. Kiitoksia jokaisesta kommentista, sydämestä ja mukanaolosta!

Löydät blogin jatkossa osoitteesta:

http://suvisurlevif.com

 

The blog has moved, you can find the new site through this link.

 

 

 

 

 

 

 

Share

Ladataan...
Suvi sur le vif

 

Punajuurikakku oli ensimmäinen postaukseni täällä Lilyssä, tarkalleen 18 päivä lokakuuta, vuonna 2012. Tällä viikolla, eli 1. tammikuuta 2016 blogini muuttaa kotoisaksi ja turvalliseksi kasvaneesta kotopesästään pois ja siirryn bloggaamaan ihan omalle alustalleni. Vähän siis niin kuin vuonna 2012, ennen yhteisöön hyppäystäni. Laitan vielä linkkiä, kun olen uusilla linjoilla.

Olen huomannut jo tämän vuoden alussa sinnitteleväni juuri ja juuri postausmäärien kiinni pitämisessä, sekä kiinnostavien aiheiden keksimisessä. Olen myös saanut tehdä hurjasti mielenkiintoisia ja ihania töitä vuoden aikana, mutta huomaan sen haukkaavan aina palan innostani blogata ja kuvata vapaa-ajalla. Eli blogin ajalla. Myös remontoiminen ja keskeneräisen keskellä elo verottaa. Olen joutunut myöntämään itselleni, että en ole kiinnostunut tekemään ennen/jälkeen postauksia, tai kertomaan tarkasti esimerkiksi sisustusratkaisuista. Minulle itselleni on tärkeämpää visuaalisuus, kuin faktaperäinen kerronta ja esim. raksablogin pitäminen.

Nyt omassa kodissa asuessa kaikki sisustukselliset asiat tuntuvat yllättäen paljon henkilökohtaisemmilta asioilta, kuin entisessä vuokrakodissa. Olen huomannut melkeinpä pimittäväni aiheita ja kuvausjuttuja kodista, koska ne tuntuvat intiimeiltä. Kukkia ja ruokaa on helppo jakaa, mutta omia nurkkia ei.

Blogini ei siis lopu (en tiedä voisinko ikinä lopettaa), mutta hidastan tahtia ja mietin suuntaa. Ennen Lilyä blogini oli päiväkirjamainen, täällä se muovautui enemmän ruokaan ja voi olla, että jatkan vahvasti ruokapainotteisena. Tai sitten visuaalisena päiväkirjana. Voi näitä mahdollisuuksia! 

Toivottavasti seuraatte touhujani jatkossakin, vaikka osoite muuttuukin ja blogi kehittyy, hakien suuntaansa. Jään luonnollisesti kaipaamaan blogikotoani (meillä oli monta ihanaa vuotta yhdessä!) ja lukemaan Lilyä ja sen monia blogeja, erityisesti Hennan, Saaran, Helmin, Lauran ja Hannan edesottamuksia.

*

When 2016 begins, my blog moves to it's very own platform. I'll link to my new blog it later this week.

I am sure going to miss Lily: all the blogs here and it's sense of community, but it's also nice to have a place all by myself, and get creative with it. 

 

 

Share

Ladataan...
Suvi sur le vif

 

Terveiset täältä marmeladitehtaan, kaappimaalaamon ja sänkypesän risteytyksestä!

Olen kuluttanut pyhät vaihtelevasti: maalaamalla keittiönkaappeja harmaaksi, hilloamalla kvitteniä ja hapanta appelsiinia uutterasti marmeladin muotoon, syömällä niitä kaikkia muita hilloja, jotka olen tämän vuoden aikana pykännyt (jäljellä vielä: ruusu, luumu ja pomelo) ja hautautumalla äidin tekemään villatakin uumeniin. Villatakki on tarkoitettu ulkokäyttöön, mutta tässä huushollissa se vetelee kyllä sisälläkin.

Kvittenit ja happaman appelsiinin kaappasin hetken mielijohteesta etnisestä, kun hain yrttejä. Appelsiini tuoksui ihan mielettömän hyvälle: samaan aikaan tuoreelle appelsiinille, joka on juuri korjattu puusta ja myös niille appelsiininkukille. En tiedä mikä hän on laatujaan, mutta minun pitää käydä hakemassa lisää appelsiineja, ja tehdä ihan appelsiinimarmeladia.

En myöskään tiedä, mistä hinku hilloamiseen on tänä vuonna tullut. Ehkä se on puhtaasti maku: kaupasta ei saa samanlaisia hilloja tai makuyhdistelmiä, tai sitten ne ovat turkasen tyyriitä. On myös hauska kokeilla vain parilla hedelmällä tai marjalla, jolloin satsista tulee aina purkki tai pari. Näin en huku purkkeihin. 

Vielä olisi muutama päivä vuotta jäljellä, sitten käännetään taas uusi lehti. 

*

Greetings from the Christmas holidays! I've been making cocoons in my bed and had nonstop Elementary binges, made quince and sour orange marmalade; had marmalade binges - and painted our kitchen cabinets like a madman in between marmalade and Johnny Lee Miller.

 

 

 

Share

Pages